tiistai 30. elokuuta 2016

lisää ruokaa ja syksyä

Kylläpä on aika taas lentänyt. Vierivä kivi ei sammaloidu sanotaan, tämä kivi on sitten tätä tahtia sileä loppua kohden!
Kaikenlaista on mahtunut viikkoon. Yksi epätoivottu tapahtuma oli, kun mieheltä meni olkanivel paikoiltaan lauantaina treeneissä. Ei muuta kun ampparia soittelemaan ja pysyä rauhallisena , kun toisen olkapää roikkui puoli metriä alempana kun toinen. Pieni turhamaisuus saattoi nousta pintaan tuossa tohinassa. Kun piti laittaa vähän tavaroita mukaan miehelle ambulanssin kyytiin niin toki juu, äkkiä haen jonkin muovikassin tms! Hetki! Pidin sekunnin Salen muovikassia kädessä ja ajattelin, että enhän voi toista lähettää menemään niinkuin pussikaljaa elokuvasta...
Valintani oli siis seuraava:

Kyllä. Paljon parempi.... toki kun kipu lakkasi, niin pieni kommentti tuli valinnastani. Oli kuulemma lääkärikin huomannut tuon kassin. Miehiseen makuun! 

Ruokavalio sai muutoksen: lisää ruokaa!!! Reverse- dietillä ollaan :). Ihanaa saada energioita takaisin ja hei, taas aineenvaihdunta toimii! I just love food. :D Lenkitin juuri meidän 2 koiraa, yhden kerrallaan ja 1/2h per koira. Ei  loppunut bensa itseltäni ja vieläkin olisi virtaa...



Ruokaa tuokaa, lisää ruokaa!



Meidän yksi kissoista on ottanut uuden tavan. Hän menee lautaskaappiin ja vetää vielä kaapin oven kiinni perässään. Eilen avasin ajatuksissani oven ja meinasin saada pa**alaakin! Tällainen näky odotti:

Tahvo lautasella. Huoks Kahvia lisää.... 

Mä olen aivan intoa piukassa, kun syksy on tullut! Joku voi sanoa, että loppukesä, mutta itse käytän jo alkusyksyä. 

Pari pientä tunnelmafiilistelyä:





Itseasiassa odottelen huomista postia jo, kun tilasin Huawein P9 puhelimen, jossa PITÄISI olla aivan tosi hyvä kamera. Järkkäri on harvoinn mukana, ja lenkillä ei ollenkaan. Nyt on luonto kauneimmillaan ja uskomattoman kauniita kuvia mahdollisuus tallentaa... huomenna pääsee testailemaan tuon asian. Sillä nyt siis mitään väliä, voiko sillä soittaa? :D Vaan vissiin ihan hyvä luuri... 

Nyt taas syömään ja ehken joogailemaan. 

Meitin hiirikissa. Täällä ei tule yksinäistä fiilistä...

xox

maanantai 22. elokuuta 2016

oppimatka vaatekaappiin, uutta ja vanhaa

Olen kolunnut tuota vaatekaappiani nyt jonkin aikaa jo. Ehken etsin itseäni? Tai sitten vain ihan ilman filosofiaa vanhoja, uusia vaatteita. Jep, niitähän minä. Luulisin. :D
Mutta sen lisäksi, että rakastan hiplailla vaatteita, niin tuo on ollut, ja tulee vielä olemaan, opettavaista aikaa itsestäni. Mitä luulin olevani ja mitä olen. Kyllä nuo ostokset kaapissa antavat osviittaa ajatusmaailmastani, pikkaisen.

Jokseenkin on mennyt uusiksi se minä, jonka luulin tuntevani. Tai sitten simppelisti ajatukset muuttuvat. Ja kyllä,olen horoskoopiltani kaksonen,joten huomisen mielipiteestä en vielä tiedä.

Mitä olen tuolla kaapissa nyt oppinut? Paljon.
Joskus, vuonna kivi ja kenkä (about 11v sitten)en voinut lähteä ulos ilman meikkiä. Silmämeikin oli oltava se vahvin. Mustaa kajaalia mieluiten. Kasvot paksun pakkelin alla.

