torstai 24. maaliskuuta 2016

Kauneutta luonnosta ja luonnon kauneutta

Halpoja ja erittäin tehokkaita hoitotuotteita suoraan ruokakaapista! Itse ostin joskus montaa hoitotuotetta: kuorintaa, naamioita, pesujuttuja yms. Purkkihulluna tietty voiteet päälle ja lasku oli valmis...iso.

Nykyään pihistän hoitotuotteissa, sijoitan voiteisiin. Oikeastaan siksi, että suurin osa hoitotuotteista sisältää luonnontuotteita..miksi siis en käyttäisi niitä suoraan?

Aika perusrutiiniksi on tullut tietty jokapäiväinen pesu. En käytä mitään ihmeempää erillistä ainetta, vaan suihkussa suoraan saippuaa kehiin.
Hiukset pesen melkeinpä päivittäin ja ehken ei aina kannata, varsinkin jos käsitellyt hiukset.

Itselläni ei ole mitään väriä kuontalossaa enää, hiusväriallergia pitää siitä huolen. Eipä ole kulmissakaan väriä..ja kynnetkin ovat omat. Huh, olen siis nykyään melkeinpä luomu!
Aina ei näin ollut... mutta ihan jees odotella harmaita raitoja. Niitä on jo jonkin verran, odotan että oikein kunnolla tulee! Harmaat hiukset ovat vaan mahtavat! Teippipidennyksiä on ollut, mutta nykytilanteessa kovin epäkäytännölliset.

Eli shamppoopesu ja hoitoaine.

Rasvaukseen käytän Clarinsin tuotteita ja ovat aivan tosi hyviä!

Ja vettä juoden ;)

Sitten ruokakaapille! 
Hunajaa!!! Maailman paras kasvonaamio. Joko saunaan tai ihan vain sohvalla hengaillen... 15min ja tadaa! Antibakteerinen kaunistava naamoi on toiminut. Seuraava lusikallinen vihrän teen joukkoon. 

Kuorinta. Itselläni "raaka"keino ja hellempi. Perunankuorintakinnas. Joko hellästi kuivakuorintaa tai! Suihkussa kunnon saippuoidulla kintaalla veri kiertämään. 
Se hellempi: rypsiöljyä ja sokeria. Pieni tilkka öljyä, sekaan sokeria ja kuorimaan. Sopii myös käsille ja jaloille. 

Kokeilin joskus kahvinpurujakin...kovin oli sotkuista touhua :D

Seuraava on hiuksille ja ei ehken perus ruokatavara: olut. Pestyihin hiuksiin isännältä kunnon loraukset päähän ja antaa hetken olla. Hoitoaineella huhtelu ja tuntuu heti paksummilta, seuraavana päivänä kivempi laittaakin kampaus. Helpompi. 

Tai öljyhoito: rypsiöljyä. Toimii ihan yhtä hyvin kuin kalliit merkkituotteet. 

Joskus sitä ihoa hoitaa ihan liikaa, täytyy antaa sen myös itse tehdä töitä. 

Mutta mielestäni perushoidossa normaalille iholle pärjää tosi hyvin näillä jutuilla. Ja säästää rahaa ryppyvoiteisiin, jotka..omasta mieletäni ainaki toimivat. Ainakin haluan uskoa siihen ;).


Tässä lähellä on peltokohtia, joissa joutsenet viihtyvät hetken keväällä ja syksyllä. Nyt sinne on  taasen ilmestynyt joukkoja, ei vielä satoja mutta paljon kumminkin. Muutamasta sain napattua kuvan autosta, niin etten häirinnyt heidän rauhaansa. Kauniita ovat! Niinkuin luontokin. 
Itselleni luonto on se voimavara, joka auttaa jaksamaan, rauhottaa ja antaa enemmän kuin ottaa. Luontoäiti on ihan hitokseen vahva mimmi! 






Kodin luontokuvat:



Pääsiäsilomafiiliksissä? :D Rentoa menoa.


xox

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Brändinä aikuinen nainen

Brändinä aikuinen nainen on (joskus) haavoittuvainen ympäristölle: tämä nuorentaa, tämä siloittaa, ainakin tämä pitäisi muistaa... Näillä viittaan pariinkin ohjelmaan, joita telkkarissa pyörii.

"Tämä kampaus on niin ihanan fressi aikuiselle naiselle."
"Tämä hameen pituus on aikuisen naisen"
"Tämä tyyli on aikuisen naisen"
"Näin kuuluu aikuisen naisen ehostaa itseään....."

