tiistai 25. heinäkuuta 2017

Rietas ja onnellinen kuplassaan

Taisin jäädä siihen viimeksi, kun kerroin että siskoni oli täällä kanssamme viikon verran. Toki olemme pitäneet yhteyttä whatsapin yms kautta koko kaksi vuotta tiiviisti ja hyvinkin perillä toistemme elämänmenosta ja tilanteesta. Kaikilla on omat juttunsa elämässä, ne hyvät ja huonot hommelit. Niitä sitten selvitellään ja katsellaan, mitä seuraavaksi tulloo.

Kuitenkin, näkeminen ja fyysisesti läsnäoleminen on aivan toinen juttu. Sisko ei ollut oikeastaan muuttunut mihinkään ja oli niin tuttua olemista.

Meidän elämämme poikkeavat aika paljon päivittäisissä rutiineissa, tietyllä tavalla elämänkatsomuksissa ja tavoissa toimia. Ihanan raikasta rikkautta! Tuo samanlaisuus kera erilaisuuden. Kun meillä ollaan länsimaisesti ja popsitaan perunoita niin heillä, tietty kun mies on muslimi mutta siskonikin on enemmän ehken sitä uskontoa omakseen aina tuntenut, Tavalla tahi toisella. Niin juu, heillä on aika pitkälle sitten pukeutumisesta lähtien ruokailuun. Heillä on ollut tämä pari vuotta enempi riisiä ja kasviksia.

Täällä ollessaan siskoni otti ilon irti ja uusia pottuja kera grillimakkaran tuli syötyä kiitettävästi! Oli ihanaa nähdä, kun maistui. Ja minähän kokkasin mielelläni! Muutoinkin, kun nykyään ruokavalio on about 2500kcal niin saahan tuohon jo syödä ruokaa, niinkuin oikein kunnolla! :D Leivoin raparperipiirakkaakin, ja sekin katosi meidän kesken aika nopeaa tahtia.

Voipi olla, että kun menee takaisin Lontooseen niin kroppa siskolla taas ihmeissään, tottuu perusolemiseen siellä sitten :). Juttelimme myös jonkin verran naiseudesta, pukeutumisesta ja ylipäätään elämästä.

Huomasin, että vaikka kuinka sitä yrittää olla avarakatseinen niin jokaisella on ympäristön muovaamat omat kuplansa. Näin siis minullakin.

Olen pitänyt itsestäänselvyytenä, että voin pukeutua miten haluan. Koska voin. Koska haluan. Kun siskoni heitti harteilleen neuleen, kun läksimme suhaamaan Somerolle kahville, niin muistin ettei halua hartioitaan näyttää. Pieni juttu mutta kunnioitus hänen päätöstään kohtaan kasvoi. Itse kun suhaan milloin missäkin koltussa tuolla pihalla, ei tullut mieleenikään että en voisi. Ja tämä on siis hänen oma päätöksenä. Jokseenkin tuntuu että tuota pitää korostaa, sillä itselläni on vaikea sisäistää, millaista elämä voi olla kun et kuulu ulkoisesti valtaväestöön. Tällä tarkoitan kaikkea sitä, mitä hän on keronut kommenetista yms asuessaan Englannissa. Siellä hänellä on käytössään huivi ja sellainen kaunis, peittävä mekko.

Kuplani on siis: olen vapaa pitämään mitä haluan ja kaikkien pitää saada olla samanlaisia. Ok, en nyt osaa muotoilla tuota, sillä onhan tuo peittäminenkin sitä vapautta, jota siskoni harjoittaa, Ei kukaan käske minua laittamaan tiukaa toppia sen enempää kun kukaan pakottaa siskoani peittämään. Toinen meistä on siveellisempi? :D En taida ikinä ollut ihan kauhean siveellinen pukeutuja...hmm...

Mutta. Vapautta on niin monenlaista. Kun osaan antaa sen vapauden muille, voin myös antaa vapauden itselleni. Olla niinkuin olen ja päästää irti muiden olettamuksista tahi toiveista. Mielipiteitä on ja tulee olemaan, mutta yhtä ainoaa totuutta ei ikinä.

Meidän piti alunperin lähteä Turkuun kahville ja maisemia katsomaan. Tankilla ajattelimme, notta kun päätä särki, niin jos korkeintaan Saloon...kun olin tankannut niin loppujen lopuksi päädyimme Somerolle :D. 

Jos ikinä eksyt SOmerolle, tsekkaa http://www.rantatupa.fi/Ihanan rento paikka, ruoka- annokset isoja ja hyviä, siisti ja sellainen kantrihenkinen meno. Mahtava paikka mennä vaikka ihan syömään kunnon piffi!

Meidän annos..jäi vähän naftiksi. Ukkosta ilmassa ja kamala päänsärky, joten limu, vesi ja kaffe jota olisi samaan hintaan saanut santsata vaikka kuin monta kuppia. Harmi tuo pää, molemmilla. Oiketa ilmapuntareita! Mutta nuo kaikki, siis iso limu, vesi ja niin paljon kahvia kun olisi jaksanut niin 5€. Harmi, kun tuokin kuppi jäi vähän kesken. Hmm.. uusiksi jossain välissä. 



Ympäristöä pikkaisen Rantatuvan ympäriltä. 


Nyt sitten piffiä kotona ja peruspuuhaa.

Ihanaa päivää kaikille!

xoxo

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Sexy as piip

Taasen on viikko näköjään vierähtänyt viime kirjuutuksesta. Systäri tuli Englannista Suomeen hetkeksi, ja vietti täälläkin ihanan viikon, ja ainakin siis minun kannaltani, kun ei oltu nähty pariin vuoteen. Näin pitkästä aikaa myös tyttönsä, jota en ole nähnyt myöskään ikuisuuksiin. Jännä, kuinka aika menee välillä ihan tosi nopeaan! Ainakin, mitä enemmän ikää niin se suorastaan lentää ja vuodet kuluvat.

