sunnuntai 25. syyskuuta 2016

So romantic

Löysin kaapista todella vanhoja, oikeastaan käyttämättömiä vaatteita. Saappaat ja laukku ovat sentään keväältä.. mutta muut, lojuneet kaapissa vuosia.

Nyt sunnuntaina, kun meillä oli yhteistä aikaakin miehen kanssa, oli ihan kiva heittäytyä enempi tyttömäiseksi ja kokeilla uusia tuulia. <--Olipa hassu lause jotenkin.

Paita on saatu ystävältä silloin, kun vielä asuin Helsingissä. Voisin veikata, että ollut minulla sellaisen 15vuotta.
Hameen ostin joskus vuonna 2000, mutta ahteri levisi jonkin verran niistä ajoista, eli siksi kaapissa.
Takki (joka on oikeasti roosan värinen, ei oikein näy kuvassa...) tilasin muutama vuosi sitten H&M ja ei mennyt kiinni. Ollenkaan. Ei edes päälle.
Sukkahousutkin on ostettu aikana, kun olin eräässä vaatekaupassa töissä. Siitä on about 11vuotta.

Nyt siis vanhaa ja uutta, luoden oman hempeän tyylin. Ehken olisin halunnut, että hame olisi ollut tumman sininen, mutta kun sellaista ei ole niin lilalla mennään!






















Suunnittelimme tuossa viime yönä, kun ei uni tullut, notta mikä rotu on seuraava koiramme. Sellainen tulee eteen ensivuoden alkupuolella. Yksi kovin vahva ehdokas on Karjalankaljakoira. Careliasbeerdog. 

Tunnettu vissiin paremmin Karjalankarhukoirana. Careliasbeardog. 

Jotenkin sen rotuinen sopisi meille hyvin. Ja meidän metsästäjällemme :). Ja meidän laumaan. 

Hyvää tulevaa viikkoa!

Joku päivä pistän vielä oikein meikkiäkin...tänään en halunnut. :)

lauantai 24. syyskuuta 2016

Down to earth- kind

Ihan ensin pakko kertoa uusimmasta herkusta: riisikakun tuunaus. Se aika kuukaudesta, kun hormonimyrsky on valloillaan (kovempana kuin ennen?) ja jotain tooosi makeaa teki mieli. Samalla yritin myös miettiä, että about pysyisin ruodussa. Siitä se idea lähti. Muuten olisin maapähkinävoita tms mutta allerginen pähkinöille.

Eli, paahtimeen riisikakku. Sitten mansikkahilloa päälle kevyesti. Proskujauhetta 15g ja maitoa lasiin, älä sekoita liian hyvin. Päälle saa jäädä sellaisia paakkuja. Ne paakut sitten siihen mansikkahillon päälle ja lusikalla hajoitetaan--> suklaan makua. Päälle vielä banaania ja lasista proskua hörppien. Ihan kuin (melkein)... kaakaota ja joku herkku. Ihme kyllä, ei napannut ukolleni....?? :D Kuvaa en ottanut, kun ei välähtänyt. Mutta hyvää oli!

Sitten vaatetukseen. Itselläni on ajatus, halvalla. Tai edullisesti. Toiset panostavat merkkituotteisiin ja ehken on viisastakin. Itse tykkään vaihtaa tyyliä enemmän, ja siksi en sijoita niin kovasti niihin ns. ikuisiin vaatteisiin. H&M hyvä viedä sitten kierrätykseen kassissa ne käytetyt.

Noissa kuvissa onkin siis poikkeuksellisesti Dolce and Gabbanan sammarit. Mutta maksoi 0€... isän peruja eli vielä ovat miestenkin housut! Mutta jotenkin vaan tykkään niistä. Kuluneet, mutteivat rikki. Sellaiset cool hanging- housut. Vanhat sammarini antoivat ahterista periksi viime vuonna, joten..käyttöön. Itse tykkään tuosta lookista.









Vähän kuin 50- luvun takakujien poika? :)

Paita..olisiko Anttila tms.. 10€
Kengät 19.90€ Tokmanni
Hattu 14-15€ H&M
Housut D&G 0€

torstai 22. syyskuuta 2016

Red passion

Istun etuterassilla pienessä lämpöilyssä ja katselen, kun koiran syövät hirven luita, mies ajelee viimeisiä kertoja nurmikkoa (toivottavasti) ja haaveilen tulevasta.
Takaterassin sohvalla on terkkuja yhdeltä kissalta, talitintin saanut saaliiksi ja meille sitten tuliaisiksi toi. Jaiks... eli etuterassilla siksi. Aurinkotuolilla syyskuun yli puolenvälin. Ei huono!

Lenkille piti meneväni, mutta 37.2c pistää kyllä ahterin paikalleen ja toipuminen alkaa.

Minun mukanani on seurannut kaikenlaisia vaatteita, ja aika ajoin nuo vanhat vetimet ovat taas muodin korkeimmalla harjalla. Sametti. Ah, velvet!