Hyvä tietty, että kerrotaan mahdollisuuksista sekä jeesataan, jos etsii uutta tyyliään ja itseään. Mutta... itse olen kokenut joskus esim. kampaajalla että samaan muottiin vaan! Ensin kysytään ikä, sitten voi oikeastaan liukuhihnalta leikata sen kamppauksen. Ja missään nimessä ei pitkää hiusta! Ei ei, ei sovi yli..oliko se 30v vai 40... mutta siis absolute ei itselleni? Kuitenkin kasvatan juurikin sellaista.

Kuka niitä sääntöjä keksii???

Myönnän, kyllähän stailattuna näyttävät tyylikkäiltä, mutta entä tuntuuko samalta? Ystäväni stailattiin periaatteessa iän pohjalta, ei persoonan.. ja hän parkui ettei kelpaa itsenään vaan pitää näyttää oltakin muulta, miltä tuntee. Siinä se iso klikki. Mikä persoona siellä taustalla on. Ei se voi olla ainoa kriteeri kaikelle: ikä. Välillä tuntuu, että minunkin pitäisi leikkauttaa lyhyt kampaus ja pukeutua jo ah, niin aikuisesti. Mitä ikinä se tarkottaakin.

Brändi. Tästä aikuiselle naiselle housut ja hame! Älä vaan mene millekkään muulle osastolle katsomaan vaatteita.

Ehken vähän kärjistettyä ja ei kaikki ihan näin jyrkkiä ole, mutta itselläni jotenkin vaan kiehauttaa koko asia.



 Hmm..ok, ei ihan normivetimet jokapäiväiseen elämääni. Hapsumekkokin lähinnä liiviksi topin päälle hommattu kera farkkujen... mutta pointti? Be Free...be you. Teri Niitti luultavasti saisi hepulin? Vai saisiko..en tiedä, kun en tunne. Mutta olisi kiva tavata! 
Peace!

Miksi siis aikoinen nainen (jaiks, jotenkin ihan älyttömän leimaava sanonta!) ei saisi näyttää siltä, miltä tuntee? Itse tunnen olevani varmaan aina jonkin sortin sekoitus maalaistyttöä ja kasarirokkimimmiä. Joku ei ehken tykkää ajatuksesta, mutta aina voi kääntää pään toiseen suuntaan. 

Katsotaan sitten, kun heilutaan jossain 65v ja ylöspäin... luultavasti minihame silloinkin kuuluu valikoimaan. Jalkatreenejä lisää muutama ;D


Be you, no matter what! Rock on!
xox



tiistai 22. maaliskuuta 2016

No right to do that... big heart for Bryssel

Today it has been all over news, what happen in Bryssel. No right to do that, in no one´s name. No right to kill people... in someone´s name. No right to destroy life´s for some notion. No right at all. 

Image result for heart
Bryssel


I´m not gonna be afraid, I´m not gonna let them win. No way. 
I´m gonna live, I´m gonna be all that I want.

You?

Be strong. 

Don´t let them win....


Stay strong.

xox

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

kaivattu kankkunen

Miehelläni, pieni hangover... ihanaa!

Miksi? Helppoa. Meidän elämä on ollut aika pitkälti pari vuotta kiireitä, suorittamista ja huolta. Omaishoitajina toimitaan, omat työt, treenit, koti, kaikki karva- ahterit huollettavana kotona...
Syömiset on ollut enempi ja...enempi kontrolloitua, aikataulutettua... kaikki kontrollissa.
Tekemistäkin on, sekä ulkona että sisällä. Pihalla puiden tekoa ja mitä enemmän kevät etenee, niin pihahommia, istuttamista, haravoimista....kylvön aikaa.

Perjantaina päätimme pitää mäyssypäivän. Ei treenejä, telkkaa ja mäyssyä. Sitähän sitten tuli otettua mämmiä, suklaata, ranskanleipää ja mansikkahilloa... ja pakki sekaisin :D.



Lauantaina oli jonkin verran velvollisuuksia, ja aika illasta pääsimme vasta rentoutumaan. Lenkki ja treeni, kaupat meille ja potilaalle, imurointia ja normisti ilta olisi edennyt saunaan, hetki telkkaa/pelaamista ja unille. Sunnuntaina mies puita tekemään ja itse kotia kohnaamaan..