Ihana, kun on kaksi ihmistä ja sitä kautta tulee myös omiin juttuihin toisen näkökulma. Itse sitä ajattelee omia hommiaan ikäänkuin, myönnän, liikaakin, yhden näköputken kautta.

Olen vietellyt aikaa enemmän instan puolella ja ihaillut kaikenlaisia kivoja kuvia. Tästä pääsen kätevästi aiheeseen: seksikkyys. Mitä se ihan oikeasti tarkoittaa? Ja miksi ei saisi olla seksikäs. Tuo viimeinen lause tulee siitä, minkälaisia kommentteja luin muutamien naisten kuvien alta. Aika tylyä ja raakaa.
Mietin, että miksi ihmeessä pitää sanoa toiselle: feikki, tyrkky, iso hanuri yms... tahi sitten läski, luikku..ihan mitä vaan saa kirjuutella?

Ne ovat kuvia. Ja kun suvaitsevaisuus on in, niin mielestäni se pitäisi myös ulottua ihan kaikkeen...myös näihin treenattuihin kroppiin ja ihmisiin, jotka niitä kuvia ottavat.
Toki, varjona on aina, on ollut kautta aikain jo mustavalkokuvista lähtien, katsojan reagtio. Voi olla, että tuntee itsensä riittämättömäksi joidenkin kuvien kohdalla. Miksi? Ehken juurikin siksi, kun onhan ne pirun kauniita kuvia. Mutta.... sitten.
Jos se kolahtaa ja haluaisi itsekkin olla yhtä hottis omassa elämässään eikä vain tyytyä kritisoimaan niin.... hahaa. Kun itse uskon siihen, että kaikki on kauniita ja voi kuulostaa tosi naivilta, niin ei kun ihan oikeasti rikkomaan niitä omia rajojaan ja olemaan oman elämänsä jumalatar! Ei se tosiaankaan tarkoita treenattua kroppaa, kaikkea sitä mitä siihen kuuluu...vaan se, mitä tuntee sisällään.

Itse olen nyt opetellut tuota samaa ajatusta ja pyrkinyt päivittäin pönkittämään itseäni.

Otin pari kasvofotoa instaan, tyylillä josta tykkäsin. Oikeastaan en ole ottanut sellaisia enää, kun hölmönä ajatellut notta tämän ikäisenä ja kokoisena ja ihan tavis yms. SO?


Tähän kuvaan sain kommentin: sexy as...noh, piip. Vaikkakin nuo kommentit ovat välillä niin monenlaisia, niin olihan tuo kuitenkin kiva lukea.

Itse tunsin kuvassa olevani ihan jees ja jopa annoin tuon fiiliksen olla. En lytännyt, arvostellut tahi kritisoinut itseäni. Fiilis jatkui seuraavaan päivään ja tajusin että piru vie, eihän tämä elämä ole millään muotoa vielä ohi ja se minä, jonka olen jostakin ihmeellisestä syystä piilottanut..pyrkii pintaan. Antaa siis sen tulla! Fiilis, että olen ihan tarpeeksi hyvä, seksikäs (tuo siksi, että onhan se hyvä fiilis olla itsensä kanssa) ja kaunis. Niinkuin sanoin, mielestäni jokainen on kaunis. Pitää myös lukea itsensä tuohon joukkoon ;)

Seuraavan illan itsetunto- vapaus olla minä- boostauskuva instaan. Kuvilla, käsitellyillä tahi ilman, voi saada uusia kulmia myös siihen, miten itseään katselee. Kun tuo peili- pirulainen on kuitenkin, ja vieläkin pitkälti tunnetason tulkinnassa..se peilikuva meinaan. 


Nyt toivon , että sait tästä höpinästä kiinni, olihan tämä oikeastaan jäävuoren huippua näinkin isosta asiasta ja vaikutus psyykkseeseen on ainakin itselläni suuri. Vapauttava. 

Piti alunperin kirjuutella systärin vierailusta, joka oli täynnä tunteita ja toimettumuutta kera toiminnan. 

Pitänee kertoa siitä ensi kerralla, hänellä kun on niin erilaista se elämä seuraavaksi Lontoossa. Eli mies muuttohommissa ja sisko täällä lomalla. Myös se, että mies on eri kultturista ja heidän elämänsä on niin ihanan erityylistä, johtuen uskonnosta, on ihana rikkaus. Näistä ajattelin kirjuutella ensi kerralla lisää.


Ihanaa viikonloppua kaikille!

xoxo




lauantai 15. heinäkuuta 2017

Lauantai- fiiliksiä ja flowerpoweria

Aurinko paistaa ja linnutkin laulaa, oikein kunnolla. Pari linnunpesää on lähipuissa ja pikkuiset siellä huutelevat notta ruokaa! Aika hellyttävää, kun eivät oikein pelkääkkään, ovat tottuneet talon menoon.

Ulkona olisi hommia mutta jotenkin sellainen liian rento fiilis niihin. Eilen tuli saunottua ja käytyä paljussa (pihalla siis palju tosiaan) muutaman kerran ja sitten yöllä olinkin umpijäässä? :D Liian rento jo?

Huomenna saan kaveriksi tänne systärin, eli lapsuuden ystävän joka muutti Englantiin pari vuotta takaperin, eikä ole sen jälkeen nähty. Suunnittelin, että otetaan nokka kohti Turkua ja sen kahviloita ensi viikolla, satoi tahi paistoi. Turussa on niin ihania paikkoja ja kaffeloita, että! Jokivarsikin on mielettömän ihana paikka kävellä vaan ja katsella. Miksi ihmeessä en ole itse useammin sinne mennyt....hmm.... ehkäpä tämä toimii herätyksenä.

