sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Avaruusaluksen kapteeni

Noin, ihan perinteinen otsikko? Kaikkihan me ollaan sellaisia...vai? Ok, en ole seonnut, vaikkakin myönnän että kahden vuoden itsensä piiskaaminen että pakolliset omaishoidot taisivat lyödä pienenä...keskikokoisena..burn outtina männeellä viikolla. Luultavammin kytenyt tuolla takana jo jonkin aikaa, mutten antanut periksi. Tai..kuunnellut itseäni.
Mistä tuon tunnistaa? Hermot kun viulun kielet, väsyttää, mikään ei huvita, omakuva päin ahteria, mikään ei oikeastaan piristä... jep, jotain on pielessä!

Näillä mennään, ja kun sellaisen itsestään tunnistaa niin hyvät lähtökohdat jo toipumiseen. Tänään en ole tehnyt mitään järkevää ja en oikeastaan aiokkaan. Huomenna treeniviikko jatkuu normisti, ja henkinen duuni siinä samalla.

Käytiin tänään ukkokullan työpaikalla pikaisesti ja istuin ohjaamoon. En vaan voi vastustaa tuota tuolia. Itselleni siitä tulee aina mieleen Star trek ja Kapteeni Kirk komentosillalla.

Eli siis sahan lajittelijan penkillä. (Eli siis avaruusaluksen kapteeni)

Hmm....vieras alus näköpiirissä...


Sä oot niin paahtoleipää! I´m gonna get ya!

Tosta kun mää painan niih...


 Stop! Seis! Väärä nappi!!!!

Ja juu, se mihin kiinnitin itse huomiota...miksi laitoin noin ison hupparin...näytän niiiiiin isolta tossa. Huoh....hetki vielä, notta paranee hermot? ;)

Koklasin myös ottaa kuvia (joka muuten on yllätävän vaikeaa!) (vinkit vastaanotetaan) luomiväristä.

Eli Isadoran:

Ihana karkinvärinen luomari hileillä. Suklaanruskeaa vähän kaveriksi ja avot! Näin sitten kuvien kanssa kävi:


 Noh, ainakin nuo pisamat ovat kevään merkki! 
Mutta ihana väri on ja korostaa ainakin vihreitä silmiä kivasti. Ihan varmana muuten ruskeille silmille taivaallinen väri! 

Jaahans. Jos sitten taas happea ottaisi, notta ei rasittuisi liikoja. Huomenna päivä uusi. 

Hyvää viikon alkua kaikille,

xoxox

perjantai 17. helmikuuta 2017

Väriä luomareihin ja pakkelit järjestykseen

Ah, aivan mahtava päivä takana. Voisin sanoa, että ei se shoppailu...mutta kyllä, tänään myöskin se shoppailu piristi ihan hitoksen paljon.

Eilen tuli sitten saatua pienimuotoinen väsyhermobornoutkohtaus. En jaksanut kertakaikkiaan yhtään mitään, nukkua juuri ja juuri. Tänään on jo parempi olo, näköjään joskus pitää vaan olojen antaa tulla kaikella voimalla niin samalla puhdistaa fiilistä. Pohjalta kun on  oikeastaan vain ylöspäin mahdollista rämpiä.

Mutta tänään, ah! Miehellä alkoi vapaat viimeisen yövuoron jälkeen taasen ja herätyskin oli aiemmin. Eli yhteinen retki shoppailun maailmaan oli tiedossa, ja samalla vähän vaihtelua arkeemme.

Mulla on kytenyt jo jonkin aikaa päähänpinttymä turkoosista luomiväristä, ja ylipäätään väreistä. Nudeilu alkoi tulla niin korvista että! Jotenkin freesi ja keväinen väri, tuo turkoosi. Ihme homma, kuitenkin, kun en ole niitä värejä pitkään aikaan kaipaillut. Oikeastaan...ylipäätään meikkijutut on taas alkanut innostaa.
Siitä innostuneena päätin myös järkätä meikit, pitkästä aikaa. Joskus, kun maskeerasin niin oli niin järkässä että! Tietty oli pakko olla, mutta viime vuosina ei ollut oikein meikkejä, joita järjestellä. Nyt, jipii, on taas!