Mutta eilen...ihanaa.... ukko- kulta joi oluen, toisen..vähän viskiä, juteltiin, saunaan, juteltiin, salmiakkileijonaa..itse siis coca cola zeron voimalla. Mutta kun toinen rentoutuu, vaikuttaa se toiseenkin. Varsinkin, kun ei ole mitään riehumista tahi rähjäämistä ikinä tiedossa. Itseasiassa en muuten muista, koska olisimme relanneet...kunnolla...millään tavalla!
Ilta eteni, ja yht´äkkiä se oli jo 2.30.

Itse siirryin jo unille, ja mies jäi katselemaan musiikkivideoita. Sinänsä itselleni hämmentävää, kun itse kasvoin MTV:n kanssa, silloin kun sieltä tuli musiikkiakin. Tänne maalle tuli kolmas telvisiokanava vuonna 1990 ja neljäs pari vuotta sen jälkeen.. eli kaikki musavideot melkeimpä kokematta. Varsinkin nuo ah, ihanat kasarivideot. Milli Vanillin, girl you know it´s true, kohdalla hän pisti volumet kaakkoon, tuli hihittäen luokseni....ne vaatteet ja koreografia.... se oli komiaa!

Eli heivattiin KAIKKI rutiinit tietäen, että tänäänkään  ei pidetä niitä yllä. Kankkunen miehellä pitää huolen siitä. Ihana kankkunen. Rutiinien rikkoja, rentouttaja. Joskus on vaan niin hyvä nollata tilanteita.. ihan itsensä vuoksi.

Itselläni on sympatiakankkunen ja nautin tästä totalisen syntisestä olosta. Astetta rasvaisempaa ruokaa, sohva, pyjama päällä pitkään,  kellon unohtaen...huomenna pääsee taas takas stressiin ja rutiineihin. Se on huomisen murhe, tänään ei jaksa ajatella. Ihanaa!


xox

lauantai 19. maaliskuuta 2016

mitä naiseus merkitsee?

Meille kaikille varmaan niin eri asioita. Yksi on äiti, toinen feministi, kolmas jotain aivan muuta...
Itselleni se merkitsee iloa olla nainen. Olla välillä se, joka juoksee ryppyvoidepurkkien perässä, hiplaa kaupassa vaatteita ja rakastaa kenkiä. Mutta myös ihanaa vastuuta perheestä, aika pitkälti muonitusvastaava, keittiön komentaja. Ihan mielelläni sitä olen! Sillä valinnalla saan terveellistä ruokaa ;)

Mikään kodin hengetär en oikeasti ole, enkä ala sellaiseksi. Mutta tietyt jutut ovat langenneet ikäänkuin  luonnollisesti meidän perheessä minulle, ja hyvä niin.

Naiseus... ihanaa saada olla vapaasti (omasta mielestään) seksikäs. Olla muodokas. Olla voimakas.

Naisellisuus.... ryhti. Naisellisuus ei mielestäni ole kiinni siitä, paljonko painaa vaan siitä, mitä tuntee. Jos on onnellinen omassa painossaan, näkyy se ulospäin. Jollei... näkyy sekin.
Itse en ollut onnellinen ja voin myöntää: katkera kaikille kuville lehdissä. "Tuokin on ottanut täytettä ja jnejnejne" So? Jokaisen oma asia. Ongelma olin minä. Omat ajatukseni.

Naisellisuus... jokainen omalla tyylillään. Siihen ei tarvita hametta tahi pitsivaatteita. Se tulee sydämmestä. Poikatyttö, joka itsekkin pitkälti olen ja silti ah, niin nainen. Joka kumminkin rakastaa autoja, ajamista, mutaa ja pleikalla pelaamista. Mutta, myös sijoittaa ryppyvoiteisiin, korkokenkiin ja vaatteisiin. Eli, ei naiseus ole sitä, että mennään kotkottaen pitkin  kyliä, ei. Siihen kuuluu paljon muutakin kuin kosmeettinen ulkokuori.
Huonot hiuspäivät, hormonit, menkat, pms, ei ole ikinä vaatteita kaapissa... Ei vaan, länsimaissa meille kuuluu vapaus valita. Vapaus voida tehdä. Vapaus olla. Vapaus mennä.

Mutta! Kunnioitan myös toisenlaisia valintoja. Rakas ystäväni muutti Lontooseen, meni naimisiin ja pisti huivin päähänsä. Hän on onnellinen. Muuta en halunnutkaan. Aivan erilaista elämää ja silti perusidea sama: elää omanlaisensa elämää. Hän on nainen, ja hänellä on turvallinen olo kotona.


Koklasin ensi kesäksi jo vähän vaatteita, pitkästä aikaa asiasta innoissani.. 