Sain myö VIHDOIN  itsestäni irti sen verran, että terasseille muutaman kukkasen hommasin. Eipä siinä kauaa mennytkään.. Pikkuhiljaa eteenpäin :)

Ja pihalla kukkii omaan makuuni maailman ihanin, kaunein ja tuoksuvin kukka: pioni. Meillä on sellaisia kermavaahdon näköisiä, joita tekisi mieli jo syödäkin.


Eikö ole ihana kermakakkukasa?

Ja etuterassille:

Tällaisia tuli pariin laatikkoon, ja kyllä...voisin kunnostautua kuvissa enemmän. 
Nimeä en muista valitettavasti, mutta kaunis tähden näköinen rontti :)

Takaterassille:

Kukonpyrstö...ja ja tuo takana oleva...Mä olen kyllä niin hyvä hortonomi!


Aivan ihanan värinen ja näköinen rontti koristaa takaterassia. 

On se vaan niin, että kukat tuovat omaa herkkyyttään ja kauneuttaan lisää, vaikka kuinka luonnon ääressä asuisi. Ja kun emäntäkin alkaa heräilemään taasen niin johan tuolla on kohta vaikka ja mitä ;).

Aleissakin ehdin juosta pikkaisen, kun huomasin että laihtumisen jäljiltä oli oikeasti vain pari t-paitaa, jotka sopivat. Loput menivät osastolle säkki.

Kun pääsin kotio, niin 12kpl niitä t-paitoja sitten olikin tullut matkaan... hups:D Ja kerrankin kaikki tarpeeseen! Yritän otella kuvia löydöistä, itse tykkään pitkästä aikaa väreitä ja siitä, että ei roiku muodottomana säkkinä! Ihanaa... 

Nyt näine ajatuksineni puuroa tekemään ja pikkuhiljaa mamma katsomaan.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

xoxo

PS. Ne Estee Lauderin Double wearnin tuotteet, jotka ostin aiemmin. Eli ripsarin ja meikkivoiteen...toimii. Myyjä sanoi, että kyyneleen kestävät ja koklasin hieman rankemmin: rankkasateeseen lenkille. Eipä juuri valunut lenkillä kumpikaan.....Suosittelen!

Otan kuvia niistä, kun laitan meikkiä varmaan "jo" ensiviikolla Turkuseen mennessämme. 
Hyvät tuotteet!!!!!



maanantai 10. heinäkuuta 2017

Hitti(kö) ja totaalinen huti

Kävin tuossa pari päivää takaperin ihan kivijalkaliikkeessä, H&M (ja KappAhl, josta myöhemmin löydöt tänne) ihan alelaarista t-paitoja hakemassa. Vanhat kun ovat jääneet aivan liian isoiksi ja näyttävät pikemminkin säkeiltä kun paidoilta. Myös tuo rintavarustus nostaa vielä ne oikein kivaksi muodottomaksi pussiksi, joten oli tilanne ikäänkuin akuutti.

Nappasin mukaani 5 t- paitaa ja sitten sillä hurmoituneena kaikesta ihanuudesta päätin ottaa jotain sellasta, mitä en normisti ostaisi. Kun halvalla saa.... Yksi oli tällainen...oh well, sain kuulla että ostin ikkunaverhot. Siltä tuo toppi ensinäkemältä kyllä näytti.


Koska en ihan vielä ole hoksannut sitä omaa kokoani, joka on muuttunut aika paljon...tuo on ainakin numeron liian iso. Toisaalta, nyt ei rintavarustus vedä sitä kuminauhakujaa tuonne rintojen alle ja saa näyttämään kun olisin raskaana....

Värikin oli outo itselleni, vähän sellainen pliisu..ei mikään terävä väri. 

Mutta kun laitoin naureskellen päälleni niin...jotain kivaa tuossa kuitenkin on!?  Ainakin se on pirun mukava päällä kuumalla ilmalla. Itse en voi olla sellaisissa vaatteissa kovin kuumalla, jotka peittävät liikaa hartioita, paksua kangasta tai peräti peittävät niskan. Aika nopeasti niskat kuumuvat ja migreeni, niinkuin eilen, iskee. Jännä juttu? 

Joten avonaista ylhäältä kiitos :)

Tuo on...hörhelö. Fluffy. Ja joku viisas on sanonut ettei missään nimessä rintavan vaate tuollainen. Mutta kun taidan jollain ihmeellisellä tavalla tuosta tosiaan tykätä! 

Tuohon kaveriksi kultaiset sandaalit ja olo oli tuossa setissä kesäromanttinen. 



Verhot takaapäin. 

Sitten se totaalinen huti. Niinkuin kerroin, niin nappasin vaan siitä rekistä mukaani vähän niinkuin kunhan koklaan- tyylillä. Ja otin tämän "puseron" sitten kantoon ja kassalle. Sanoin vielä siinä kassalla notta tämä hörhelöhommeli on varmaan kiva farkkujen kanssa. Ihmetelin, kun kassa vienosti hymyili ja ei oikein kommentoinut, hämillään enemmänkin. Noh, ehkä kun kiirus ja silleen....

Sitten autoon ja intoa piukassa kotia koklailemaan! Otin käsiini tuon hörhelöjutun ja ihmettelin, että mitenkäs tuo puetaan. Ajatus tosiaan oli, että farkkujen kanssa ja hartiat vapaana. Juuh. Mitä....hetkonen...täällä on lahkeet??? Ei hitto, tämä on haalari! Siinä vaiheessa tajusin että eipä tuo vissiin myyjän mielessä oikein farkkujen kanssa tosiaan taida taipua.... pakko oli ääneen nauraa. 