Nyt? Jos on pakko laittaa jotain niin kulmat ja huulet. Seuraavissa kuvissa on kulmat ja huulet laitettuna, poskissa ainoastaam huulipunasta lainattua väriä ja siinä se. Se, että näytänkö laitetulta..well... itse viihdyn juurikin noin. Eli överit meikissä ovat ainakin nyt taaksejäänyttä elämää. Mutta huulipunia ei ole koskaan liikaa! ;) Eri sävyjä...huulikiiltoja...*Dreaming*

Sitten vaatetuspuoleen. Joskus rakastin asusteita, paljonkin. Ehken piilouduin niiden taakse? Tai vain pidin niistä. Oli ranteessa, kaulassa, korvissa... nyt? Sormukset ja jos kaulaan jotain. Muutoin ei. Ja arvatkaa, kenellä on kaappi täynnä kaikenlaista hilavitkutinta? Yep, kalaan voisi lähteä niillä ja varmaan saisi heittelemällä saalista. Eli sellainen simppeli tyyli. (Paitsi sormukset)

Eli olenko ollut ennen monimutkainen ihminen ja nyt sitten simppelimpi? Piilouduinko ennen kaiken taakse ja nyt ei tarvetta? Ok, ei kaikkea vissiin tarvitse ajatella niin vilosooffisesti :).

Seuraavien kuvien tyyli on sellainen, johon ihastuin kun kokeilin päälle. En ollut ajatellut tuota paitaa aikoihin, enkä itseasiassa noita kenkiäkään. Ovat olleet kaapissa jo pitkään odottelemassa. Housut ovat uudet, tilasin H&M (ylläri) ja ihanat päällä! Siiten vain päälle ja baanalle!






Skippasin myös kuvankäsittelyn, joten on niinkuin juurikin sitä miltä näyttää. Johtuu siitä taasen, että käsi ei kestä näpräämistä koneella juurikaan. 
Noh, on ainakin luonnollista? 
Ja korot, jotka eivät näy ovat kitten heels...

Nuo housut... <3
(From H&M)


torstai 18. elokuuta 2016

Syksyn pieniä iloja

Mä niin rakastan syksyä. Tuoksuja, värejä, sadetta...kaikkea siihen kuuluvaa! Takkatuli, lämmin juotava, lämpimät vaatteet..tunnelma.

Kävin äsken kaupassa ja otin kameran mukaan ajatuksella notta jos vaikka kuvaisin maisemia pitkästä aikaa. Kun hyppäsin autoon niin vettä tuli ihan silleen kiitettävästi. Ei ihan sadekelin vaatteet ollut mukana, joten ajattelin että pikaiseen kauppaan takaisin.

Tullessani takaisin kotitielle pysäytin auton keskelle tietä ja hyppäsin ulos puiden suojaan, vain haistelemaan ilmaa..kuuntelemaan sadetta..katselemaan. Ei aina tosiaan tarvitse lähteä kauemmas kauneutta katsomaan, joka sekin on katsojan silmissä. Itse nautin näistä pienistä syksyn merkeistä:













Yes, I do love Autumn. :)

xox

Voi, kun voisi vielä tuon tuoksun pistää tänne mukaan...

tiistai 16. elokuuta 2016

Muutos ja lääkäri

Siinähän sitä jutunjuurta taas. Kävin tänään lääkärillä selän takia ja vissiin ei mitään muuta kuin alaselässä...joku hieno nimikin sillä nivelellä oli.. niin kuitenkin siinä yhtyy monet lihakset ja hermot. Kiertoliikettä kokeiluun ja jollei auta, uudestaan. Sauvakävely siis uudestaan ohjelmistoon. Huh, jos sillä selviää! Venyvyyden puolesta olisin kuulemma valmis sirkukseen, eli siinä ei ollut ongelmaa.

Sitten se muutos. En ole aiemmin oikein vieläkään hoksannut muutosta, ennenkuin eilen..jostain takaraivosta tuli ajatus: hitokseen, mä tein sen! Sen itää halusin, mihin en ehken uskonut alkuun...nyt olen sen tehnyt. Normaalikokoinen. Suurin murhe takana, nyt "vain" rakentamaan lihaksia. Rasvaa palaa siinä sivussa..jotain tarvii jäädäkkin. Mutta..kun aloitin, en uskonut tätä päivää näkeväni. Kuitenkin silloin ajatus vuodesta, parista tuntui  niin pitkältä. Nyt, 1,5v takanapäin ja kannatti aloittaa.
Kovaa duunia, hikeä, systemaattista touhua, itsekuria ja ennenkaikkea: motivaatiota. Nyt liikunnasta on tullut elämäntapa (kirjoitan käsi siteessä jahierovalla tuolilla, kun vivut meni perille :D). Se nainen,joka tuon läskin alla oli, on tullut takaisin. Ja vaikka väittäsin, ettei koko merkkaa itselleni mitään (ei se vaatekoko merkkaakkaan) vaan terveys. Ja tietty, onhan tuo nyt kivempi olla, kun jaksaa..ja kiva fiilis heittää vaaatteita päälle, kun ei aina tarvitse olla vahtimassa, näkyykö makkarat...