Uutukaiset ihanuudet:






Ei muuten helpoin homma näin nude- meikin ollessa muodissa, löytää värejä. Ensin harkistsin Urban Decayn Moondustia, mutta taasen sitten: jokapäiväiseen käyttöön? On aika pigmenttipitoinen, glitterinen ja todella värikäs ja kestävä..huoks...haaveissa uudestaan, kun oikein kerroin tässä ja tulee löytämään kodin luotani piakkoin..niin..oho, ajatus karkasi. Siis nämä siksi, että on parempia jokapäiväsessä menossa. Sekä vähän haalempaan meikkiin että näyttävämpään. 

Sekä Isadora että We care icon ovat siinä suhteessa hyviä (siis minun mielestäni) että on pigmenttiä että pitoa. Esim Rimmel (minun mielestäni) on molemmissa huono...Näyttää boxissa jees, luomilla? Ei näy. 

Parasta oli, että mieheni oli hommassa mukana! Historiaa ja uutta. Vaan minun takiani tuli Emotioniin ja auttoi katsomaan, löysi itseasiassa nuo we care iconin meikit. Myyjänä Forssassa oli sama henkilö, kun viimekerralla mieheni lohkaisi: missä ne moottoriöljyt ovat? :D Että näin. Oli siis harvinaista että kova suoritus häneltä! 

Tokmannilla käydessämme huomasin kaikenlaisia laatikoita. Ensin ajattelin, notta ostan jonkun meikkilaukun. Tai, laitan kalastuspakkiin, joka on muuten tosi kätevä meikkilaukku.
Mutta ajatellessani asiaa, laatikot tuntuivat kivemmalta. Ja kun ei niitä meikkejä tarvitse raahailla pitkin maita ja mantuja. Eli siis, näillä mentiin:


Ihana, hallittu kaaos alkuun. 

Sitten pikkuhiljaa rakentamaan uutta:







Hintaa tälle kokonaisuudelle tuli alta 10€.

Mukana matkassa aina (ajattelin ensin laittaa laatikkoon, mutta en vaan voi olla erossa)


Kun ei koskaan tiedä, missä tarvitsee vähän väriä naamaan: Primer, huulipunia, rajauskyniä, peiteväri, huulikiiltoja, kulmavärit ja vaseliini. Näillä pärjää pitkälle. 

Yritin saada tuota we care iconin turkoosia näkyviin edes yhteen kuvaan, mutta ei ihan onnistunut. Huono valo ja meikkiä jo allakin. Jospa jonkinlaisen käsityksen saa....otan kyllä parempiakin kuvia ja perään vielä mun rakkaus-nudet:






Lorealin ihanuus, on muuten tosi hyvä.

Asia, mitä en olisi uskonut: Kardashian beauty ja minä in love siihen.  


Maybellinen nude.

Näitä kun sekoittelee uusien värien kanssa niin onhan rajattomat mahdollisuudet!

Niinpä niin, rakas päiväkirja...back in business soon! 

xoxo

tiistai 14. helmikuuta 2017

Itkun ja naurun välimaastoissa

No huh, kun aikaa on taas mennyt sitten viimekerran! Voisin syyttää kiirettä, mutta enpä tee sitä. Onhan toki sitäkin ollut, mutta suurin syy on ihmeellinen tunteiden totaalinen vuoristorata-viikko.

Toki niin moni asia vaikuttaa taustalla ja vielä tänään yksi suuri asia pitää sekä kohdata että hoitaa, ja sitten pikkaisen alkaa helpottamaan.