No eipä siinä, muuta kun päälle sitten. Rutina oli aika kova. Ja nauru. Eihän se mennyt edes osittäin kiinni ylhäältä ja muutenkin rintavalla aika jäätävän näköinen! 

Tadaa, hutini olkaa hyvä!




Sen verran tuossa ylhäällä tuota kangasta, etten tosiaan alkuun saanut edes selvää mikä tuo oli. Joku oli sen liikkeessä vissiin kokeilun jälkeen laittanut paitojen sekaan ja joku onneton ei enempiä ollut hereillä vaan värin ja hörhelön perusteella paitaa oli ostamassa. :D 

Ajattelin kuitenkin, jos jaksaisi niin tuosta saumakohdasta keskeltä asua leikkaisi ja tekisi pikaiseen vaikka kuminauhakujan. Shortsina tuo voisi olla ihan kiva.... Ei nousisi noin ylös ja olisi rennompi. Kun taasen, jotain kivaa tuossa materiaalissa ja värissä on. Lahkeissakin kiva tuollainen maalaisromanttinen juttu. Yläosasta voisi tehdä vaikka teltan!


Taitaapi olla aika kokkailun ja vielä meinaa tuo migreeni tulla. Ei paras silloin läppärin näyttö.

Ihanaa päivää kaikille!

xoxo

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Ripsiväri suoraan taivaista

Tuossa kriisinhallitaSokos- ryntäyksessä oli kaksi ripsiväriä mukana. Toinen on vielä avaamatta ja toisen avasin heti autossa, kun kaupasta pääsin. Itseasiassa olin vakoillut sitä jo nettikaupasta ja halusin nähdä luonnossa, ennenkuin ostan.

Kuvassa on myös Estee  Lauderin Double Wear light-meikkivoide, joka on aivan mahtava tuote, siitä lupaan kertoa lisää. Mutta tuo ripsari.Clinuquen  Chubby lash fattering mascara. Aivan ihana!!!

Itselläni on aika normi ripset, ei liian pitkät tahi tuuheat. Värjäystä en käytä, kun se pirskatin allergia on. Joten ilman mitään ripsaria aika huomaamattomant ovat nuo räpsyt. Tuon lupaus oli tuuheutus ja näyttävä loppitulos.

Ensin kiinnitin huomiota tuohon putkiloon, ihanan sellainen kunnon kokoinen, paksu ja söpö. Jotain hellyttävää tuossa oli omaan silmääni, jos näin voi sanoa ripsarista! Tuo värikin oli sellainen, joka iski heti silmää. Petrolin värinen, ihana.

Noita kausivärejä oli muuten kolme: lila, sininen ja tämä petroli. Sinistä on ollut sekä ysärillä että viime vuonna, ja lila tekee silmistäni ikuisen näköiset. (Sinänsä sopii lookkiin? :D) Hei, tänään en ole muuten vielä parkunut! Pienet sille ;)

Harja tuossa paksukaisessa on kunnon kokoinen ja tukeva. 

Levittyy tosi hyvin ja eipä tarvitse paljoa ripsien kohdalla tuota harjaa näyttää, kun ovat jo petroolin sävyssä. 

Mikä on tosi ihana juttu myös, niin ei tule sellaista sähkönsinistä ysärilookkia, vaan jää ennenmminkin sellaiseksi tummaksi väriksi joka valossa näkyy sopivan sävyisenä. Näissä seuraavissa kuvissa juoksin pitkin pihaa ja yritin eri valossa saada esille tuon ihanuuden. Ja kyllä, vielä aika finaalissa, muutosta siihen tulossa pian.




Muuta meikkiä en jaksanut laitella, ja jos vaikka pohjaa vähän ja kulmia niin ei tuon kanssa muuta tarvitsekkaan! Itselleni tuli visio ruskeasta, kevyestä silmämeikistä tuon ripsarin kaveriksi. 


Edestäpäin (hoh kun väsyn näköinen eukko, only way is up...)

Ja seuraavassa taasen näkyy se, että on kuitenkin tarpeeksi tumma.


ELi tietyssä valossa näkyy paremmin muttei kuitenkaan niin, että räjähtää silmille. Hieno kajastus väristä, korostaa silmiä hukuttamatta siihen väriin. 

Itse tykkään muutenkin Cliniquesta, laatu ei ole pettänyt minua vielä kertaakaan enkä usko sen ihan heti pettävänkään.

Ainakin Sokokselta näitä ihanuuksia saa ja hintaa oli about 24.90€
Kuvissa vain hipaisu tuotetta ripsissä, mutta kun kokeilin kotona pari kerrosta niin hyvin tuuheutti ilman paakkuja ja väri oli kivan intensiivinen, olematta shokkiväri kuitenkaan. 

Pakko suositella tuota ihanuuta!


Ihanaa viikonloppua kaikille!

xoxo

torstai 6. heinäkuuta 2017

Kriisihoitoa Sokoksella

Noniin, tuossa odottelee toinenkin teksti, jota olen kirjoittanut viikon verran saamatta sitä kuitenkaan kirjoitettua loppuun. Siinä kerron enemmän Hyvinvoinnin tarjoustalosta saamastani paketista, joka sisälsi yhden nykyisen luottotuotteen: Supermoodin Egoboostin. Tuo tuote on ollut itseasiassa tulonsa jälkeen aivan ykkönen! Kerron miksi.