Entinen mekko, eilisestä lähtien hame...eli siis poikkasin tuon mekon, ompelin kuminauhakujan, laitoin kuminauhan ja tadaa! Uusi vanha hame. Niin siis on vanha...noin... 15v. Ostin sen joskus, en edes tiedä miksi. Mutta rakastuin siihen väriin sillon jo. Eikä tuo rakkaus ole vähentynyt pätkääkään! Nyt on vaan käytännöllisempi.











Tuo väri.... 


Eli oli mekkona about tämän näköinen:
Hei, salama tuo värin vielä paremmin esille!! On sellainen pinkin punainen..

Sitten sakset käteen ja hamehan siitä tuli!

Iltapalaa...ja haju tulee olemaan aivan mahtava yöllä... kaasunaamaria päähän!

Tuossa kun saatiin ulkohommat pakettiin niin ihana mieheni päätti yllättää. Näin eräällä pihalla (kyylä?) tuontapaisen virityksen. Kehuin sitä ja vinkkasin, ettei olisi huonompi meilläkään. No nyt hän sitten oli väsnnyt tuon, ja minä intoa piukassa odottelen seuraavaa kauppareissua, notta saa ison lyhdyn tuohon roikkumaan. Valaisee pitkälle ja tuo tunnelmaa. 
Tässä kun oikein mietin, niin meillä taidetaan tehdä kaikki mitä voidaan, itse. Loput ostetaan. Jos ostetaan. 





Kanervia, callunoita, jäkälää....syksy <3!



lauantai 17. syyskuuta 2016

Some rebel

Tietynlainen vastarannankiiski näköjään. Some. Selfie. Perfect outfit. Ok, myönnän, että edellinen asukokonaisuus oli totaalisen seinästä repisty ja ei ajateltu. Syy?? En itsekkään tiennyt ennenkuin aloin ajattelemaan asiaa. Ehken kyllästynyt kaikkeen siihen, mitä monesta tuutista tungetaan: täydellisyyttä.

Täydellinen selfie. Puhelimessakin on jo ihan oma sovellus siihen.

Myönnetään, jonkin aikaa sitten olin täysin koukussa seka instaan että faceen. Kuka tykkäsi, kuka seuraa ja kuinka paljon. Suu suppuun ja kuvaa ottamaan. Sitten tapahtui jotain outoa: heitin aivan lekkeriksi kaiken ja nyt olen ollut aika paljon pois somesta. Jonkin asteinen helpotuksen fiilis on hiipinyt takaraivoon. En tiedä, kuka on tehnyt mitäkin ja mitä kuka pukee päälleen....

Ei sillä, että kehitys olisi välttämättä negatiivinen, siis some. Itsekkin vielä pidän kuvista ja aina rakastan vaatteita. Meikkejä. Olla kuvissa. Tuo on ehken senkin takia, että aikoinaan hakeuduin malllin hommiin kamerainnon takia.Eli linssilude. Mutta nyt mietin, voisinko.. olla epätäydellinen somessa? Se  yritys täydellisyyteen on ihan järkyn raskasta. Itselleni. Ja jos joku haluaa olla niin hei! Hienoa! Oikeasti! Se mikä pohjimmainen kynnys itselleni oli: kuinka paljon annoin some kultturin viedä minua. Kuin litran mittaa! Omaa heikkouttani kylläkin. Mutta varovaisesti voisin myös todeta, että joissain kohtaa ollaan menty ylikin. Tuossa ajatuksena ulkonäköpaineet nykyaikana.
Sen verran vielä kuitenkin aalloilla että huomaa eri ikäisten reagtioita. Raaimpana huomaan nuoret...valitettavasti. Huoks.

Siksi älytön edellinen kuvaus, halu rikkoa normeja. Aina ollut samanlainen vissiin :D. Kapinallinen. Mutta uskon niin vahvasti siihen, että kaikki on kauniita omalla tavallaan ja aivan sama, onko vaatteena jätesäkki vai merkkivaatteet: yhtä hyvä kumminkin päin.


No joo, tähän on nyt sitten tosi hyvä heittää kuvia kun ensin ns. avautunut asiasta... mutta noin niinkun on mulla ihan normi vaatteet päällä ulkona ollessani:


Perusminä. 
Ehken vielä ajatuksena, että toki tulen ottamaan kuvia itsestäni ja muutoinkin vaatteista, meikeistä, elämästä yms... ja vaikka nyt olen sitten hommannut photoshopin...en käytä sitä, jollei ole aivan pakko. Eli siis virheineen päivineen, ilman tavoittelua täydellisyyteen... 


Arvaatko, kumpi on filtterillä ja kumpi ilman? :D Huh... johan silmätkin suureni!

Tulin muuten juuri taas vaatekaapista ja innoissani olen syksyn vaatteita kaivellut esille. IHANAA syksyä! Parit kengätkin pääsevät taas tuulettumaan ja töihin. Mä niin rakastan syksyä!






Pölyt pois ja käyttöön!

Nyt me lähdetään kohdistelemaan pyssyä, kun tuo hirvimetsä on jo oven takana. Onneksi. Meidän keskustelut ovat aika paljonkin sen ympärillä nykyään, metsäkuume ukolla. Helpottaa ensimmäisenä päivänä. Joka onneksi on kohta. 