Ja sitten menin vastaamaan puhelimeen juuri äsken, en katsonut numeroa. Kuului vaan "hello, hello??" Ja numero oli jokin +1 800 ja jotain perään...? Toivottavasti ei mitään extraa puhelinlaskuun tulossa, pitänee soittaa operaattorille....autsh!

Mutta joo. Katsottiin pari päivää taaksepäin taasen Armageddon- leffa. Siis voi mahdoton, kun oli taas niin ihq! Minä nessupaketin kanssa niiskutin ja hyvä, että näin koko pätkää niillä silmillä!
Siihen perään kauhuleffaa katseltiin, joten tunnelma oli ikäänkuin laidasta laitaan. Vaan eläydyin entistä vahvemmin eläviin kuviinkin.

Sitten nauroin aivan hulluna klipille, kun Roope Putouksessa repeää. Varsinkin se Isä Nitron ööh...hahmo, kun sen esitti joku toinen. Eli kyse siis Putouksesta, jota en muutoin ole seurannut mutta oli Iltasanomissa juttua. Siinä siltä hahmon esittäjältä lähtee kirjaimellisesti mopo käsistä, se tasapainolauta. Kyyneleet naurusta! Tuollainen sponttaani sähellys on vaan parasta.
Sitä kun itsekkin harjoittaa ihan päivittäin melkeimpä, ja ihan ilmaiseksi. :)



Olen varmaan aiemminkin maininnut, mutta rakastan kynää ja paperia! Ja varsinkin kalentereita. On mulla puhelimessakin sellainen ja tulee käytettyä, mutta jotenkin tuo paperinen versio..siinä on vanhanajan fiilis, kynä ja paperi. Viime viikko oli kiva siinä suhteessa, että sai kirjuutella ja täytellä sarakkeita. Jokaisella huvinsa? :D

Aurinkoakin näkyi viikon aikana, lenkkimaisemat kuin postikortista!



Kylläpä kasvot näyttävät kapeilta, kun on tarpeeksi isot kakkulat päässä!

Ja kuu, siis niin uskomattoman kaunis kuutamo mahtui viikkoon!


Tietty koiruudet ja kissa vaativat osansa:

 Hei me leikitään! :D
Love you too!

Pientä pannuhuonehommaakin oli, miehen metsästysporukka lämmittää kukin vuorollaan majaa..oikeastaan kartanoa mielestäni, sen verran komiat paikat siellä. Mutta minä apuna:


Ihana röhnöttää röhnövaatteissa ja ilman ulkonäköpaineita! Kukaan ei varmana nähnyt keskellä metsää ;D Joskus on vaan niin vapauttavaa olla toppavaatteissa ja röhnöttää jossain. 


Näkymä tuolilta, jossa juurikin juon kaffea ja kirjuutelen. Kauniisti tuo aurinko moikkailee!

Ja kelloa kun katson, niin huomaan hommaanneni kiireen taasen. Olen ihminen, joka on mielummin puoli tuntia ajoissa sovituissa jutuissa kun pari minuuttia myöhässä. Tuon olen perinyt molemmilta vanhemmiltani. 

Ihanaa ystävänpäivää kaikille, kaupallisena tahi ilman. Itselläni se on joka päivä, mutta tänään kakun kanssa. Hyvä syy juhlistaa ja juurikin sitä kakkua kahmia :).

xoxo




torstai 9. helmikuuta 2017

Kissa altaassa, susi pihalla ja minä ihmeissäni

Siinähän sitä, jutun juurta taasen. Istuskelen tässä maha täynnä, kahvimuki kädessä, koiruudet vieressä, takka päällä ja mies tuossa puuhastelee jotain, eli rauha maassa. Lenkillä kävin jo, tuolla uskomattoman ihanassa ilmassa! Aurinko paistaa ja maisema on kun postikortista!