Viimeiset kolme viikkoa on mennyt enemmän tahi vähemmän tunteiden vallassa. Parkunut about sen kolme viikkoa, melkeinpä päivittäin. Suurimmaksi osaksi maannut sohvalla ja surkutellut maailmaa. Eli Kriisi isolla K:lla on ollut. Vähän vielä lääkäriä ja sairaanhoitajaa siihen niin nenäliinatkin loppuivat.

Voitte vaan kuvitella, millainen ilmestys peilistä kurkki kun vihdoin päätin lopettaa tuon surkuttelun tänään ja päätin lähteä ihmisten ilmoille. Suuntana Sokos.

En ole juurikaan meikkaillut viime aikoina, ja muistutuksena siitä oli täysin kuivunu ripsari jonka nakkasin suoraan roskiin.

Vielä en jaksanut muutoinkaan laitella minkäänlaisia pakkeleita, joten hiukset ponnarille ja suihkaus Egoboostia nassuun rasvojen päälle, autoon ja nokka kohti Forssan Emotioina.


Tuntui, että olin ollut pitkän aikaa jossain luolassa ja kömmin sieltä luolasta ihmisten ilmoille, suurin piirtein risut hiuksissani vielä. Oikeasti, sellainen fiilis oli!

Katselin ihmisiä, tavaroita, elämää ja pienin askelin menin mukaan siihen.

Vähän kuin säikähtänyt peura hiippailin tuttuun paikkaan ja onnekseni siellä oli tuttu myyjäkin. Hänen kysyessään tarvitsenko apua, vastasin että en. Yleensä olen selvinnyt ja oikeastaan nautinutkin ihan itse tutkiessani purkkeja, alennusmyyntejä ja uutuuksia. Nyt nostelin purkkeja vähänkään ymmärtämättä, mitä siinä sanottiin. Ajauksena oli kuitenkin joku seerumi ja ripsari kuivuneen tilalle.

Meni siinä sitten 5 min ja nappasin myyjätärtä hihasta vuodattaen samalla vähän fiiliksiäni. En siis liikaa, ei ollut terapiajuttu ;) vaan niin, että kerroin että fiilis on tämä ja piristystä hakemassa itselleni.

Meinasin jo turvautua tuttuun ja luotettuun Cliniquen seerumiin, mutta tämä ihana myyjä tutustutti uuteen ihanuuteen:

Tuo Estee Lauderin Night repair- seerumi. Vinkkinä että aamuin illoin ja vaikka värivoiteen sekaan... 

Kun vielä saisi voimia ottaa parempia kuvia. Joku päivä kyllä vielä jaksan :)

Niinkuin kuva paljastaa, tuli mukaani vielä paljon muutakian :D Niistä enemmän ensi kerralla. 

Tuo seerumi tuntui jo koklatessa kaupassa ihanalta kämmenselkään. Tosi riittoisa, myyjä laittoi tipan (annostellaan siis pipetillä, yes!) ja sain levittää suuren osaan kättä. Iho jäi pehmeäksi ja kosteutetuksi. Tasoittaa, heleyttää ja vaikka mitä! Oikeasti aivan mielettömän ihana tuote. Onneksi en ottanut sitä, mitä olen aina tottunut ottamaan. 

Ostin myös tuotteen, jota olen jostakin syystä himoinnut jo pitkään. Jokin tässä pakkauksessa ja selostuksessa vaan vetää puoleensa: 
Kuvahaun tulos haulle loreal naamio

Savinaamio <3 . Itse tykkään hirmusti savinaamion tunteesta kasvoilla, varsinkin juuri se hetki kun kuivuminen alkaa. Ihanan kiristävä ja jotenkin sellainen luonnon tuoksu. 

Vielä sen verran Forssan Sokos Emotionista, jos menette sinne joskus. Asiakaspalvelu on niin mahtavaa!!!!!! 
Tuli ihan tosi hyvä fiilis, kun katsottiin yhdessä meikkivoidetta, hän sanoi että sinulla on niin hyvä iho ettei kyllä mitään peitettävää ole. Jotenkin noin simppeli lause kaiken myllerryksen keskellä teki niin hyvää ja nosti vähän sitä itsetuntoa. Ah elämä ja ihmiset! En luovu toivosta :)

Kerron kyllä kaikista tuotteista, jotka ovat itsellenikin uusia ja vähän koklasin jo eilen. Haluan ottaa kuvia ja omistaa oman juttunsa niille. 

Tuossa juuri kaupoilta tulleena. Ei tuo iho tosiaan taida ihan kehnossa hapessa olla kuitenkaan! Totaalisen natural- look. Kun saisi nuo silmät vielä hymyilemään! Saan kyllä, hetken kuluttua! :)


Eiliseen takaisin. Illalla päätin tehdä sellaisen minihemmotteluhetken itselleni. Voimat riittivät juurikin tuohon naamioon ja voiteisiin. 


Juuri se hetki, kun alkaa kiristämään! Parasta koko hommassa! 

Sitten pesulle ja Estee Lauderin uutta seerumia nassuun:



En voisi kyllä olla tyytyväisempi. Ei mitään filtteriä tahi muutakaan käsittelyä ja iho näyttää oikeasti nuin tasaiselta. Tunne iholla on myös ihanan samettinen. eihän tätä voi olla suosittelematta! 
Tällainen ihonhoitohirmukin on aivan täpinöissään tästä!

Nyt voisi pistää puuroa mikroon ja vaikka siivoskella vaatteita vähän järjestykseen.