Be sexy, be you!

Nyt keittiö kutsuu, jotta ehtii vielä ennen Walking Dead- maratonia käymään salilla treenaamassa. 

xox


perjantai 18. maaliskuuta 2016

mitä ikä merkitsee

Numeroita. Niitä se merkitsee. Ei sitä, kuka on tai millainen nainen pitäisi jossain tietyssä iässä olla.

Tämä ajatus on luultavammin kantanut minua läpi koko elämäni, kunnes tajusin: täytän toukokuussa 45 vuotta! Yht´äkkiä tuo tuntui ihan kamalalta luvulta, keski- ikäinen vanha harppu? Kun taas mielessäni olen ehken siinä kolmikymppinen.
Äitini oli tässä iässä ja sai kuulla sairastavansa syöpää, vuosi tästä häntä ei enää ollut. Nyt ajattelen...niin nuori. Elämä edessä. Itse pelkäsin, etten pääse edes tähän ikän ja hahaa! Tässä olen kuitenkin!

Vuosi sitten olin jollakin tasolla luovuttanut, naisena. Elopainoa oli tullut yli 20kg siitä, mitä se yleensä oli. Ensin muutto miehen kanssa itselleni uudelle paikkakunnalle. (Stadista landelle ;) Elintasokilot 10kg. Se ei vielä ollut NIIN paha, mutta sitten meni nilkka päreiksi lenkillä. Yli 10kg lisää. Puoli vuotta lepoa teki tehtävänsä. Olin jo siinä "tilassa", että mitään ei olisi tehtävissä, omasta mielestäni.
Kotona mies ei sanonut kertaakaan painosta, ei painostanut ja rakasti kaikesta huolimatta. Eli ei se onnellisuus tullut painon mukaan, paitsi se oma oloni.

Aloin vihaamaan oikeastaan kaikkea itsessäni: hiuksia, vaatteita, kaikkea. Peiliin en voinut enkä halunnut edes katsoa.

Yksi ilta sitten sain hepulin itseni kanssa. Kokeilin vanhoja nahkahousujani ja istuessa makkarat vain valuivat sivuilta. Näin  ei voi jatkua! Elän kuin kuplassa ja en ole onnellinen. Näyttäisi vielä, että elinvuosiakin on jäljellä joten: ahteri ylös! Löysin Probody- lehdestä erään valmentajan jutun ja yhteystiedot--> sähköpostia ja pikaseen! Auta! Haaveissani halusin  elämäni kuntoon, mutta en kuitenkaan uskonut siihen. Kun nyt edes johonkin kuntoon pääsisi.

Harkinnan jälkeen hän suostui valmentajakseni ja on ollut sitä nyt vähän yli vuoden. Toivottavasti on vielä jokin aikaa, en tunne olevani valmis.
Mutta yli 20kg lähtenyt painoa, senttejä tosi paljon ja kiinteytystä tapahtunut kunnolla.

Olin vuonna -94 aika hyvässä kunnossa mielestäni. Tuolloin olin vähän yli parikymppinen ja tein mallin hommia. Jotenkin olen ajatellut etten tuohon kokoon pääsisi ikinä enää. Oikeastaan tyydyin siihen, että paino alkoi numerolla 7. Mutta kun se alkoi jo numerolla 9..... ja nyt...numerolla 6!!!!

Kaiken tuon sepustuksen pointti siis on, että on ikä mikä tahansa, niin aina voi olla sitä mitä haaveilee.

Jotenkin, nyt... on sekä itsevarmempi olo kuin tuolloin nuorena (elämänkokemus) että rohkeampi.

Treenaan joka viikko 8-9h, 4-5 aerobista ja 4 salia. Fitnessistä en edes puhu, niinkuin aika usein salitouhu sellaiseen yhdistetään...ei ei. Treenaan itseäni siihen kuntoon, jossa haluan olla ja voiman tulo ei haittaa siinä sivutuotteena. Fitnesit yms jätän niille, jotka ovat sitä varten vuosia treenailleet ja uhraavat kaiken aikansa sille. Itse taidan olla enempi mukavuuden haluinen siihen touhuun. ;).

Eli...mitä ikä merkitsee? Itselleni? Numeroita. Ei sitä, kuka ja mikä olen. Siinä se, simppelisti.


I´ll drink to that!

Rietas ja onnellinen kuplassaan

Taisin jäädä siihen viimeksi, kun kerroin että siskoni oli täällä kanssamme viikon verran. Toki olemme pitäneet yhteyttä whatsapin yms kautt...