Ah ihanuutta! :) 

Pieni juttu vain...pihan läheisyydessä ja aitaamattoman osan läpi on jolkotellut susi. Toissapäivänä naapuri soitti, notta tulkaa jeesaamaan, susi heidän pihalla! Heillä kaksi lasta, 2v ja ja juuri syntynyt. Ei kiva tunne ei. 
Mekin käveltiin viereistä peltoa jälkiä katsomassa, ennen kun tiedettiin sen olevan oikeasti susi. Pimeällä, koirien kanssa, tällä mielikuvituksella. Tuolloin ei vielä pelottanut! 

Tänään bongasin tuoreet jäljet, kohti meidän tonttia taasen. Tuo uutta ulottuvuutta kyllä tuohon lenkkeilyyn! Ainakin, jos mielikuvitus on aktiivinen.. Sitä sanotaan, notta ei susi pahaa tee. Tosin, kyllä koiria on ihmisten pihoilta hävinnyt. Hmm..meilläkin on suurin osa pihasta aidattu, mutta sudelle tuo ei ole temppu eikä mikään pinkaista sen yli. Kaksi koiruutta pihalla, toinen meitin seniori ja toinen tytsky. En ole enkä niitä kaksitaan enää pihalle! Sekin, kun tuo sushukka näin lähellä ihmisiä on, pihalla, niin pistää miettimään. Ruokaa meinaan on metsät täynnä: peuratilanne loistava täälläpäin! Joten..miksi siis... noh, siihen varmaan löytyy syy ajan kanssa, tarkkana vaan täytyy olla ja hei: loistava kirittäjä lenkillä! Kyllä tossu nousee jo ajatuksen voimasta. 

Aatu- poika.

Sitten toiseen eläinkunnan edustajaan: yksi meidän kissoista on niin ihmetystä täynnä! 
Ihmetyksen aihe on tiskiallas ja sieltä häviävä vesi.  Hän tulee melkein aina, kun jotain veden kanssa tekee, kahvivettä, tiskiä, juomista...hän tulee tuohon viereen ja yrittää selväsi ratkaista, mihin kaikki se vesi häviää. Kun ei vettä enää päästä, menee hän altaaseen vielä tutkimaan. Siinä hän saattaa nököttää tovin jos toisenkin ja vain katselee, sellainen kysymysmerkki päänsä päällä. Aika ihana kaveri aamuisinkin, kun kahvia keittelee. Siinä hän seurana ihmettelee suurta mysteeriä. 
Ja syy, miksi saapi olla tiskitasolla on simppelisti se, että kissojen ruoat sijaitsevat koira- turvassa korkeammalla :D 

Ja jäljellä viimeinen ihmetyksen aihe: me, myself and I. Olen sitten niin ihmeellinen! No ei, vaan ihan käyn tosissaan läpi jonkinlaista..hmm..itsetunnon...ei..ulkonäköjutun tapaista kriisiä. Tai, liian vahva sana, kriisi. Muodonmuutos, uusi minä, vanhat muistot, vanhat paineet? Ja juurikin niistä päätin eilen päästää irti. 

Vaikkakin olen vissiin fyysisesti ihan ok kunnossa nyt, ja vieläkin tulen olemaan paremmassa...silti sisällä huutelee välilllä ääni: läjä! Ja siis en määritä ihmisyyttä, ihmisiä, ketään sen mukaan, mutta itselläni oli ylipainoisena tosi kurja olla. Eli, itseni takia olen tehnyt töitä. 

Nyt kun olen saavuttamassa vähän sitä kondista, jota olen halunnut...jokin vanha ääni käskee pukeutumaan VIELÄKIN säkkiin. En kiinnittänyt tuohon sen enempiä ajatuksia ennenkun katselin vaatekaappiani ja mietin, mitä kehtaan laittaa päälle? Miten kehtaan..siis WHAT? Yleensä olen ensimmäisenä kannustamassa muita, mutta näköjään se ei ole koskenut itseäni. Sitten kun- ajatus on jossain takaraivossa ollut/on vieläkin ja tuosta haluan päästää irti, nyt. 
Tiedän, se ei ole niin helppoa, mutta kun hoksasin ongelman niin voin tehdä sille myös jotain. 