Ihanaa päivää kaikille!

xoxo



torstai 22. kesäkuuta 2017

Etsimässä positiivista minääni taas

Kaffea ja seniorikoiruus unessa jalkojen juuressa...ulkona tuulee enteilevästi, ukkostakin on luvattu.
Sain omat ajatukseni kiinni eilen ja huomasin, että ovat menneet muuttumaan piru vie negatiivisempaan suuntaan. Toki, on jonkin verran nyt aihettakin ja rankkaa, mutten silti ole valmis luopumaan siitä ylipositiivasrista, joka sisälläni on aina jopa ärsyttämiseen saakka asunut.

Vaikkakin, elämä muuttuu ja me siinä sivussa niin ehkä kuitenkin se kipu ja ahdistus auttaakin löytämään oman itsensä uudelleen?

Hassu lause ja ajatus, laajennan tuota kun itsekkin ymmärrän sen paremmin.

Mutta nyt, olen kertakaikkiaan vaan päättänyt löytää itsestäni kerran päivässä, joka aamu, jotain hyvää. Olkoonkin se sitten joku ulkokuoreen liittyvä tahi sitten sisimpään. Molemmat kulkevat niin lähellä toisiaan kuitenkin. Sisältähän homma alkaa, eli itsensä hyväksymisestä. Sitten on se vaihe, kun uskaltaa katsoa peilistä ja oikeasti sanoa: olen ihan ok. Äht, olen enemmän: olen yhtä hyvä kun muutkin. Siihen tarvitsee sitä silmää, jolla ei aina vaan kritisoi itseään, joka on muuten yllättävän helppoa.

Itselläni tuli nyt seuraavat pari viikkoa treeneistä ei sentään lepoa, mutta mennään sillä periaateella notta teen juuri sen mitä jaksan. En enempää. Viime viikolla tein vain pari treeniä ja koin siitä sellaista ahdistusta että huh! Ajattelin, että kaikki työ valuu hukkaan ja aheri leviää aivan varmana. Noh maailman paras valmentaja sitten rauhoitteli ja kannusti relaamaan.

Arvatkaas, mitä olen tehnyt parina yönä? Kun uni ei ole tullut? :D Juonut litran maitoa ja puoli pakettia marie- keksejä jyrsinyt kera parin pullanpalan. Tuo on siksi "iso" juttu, sillä aika pitkään olen mennyt niin, että on se tietty ruoka ja that´s it. Ei paljoa ylimääräistä ole suuhun eksynyt. Toki pitää vähän himmailla, ettei sitten olla taas kohta siinä alkupisteessä ja sama duuni edessä. Mutta asteen verran löysemmin seuraavat pari viikkoa.


Vaikkakin läheltä katsottuna kaikki on vähän sumussa vielä, on tulevaisuudessa jo kirkkauttakin. 

Ainiin, se päivän positiivinen ajatus itsestäni! Meinasi jo unohtua.. :D Ok. Silmät. Muutoinkin tykkään tapitella ihmisten silmiin, sillä sieltä voi nähdä kuitenkin enemmän kuin ulkoisesta habituksesta. Itselläni ne vaihtavat väriä kivasti valon ja fiiliksen mukaan. Äitini pystyi todella helposti lukemaan minua pienenä. Jos ne olivat harmaat, väsynyt. Siniset, siinä rajamailla ja vihreät niin täysin pirteä. Yritä siinä sitten huijata, että ei voi mennä kouluun kun kipeä silmät vihreinä.. Tottakai hän siltä aina tsekkasi, että kaikki on ok, mutta ohjenuorana tuo kävi. Muutoinkin olen aika huono huijaamaan, kun puhun paljon silmilläni. 
Muistan joskus pienenä, kun passiin vielä merkatiin silmien väri ruksilla ja eräs virkailija yritti päättää silmieni värin. Lopulta ruksit tulivat: sininen ja vihreä.


Unohdin totaalisesti, ettei ole kuvia koneella! Läppärin vaihto.. Mutta tuosta näkee mielestäni aika hyvin eron. 
Silmät, sielun peilit!


Väsy mutta onnellinen Maarit :D



Ihan mielettömän hyvää Juhannusta kaikille!!!

xoxo

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Tietotekniikan paluu

Noniin, tässä sitä istutaan ja kirjoitellaan ihan uudella läppärillä! Edellinen jokseenkin kaatui, jumittui ja jäi ihmettelemään maailman menoa itsekseen.

Tämä on merkkiä Lenovo, joka on aivan uusi tuttavuus itselleni merkkinä. Toivon toki, että meidän yhteistyö olisi kovinkin hedelmällistä. Mukava tällä on ainakin kirjoitella! Näppäimistö on vähän isompi kuin edellisessä, joka oli merkkiä Samsung. Pakko myöntää kyllä, että se teki pitkään ja uskollisesti töitä, siitä ei voi moittia häntä.

Mutta ihanaa olla langoilla taas!!

Vähän on jänniä aikoja edessä elämässä, ja päivä kerrallaan mennään nyt.

Eilen tuli ilmoitus että paketti olisi noudettavissa postista ja kyllä pieni suuri ilo tuli, kun hain paketin! Hyvä ettei vielä parkukin kaupan päälle! Tosin tuota on ollut ihan muutoinkin ilmassa, joten ei mitään uutta siinä :D

Vaan sain Hyvinvoinnin tavaratalosta ihanan paketin, jossa toivoteltiin hyvää kesää ja piristystä.


En sen enempiä vielä kirjoita näistä, kun vähän täytyy tutustua koneeseenkin ensin...mutta koklasin tuota Egoboostia sen verra, että suihkautin nassulle ihan tuosta vaan. Yleisnäkymä on ollut viimeaikoina aika väsynyt ja ryytynyt mutta tuo suihke tosiaan liftasi ja piristi! Tiedän, mitä löytyy käsilaukustani tänäkesänä vakikaverina. 