Hyvää viikonloppua kaikille,

Maarit

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Vanha nainen hunningolla

Ah, kun aika taas lentää. Tänään oltiin, tai siis mies suoritti pakollisen merkkiammunnan notta pääsee kuukauden kuluttua taas metsälle. Se tietää hyvää, vähärasvaista lihaa pakkaseen.
Muutoinkin meillä tuppaa tuo metsästyskuume nousemaan ajoissa. Tänävuonna hetkesi lamaannutti tuo olkanivelen paikaltaan meno sitä. Mutta sieltä se nousee....

Itse koin jonkinlaisen ihmeellisen ikä.k.r.i.i.s.i.n..... vieläkin paikoitellen päällä. Syksyssä rakastan yleensä sitä, että saa laittaa lämmintä päälle, kerrostaa, sommitella. Nyt sain idean ja peilistä oli ihan ok. Sitten kun katsoin kamerasta kuvia niin meinasi parku tulla. Olen 45v ja hitokseen vanha??? Voinko oikeasti laittaa näitä päälle??? Kun jossain on kirjoitettu yms jne ettei saa,

Olen aina rakastanut pukeutua persoonallisesti ja vähät välittänyt muiden mielipiteistä. Tänään.... mietin...onko asu liian rohkea....oikeasti?? Miksi mietin sitä? Jostain hiipi olo ja ajatus...olen vanha. No en ainakaan tunne olevani, mutta jokin laukaisi tuon ajatuksen. Katsoin niitä kuvia uudestaan läppärillä ja ajattelin että olkoot. Laitan ne tänne ja piru vie pidän niitä. Kun kerran vihdoinkin olen saanut jonkinlaisen rauhan muutoin. Meikkiä ei taaskaan ollut, joten naama on siis juurikin sellainen kun on. Ja kunnon kamera on raaempi kuin kännykkä....seli seli...? Onhan muitakin ikäkriisiläisiä taistelemassa itsensä kanssa??? EN voi olla ainoa. Vertaistukilinjat auki. Huoks. Mutta, tällainen setti tuli repäistyä tuolta kaapista.









Kaksi puolinutturaa ja hiukset kunnossa. Ihanaa, kun kasvavat aika vaihtia niin saa tehtyä kampauksia. Toisaalta...kuulemma pitäisi jo +40v leikata lyhyet...AAARGH kun on ikinä mennyt lukemaankaan mitään aiheesta!! :D 










torstai 8. syyskuuta 2016

Ihmetellen itsekseni itsekeskeisesti

Kirjoittaessani tätä kuuntelen samalla, kun armas mieheni pelailee pleikkaa tuossa vieressä. Ehken tuo sana rentouttava voidaan yliviivata tuosta tekemisestä. On aika paljon painokelvotonta tekstiä, ja ne mitä voi toistaa ilman sensuuria ovat ja, tonne, mitä, ei oo totta. Väliin voimasanoja ja tunnelmaa täältä välitetty!

Olen viimeaikoina keskittynyt yhteen tärkeään osa-alueeseen: itseeni. En siihen, mitä puen päälleni tahi millä meikkaan. Vaan ihan omaan sisäiseen itseeni.
Jokseenkin tuntuu, että vaikka suoritin tehtäviäni ja olin aktiivinen..pää tuli muutamaa kuukautta perässä. Ei vain hissi aina noussut ylös ja kuitenkin kiire on.

Nyt yritän parhaani mukaan vähän pysähdellä ajatuksineni, vaikka fyysisesti tekemistä on ihan reippaasti. Pyrin tekemään hetkiä, jolloin voin "nauttia" omasta seurastani. Mielestäni tuo on kuitenkin äärimmäisen tärkeää välillä, päivittää info ja mieli ajantasalle.



Aamukahvi luonnossa, ilman mitään ylimääräistä. Paljain jaloin, sammal ja ruoho allani. Ja pari käpyä. Maailman paras olotila kaikin puolin. Raikas ilma, juuri heränyt, ei ulkonäköpaineita ja iso kuppi kahvia. 

Miten tähän päädyin?



Pitkä ja raskas matka takana, nyt voi unohtaa jo sen. Nauttia olennaisesta, 
kohdata haasteet ja muistaa itsensä.
Paljon on tullut tehtyä, paljon tekemättä. Kaikki tulee aikanaan, kun vain ei luovuta.

Ja huomaan senkin, että reisiin on tullut vähän jo lihasta. Kaikkeen sitä kiinnittääkin huomiota...

Aamupala syötynä, energiaa taas hetkeksi. Jaksaa lähteä hoitamaan toisia, joilla sitä energiaa ei ole.

Pointti vissiin kaiken keskellä: muista itsesikin!!
Minäkin yritän. 

En käännä uutta lehteä tässä, mutta luen tarkemmin nykyistä. Lisään siihen positiivisuutta, ja muistan olla tyytyväinen myös itseeni. Ja muutamat kengät. Huulipunan. Haravan. Luonnon.