Eli, kyllä, vaatekuvia tulossa! :D mutta tarkoitus on nähdä itsensä ikäänkun uudessa valossa ja opetella hyväksymään tässä ja nyt. Ja, niinkuin olen sanonut..rakastan kameran edessä olemista.. ;) 

Eilen kiskoin päälleni juurikin ne, mitä halusin. En mitä ajattelin, että ehkä voisin joskus tahi mitä sääntöjä nyt siinä pukeutumisessa olikaan. Siispä matka itsensä hyväksymiseen alkoi näin: 






Takki, joka tuossa kuvassa on, ei mennyt kiinni (lähellekkään) 2v takaperin. Eräänlainen trofee siis! Ja from H&M. :D




Päätin, etten laita mitään shape- alusvaatteita tahi muutakaan, Luonnontilassa siis :D Tuo villamekko, ensimmäisiä kertoja päällä, komeroikä sellainen 2v. Laitoin vielä vyönkin, kun olen ajatellut, että olisipa kiva joskus laittaa...no nyt laitoin! Ja pidän päällä. Oman pään soraäänet, niille annan huutia pikkuhiljaa. 

Meillä oli eilen ihanan romanttinen keskustelu. Aina välillä näitä on. Otin rahkan jääkaapista ja huomasin sen olevan pari päivää vanha. Ajattelin ääneen, notta mahtaako tuo rahka itse tietää olevansa vähän yli päivän vai olisiko vielä syötävää. Mieheni siihen: onhan sulla jo maha muutenkin kipeä, niin menee siinä samalla.... Niinkö kultaseni? :D Siis kovat menkkakivut ja sen takia maha kipeä. Noin niinkun miehinen suora ajatus. Mutta rahka oli ihan jees ja meni hyvään tarkoitukseen.

Seuraava siirto on tuonne ulkoilmaan meno, joten ihanaa päivää kaikille!

xoxo

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Clinique, kuivan ihon pelastaja ja anti age-juttuja

Jokaisella on varmaan ne omat jutut kauneudenhoidossa, ja omat täsmätuotteet. Itselläni tämä ihon hoito on asia, josta en tingi. Hoidan päivittäin ja panostan myös siihen- omilla hyviksi todetuilla täsmätuotteilla.

Tässä omat vinkkini talvi- iholle ja muutoinkin ikääntyvälle (onpa tosi tylsä sana) iholle. Itse pidän ihan hitokseen Cliniquen tuotteista, on hajusteettomia ja allergiatestattuja. Nykyään vielä enemmän tuollaisista ihonhoitotuotteista, kun hiuksiin tulee käytettyä kaikkea, iholle parfyymiä lotrattua, meikit yms hajusteilla niin edes jossain vähän miedompana.

Ja kyllähän tuo iho siitä tykkää, kun ei ärsykkeitä liikoja ole!

Vielä toistaiseksi pesen kasvot ihan saippualla suihkussa joka päivä, kun suihkussakin päivittäin ramppaan. Treenaamisen takia nääs! Joskus, kun on tuhti meikki ollut niin kasvovedellä putsaan, muuten saippua riittänyt. Mutta sitten päästäänkin asiaan! Ah, voiteet.


Ah, mikä näky! :D

Tuossa on aamu- ja iltajutut plus yksi naamio. 