Toinen ylläri oli nuo ihanat kollageeni- suklaat. Enpä ole aiemmin ajatellut, että ihanaan raakasuklaaseen voisi lisätä myös kollageenia! Sehän on suorastaan siis kauneuspatukka! 

Tästä innostuneena rupesin selailemaan lisää asiasta kollageeni. Vielä on siis lisää toivoa iholle, ryppyvoiteden lisäksi! Jippii! Iho kun piru vie alkaa menettämään tuota jo 25vuoden iässä. Kirjoitan kyllä tuosta lisää, kun itsekkin otan faktat täysin haltuun. Ehdottomasti tutkimisen arvoinen juttu! 

Sen verran selaisin, että aika paljon on kalasta eristettyä kollageenia ja itselleni tuo ei käy kun allergiaa on. Löysin kuitenkin naudasta eristettyä ja samalla sisältää muutoinkin protskua, eli täydellinen minulle! 

 
Kollageeni täältä.

Tämä menee tilaukseen ja josko tuon naaman saisi taasen kohdilleen, kun nyt vähän maata viistää. 

Nyt täytynee lopetella kirjoittaminen, kun tämä läppäri tekee kovasti töitä taustalla ja haluaa asentaa, päivittää, uudelleenkäynnistää ja vaikka mitä. Parempi antaa hänen tehdä työnsä rauhassa.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

xoxo


perjantai 9. kesäkuuta 2017

Mites tämä puetaan ja uskallankohan näitä käyttää

Näiden vaatekappaleiden kanssa pohdin jonkin aikaa, notta mahdanko a) saada edes päälleni ja jos, niin b) näkyykö kaikki makkarat tai c) muutoin vaan kamalat.

Syy näihin aatteisiin on simppeli: en ole edes haaveillut pitäväni (enää) tällaisia vuosiin. Haaveillut oikeastaan juu, mutta päälle? EI.

Nyt, kun olen päättänyt uudistaa itseni ja elämäni niin ajattelin antaa niillekkin, niinkuin monelle muullekkin uudelle ajatukselle, mahdollisuuden.
Kävin siis henkkamaukan nettikaupassa ja klikkailin nämä ostoskoriin. Klik, ja sinne meni! Sen verran tunnen jo henkkamaukan kokoja, että osasin odottaa, ainakin tuosta satiinihaalarista, että ei mikään iso ole. Eikä ollutkaan. Tuo on kokoa 44(!) ja tuntuu enempi 40-42, max. Mutta päälle meni!

Meikkiä ei ole, kun oikeastaan hetken mielijohteesta nakkasin vaatteet päälle ja kameran alustaan.. :) 

Mutta nuo haalarit. Jotenkin tykkään niistä ihan tosi paljon! Hyvä fiilis päällä, sellainen seksikäs ja naisellinen. Eivät anna periksi mistään, joten pakko hyväksyä ajatus että istuessa makkarat väkisinkin tulevat näkyviin. Mutta hei, who cares!? Itseasiassa, ne tekevät minusta minut, ja kun hyväksyn itseni näin on asteen verran helpompi olla.

Takaapäin, kuvakulma vähän hassu ja asentokin..narut roikkuvat, kun en muuta kun päälle heittänyt. 


Vähän pitäisi nuita naruja järkätä ja olkaimia kiristää. Tässä vaiheessa olin tätä pukiessani ihmeissäni notta mitenkäs tämä puetaan päälle! Narut olivat ensin etupuolella....

Hiustyyli taattua kotipäivä- lookkia!

Mutta se, mikä oli kuvastossa mallilla päällä..hmm..näytti niin paljon sileämmältä. Johtunee kropasta :D 



Ja yksi asia on varmaa. Näiden kanssa, jos rohkenen mennä yleisille paikoille... kainaloon saakka yltävät mummokiristävät alkkarit on vaan must! Tai joku kiva bdykin käy.. Niinkuin näkyy, niin aikas armottomat. 


Toinen riskiostos oli lyhyt toppi. Housut olivat silleen aika varma nakki, kun ajattelin että pidemmällä paidalla varmana ovat ok. 

Muistelin itseasiassa fiilistä, joka oli about -94vuonna. Puhvihihainen lyhyt puuvillapaita ja Levikset, 501 ja kokoa 27. Turha kai noita kokoja muistella, mutta kiva fiilis niissä vaatteissa oli! 

Siitä rohkaistuneena:


Tuo toppi on niin mun oloinen että pidän vaikka kotona. Tai jospa vaikka kauppaankin,,,ehkä. 

Housut lyhensin leikkaamalla :D oli tuon tumman sauman jälkeen vielä 10cm kangasta niin naps ja hyvät.

Toppi joustavaa trikoota ja housut satiinintuntuiset, eivät jousta. 

Linkkiä en voi laittaa vielä, kun en löytänyt nettikaupasta enää näitä! Koitan laittaa vaikka vähän jälkijunassa. Mutta from H&M.


Tykästyin kovasti tähän lookkiin. Rento mutta siisti vaikka minne. Jos uskaltaa haastaa itsensä tuon topin kanssa...hmm...

Tiedän että olen aikas muodokas suuntaan jos toiseenkin, mutta pirskatti! Haluan pukeutua niinkuin haluan..tykkään.. you know :D. Ehken tosiaan se salaisuus tähän on itsensä hyväksyminen?
Ainahan tuota voi parannella itseään, mutta jollei ole mihinkään tyytyväinen, ei ole silloinkaan kun saa kaikki extran pois ja timmin kropan. Aina löytyy jotain, kuitenkin.