Aloitetaan aamujutuilla: 


Tässä vielä kaksi Clarinsinkin putelia, jotka ovat muuten kanssa hyviä! Kun joskus loppuvat, vaihdan varmaan Cliniquen tuotteisiin. Ehkä.
Mutta mutta, punainen purnukka keskellä silmänympärys seerumi. Aamulla hyvä kayttää, kun laskee turvotusta ja liftaa kivasti. Sitten coctail nro 1: oikealta Clarinsin liftaavaa seerumia ja Cliniquen smart- voidetta sekaisin. About puolet ja puolet. Sitä kun laittaa kasvoille JA decolteelle niin iho sekä tuntuu että näyttää hyvältä, myös meikin alla, Ja ilman, tietty. 

Hinnat: (Sokos)
Cliniquen voide 49,00€
Clarinsin silmänympärys seerumi 68,50€
Clarinsin seerumi kasvoille 63,50€ (oli muuten ainakin äsken S- kortilla 49,50€)

Iltarutiinit: 

Tuo voimakkaampi laser focus- silmänympärysvoide sopii mielestäni yöksi hyvin, kun senverran paksumpaa tavaraa. Saa vaikuttaa rauhassa. Ja coctail nro2: Smart yövoidetta ja dramatically different- voidetta puolet ja puolet. Aika simppelit ihonhoidot? 

Miksi sekoitan? Ensinnäkin, tuo Dramatically- voide tuo ihanaa lisäkosteutta (hyvä lisä myös oikein kuivana aikana päivällä!) ja Smat ihoon kiinteyttä. Ei voi mennä metsään. 
Käytän tuota Dramaticallyä moneen, myös meikkivoidetta keventämään. Oman ihonhoidon must have- juttu. 


HInnat, ja Sokoskesta siis: (ok, tykkään shoppailla siellä)

Silmänympärysiholle repairwear: 52,00€
Yövoide: (en löytänyt muuten netistä?) mutta kaupassa maksoi saman kun päivävoide: 49,00€
Ja Dramatically: 33,00€


Sitten vielä tämä naamio: Ihana! Itse laitan pari kertaa viikossa iltaisin, annan vaikuttaa 5- 10min ja pyyhin hellästi pois, mitä sattuu jäämään. Oikeastaan mielummin jätän vähän iholle yöksi, kosteuttaa hyvin. 

En löytänyt tuotakaan netistä, muistaakseni maksoi sellaiset 50-60€.

Kuulostaa aika hintavalta nämä minun jutut? Mutta hahaa, näillä coctaileilla ja tuotteilla tulee kestoa tosi pitkään! Eli ei todellakaan tarvitse olla kokoajan ostamassa jotain. Ei tarvitse läträtä isoja määriä ja muutenkin täyteläiset tuotteet. Voin sanoa, että seuraavaan vuoteen en tarvitse ostella paljoakaan. 
Tosin, ainahan sitä jotain purkkia tarttuu mukaan, mutta ne ovat sitten ihan muuten vaan... :D 


Ei muuta kun ihanaa päivää,

xoxo

maanantai 6. helmikuuta 2017

Isadoran ripsiväri ja hermot

Aloitetaan tuolla Isadoran ripsarilla: Ihana! Otetaan suora lainaus Sokoksen sivuilta ja sitten kerron lisää.

IsaDora All Day Long Lash on kaikin tavoin helppo ja hyvä ripsiväri. Se pidentää, tuuheuttaa ja erottelee ripsiä. Elastomeeriharjan lyhyet harjakset vievät ripsivärimassan ripsille ja pitkät harjakset erottelevat ripset. Harjan ohuella kärjellä on helppo tavoittaa myös silmänurkan lyhyet ripset. Lisää tuuheutta saat kerrostamalla. Ripsiväri on pitkäkestoinen ja silti erittäin helppo poistaa lämpimällä vedellä. Hajusteeton. Silmälääkärien testaama.

 Huom, Hajusteeton. Nykyään on itselläni aika avainsana, kun muutoin on niin paljon hajusteita kaikkialla, silmien lähelle kiva viedä mahdollisimman hellää tuotetta.