Hyvää viikonloppua kaikille!

xoxo




keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Uudistumisen ihana kipu

Taas oli pidempi hetki, kun viimeksi kirjoitin. Johtuu siitä, että mieleni elää uudistuksen aikaa ja vähän ehkä matalalentoakin on ollut. Mutta kaikenlainen uudistus, ajatukset, jopa ne vaikeat tuovat mukanaan jotain uutta ja hyvääkin.

Joskus mietin, että kuinka monta "uutta alkua" voi ihminen itsensä kanssa aloittaa? Mielestäni juuri niin monta kun on tarve. Uudistumisen ihana prosessi, eilen itkee ja tänään oppii.

Mutta mitä sitten olen oppinut? So far, olen vahvempi kuin luulin. Myös sen, että ansaitsen pitää itsestäni huolta. Hassu lause, mutta tuokin piti vaan oppia. Olen ihan ok. Kaikki omat haaveeni eivät ole niin omituisia kun olen kuullut ja uskonut niiden olevan. Ne ovat ehken erilaisia, kun mihin on totuttu täälläpäin, mutta ei tee niistä pätkääkään huonompia. Ja olen oppinut kuuntelemaan pikkuhiljaa omaa ääntänikin, sitä sisäistä.

Onhan tuossa jo paljon opittua!

Eilen lähdin pitkästä aikaa..todella pitkästä aikaa siis, ajelemaan Helsinkiin. Pelotti ihan hitokseen, kun viimeksi olen ajanut omalla autollani, RIP, joka oli automaatti. Nyt sitten lähdin suhailemaan keppivaihteilla ja navigaattori, eli puhelin kädessä. Unohtui telinekkin laittaa. Kirjaimellisesti kädet täynnä!
Vaikka olen Helsingistä kotoisin ja tunnen paikat tosi hyvin, niin navia tarvisen jotta pääsen sinne ja pois. Ne rampit...kun asuessani siellä käytin yleisiä kulkuneuvoja ja silloin ei tarvinnut miettiä, notta mistä pääsee ja mihinkin. Senkun istui oikeaan bussiin ja avot!

Mutta kertaakaan ei auto sammunut valoissa, risteyksissä tahi muuallakaan! Aika voittaja- fiilis:). Joskus pitää vaan luottaa..noh, aina, itseensä ja uskoa että kyllä mä osaan. Unohtaa kaikki soraäänet ja hypätä eteenpäin!

Sitten uudistumisen kosmeettiseen puoleen näin kätevästi. Olin tuossa pari päivää takaperin kaupassa, ihan normi ruokakaupassa ja näin hyllyllä XZ- tuotteita. En ole ostanut vuosiin..ehken vuosikymmeneen, mitään shamppoota tai hoitoainetta normi kaupasta. Aina kampaamoista, sillä se silikoni... Mutta joku ihan pikainen käden liike ja kopassa oli kaksi tuotetta hoitojuttuja hiuksiin. Suihkutettava versio ja hoitoöljy.

Oikeastaan ne pakkaukset näyttivät niin hyvältä, että jo niiden takia oli ihan pakko ottaa. Ja kun halusin hemmotella itseäni ja hiuksiani! Vähän pelkäsin, että mikäköhän on lopputulos...toivottavasti ei sellainen rasvainen roikkuva kuontalo, jota saa jynssätä syväpuhdistavalla shamppoolla kauan poistaakseen tuotteet.

Ensimmäinen kokeilu oli Tyrniöljyhoito.

Tuo ihanan söpö pieni purkki vasemmalla, joka oikeastaan on jo niin ihana että melkein voisi hörpyt ottaa. Tuoksu oli hempeä ja ei liian voimakas, sellainen raikas ehken enemmänkin. 

Siitä sitten sitä päähän ja 15min odottelua. Positiivista oli, ettei se valunut pätkääkään! Valmistauduin siihen isumalla pyyhe päällä ja hiuslenkki varoilta käsissä. Mutta ei valunut! 
Tuotetta laitetaan kuiviin hiuksiin ja sen jälkeen joko vaan huuhdellaan vedellä tahi kevyseti shamppoolla. Itse käytin tipan shamppoota, peläten että muutoin jää ihan rasvaisen näköiseksi.

Pesun jälkeen hiukset tuntuivat raskaammilta, mutta hyvällä tavalla. Kun ei ole tuota väriä hiuksissa niin ovat aika lennokkaat välillä. Niistä tuli kiiltävät ja oikeasti kosteutetut! Päänahkakin tykkäsi ihan tosi paljon. Tuksuttelin ja ihmettelin loppuillan omia hiuksiani ja ihmettelin sitäkin, miksi en ole aiemmin tätä kokeillut!

Seuraavan päivän hiuskuvat:




Kappas, harmaatkin näkyy kuvassa... :D mutta kiilto on uskomaton ja ei todellakaan ole rasvaisen tuntuiset lättähiukset! 

Siitä sai ne omat ennakkoluuloni, kunnon tyrmäyksen! Tämä tuote taitaa löytää oman paikkansa vakiohyllyltäni.

Tuo toinen, hiuksiin jätettävä hoitoaine, sitä en vielä ehtinyt kokeilla. Mutta se tuoksu....suklaahiirenä olisin melkein voinut syödä/ juoda sen perusteella kun sitä tuoksutin. Täyteläinen suklaantuoksu kera vaniljan, kaikki lempparini samassa purkissa. Kerron, kun olen sitä kokeilut, mitä tapahtui! oi, kun toimisi, kun tuo tuoksu....nam!

 Nyt aamupuurolle ja sitten aurinkoon kera suojakertoimien!

xoxo

Rietas ja onnellinen kuplassaan

Taisin jäädä siihen viimeksi, kun kerroin että siskoni oli täällä kanssamme viikon verran. Toki olemme pitäneet yhteyttä whatsapin yms kautt...