Tämä ripsari toimii niinkuin Sensain 38C, hinta vaan on paljon huokeampi, nyt oli tarjouksessa Sokoksessa 12,90€ Sokos, normihinta 17,50€. Eli lähtee tosi hellästi pois lämpimällä vedellä MUTTA kestää sateessa ja pari parkumisetkin. Eli on tosi hyvä tuote.





 Jotenkin on vaan vaikea saada kuvia meikistä, kun näyttää kuvissa niin haalealta. Kokeillaan, jospa saisin vähän edes näytettyä,miltä ripsissä sitten näyttää:




 Aikas pitkälti nude- meikki laitettuna, muutaman sekunnin taivutus ripsissä eli ei mitään isoa kiharaa. Alaripsiin en laitakkaan yleensä, kun ovat sen verti pitkät, että näyttää hämähäkiltä. Mutta, intensiivinen väri, levittyy hyvin ja ottaa ripset tarkasti.

Tykkään koklata eri vaihtoehtoja. Ennen tätä oli Lumenen ripsari ja pakko myöntää..vaikka Lumenesta pidänkin..odotin että se loppuu notta voin hakea tämän rakkauden uudestaan.


Ah, loving it! Isadora all daylong lash.


Sitten hermot- asiaa. Kun alkaa lähestymään se aika kuukaudesta, niin ihan pikkasen pipoa kiristelee..välillä..ja B-vitamiinit unohtui hommata. Jotka muuten helpottavat oloa ihan oikeasti tiettynä aikana! 

Jos olet nähnyt kuvia tahi muita mainoksia pariskunnista, jotka pelailevat pleikkaa hymyssä suin..unohda ne. Ainakaan meillä tuo ei vaan toimi niin. 
Itse todella tykkään "rentoutua" parin pelin ääressä, toinen on Call of duty ja toinen..aargh, need for speed. Kiva idea, osta ja tuunaa autoja, voita kisoja ja kerää rahaa. Eteenpäin pääsee tehtäviä suorittamalla. Pelissä on mukana poliiseja, jotka todella jahtaavat sinua, muita "sunnuntaiautoilijoita" taxeja ja liikennettä  joihin voi törmäillä ja oman auton mällätä. Juuri, kun olet pääsemässä vaikeaa tehtävää läpi, niin jok PIIP tulee kylkeen. 

Tuon pelin aikana verenpaine nousee, hermoista ei tietoakaan ja silti: pakko pelata?!? 

Alla mun auto pelissä, kun olisi oikeastikkin....mistähän tuon saisi lunastaa..


Itse maalannut, tuunannut yms.. :D jep, mutta jotain tuossa pelaamisessa vaan on. 

Eilen sain arvokkaasti itku-potku-heitän ohjaimen seinään-raivarit. Ihan ok käytöstä aikuiselta naiselta. Mutta kuinka moni oikeasti pelaa, ilman, että hermo menee? Noin niinkun, onko se edes mahdollista....

Ja tänään..tietokone hävitti mun kuvat. Kokonaan. eilen räpsin ja tänään: ei löydy! Voihan pyhä parku! Ihan oikesti, yleensä hallitsen hermoni tosi hyvin ja otan juttuja vastaan niin seesteisenä...melkein ainakin...nyt, no way! 

Se tunne, kun eilen oli inspis kirjoittaa ja laittaa kuvia, kone väittää että et muuten ole ottanutkaan kuvia, en ole nähnyt...hip huraa! 

Mitä siis tehdä? Hmm... lenkin kävin, treenit vielä odottaa....pelaan tietty, jotta rentoudun. Kahvia. Venyttelyä. Pari noista rentouttaa, pari on omaan nilkkaan puremista. Muutaman päivän kuluttua helpottaa. Siihen luottaen siis! 

Ihanaa päivänjatkoa kaikille,

Maarit

Ps. Toivottavasti tämä läppäri ei nyt kaadu...peukut pystyyn!