Henkisesti..muutos on iso. Yritän siitä kirjoittaa enemmän, nyt pitänee vain kuvat laittaa ja lyhyeksi juttu jättää, käsi ei anna kirjuutella enempiä. Vanha työvamma, ikuinen kaveri...nivelpussin äkäisyys, tenniskyynärpää ja jännetuppi.

Ne kuvat... vähän vielä kuitenkin sanatonkin....:)

I DID IT!





Ja matka jatkuu..


Rain or shine, I´m happy again.

xox


tiistai 9. elokuuta 2016

New shoes, new shoes! And skirt. And facing one fear

Siinähän sitä, asiaa. Olen jo ollut lenkillä, selaillut nettiä, soittanut siskolle Englantiin (joka pelästyi, että mikä hätänä kun niin aikasin olen hereillä), kahvia ja aamupalankin syönyt. Kello on 10. 27. Itselleni tuo on iso asia, sillä heräilen muutoin näihin aikoihn. Mutta nyt oli pitkästä aikaa erilainen aamu: sain nukuttua hyvin KOKO yön, vuosiin.

Ja siinä se syy, miksi nukun myöhään... en nuku hyvin. Levottomat jalat ovat kiusanneet nuoruudesta lähtien ja nyt aikuisena on tullut uusi juttu: yöllinen selkäkipu..paine..joku juttu, joka ei anna mun nukkua. Saattaa mennä 3h kun muksin alaselkääni jollain kovalla jotta se omituinen paineentuntu helppaisi.

Paheni tuossa pari viikkoa sitten, osana varaan painojen lisääminen sekä maveen että kyykkyyn.

Mutta siis meni monta yötä itkiessä ja sellaisen..ei ihan kivun, mutta paineen kanssa.
Syy, miksi en uskaltanut lääkärille mennä (tyhmää) on simppeli. Kun äitini oli tämän ikäinen, hänellä tuli syöpä alaselkään, luustoon... ja vuosi tästä eteenpäin, 46 iässä hän kuoli. Joten... tottakai pelkään. Mutta tilasin eilen lääkärille ajan, ja yritän toki ajatella että kun nämä vaivat ovat olleet jo vuosia, niin jos jotain olisi niin enköhän olisi myös mullan alla minäkin....

Pari iltaa olen Yogaian palveluja käyttänyt, illalla syvää venytystä Yin- joogaa..ja viimeyönä ei tarvinnut hakata selkää!!! AH pieniä suuria iloja. Ensiviikolla sitten lääkäriin..eiköhän se ole joku simppeli juttu. On notkoselkää ja ehken muistaakseni jok joskus sanonut että toinen jalka asteen pidempi kuin toinen... venyttelyä on haitannut se, että liikun totaalisen yli, joustava tapaus, siinä jooga jeesaa, saa KUNNON venytyksen, joka tuntuu.

Sitten pala syksyä! Rakastan aivan totaalisen paljon syksyä, tuoksuja, värejä... ja jotenkin pukeutumien on kivempaa, kun viilenee..saa kohta takkaan viritellä valkeat, lämmintä päälle..:)

Kengät ostin sunnuntaina ja paita (neule) on siitä H&M paketista, joka tuli viikko sitten. En ole saanut otettua kuvia vielä enepää. Nämäkin tuli otettua niin, että kamera roikkui kyseenalaisesti vetovoimaa uhmaten. "Kuvaajalla" alkoi työt yövuorolla, en vaan voinut raahata häntä unisena mun juttuihin, raasua.. ;)

Mutta, fiilis varmaan välittyy. Kaksi lempparitapaani yhdistellä nuita ihanuuksia:







Pieni kirjekuorilaukku, ihana kuosi. Kuvaushetkellä tyhjä, tällähetkellä täysi.

I was up early in this morning, that´s a new to me. Why? Because I havent slept well in years. I have restless legs and now lately, there has been this weird..pain..pressure...something in my lower back. Mainly my nights has gone like I hit, yes, my back and after 3 hours it could let me sleep for a while. But lately...it has came worse. I actually cried many nights, being frustrated and depressed.
Yes, doctor would be nice and I went to get appointment to next week 

Why not earlier..well simple. (and stupid) My mom was in this age, when she got cancer in her lower back..bones. Just like I have now, it started with weird pain. After year from now, she was gone. So of course I´m afraid... 

Last night was the very first night, that I slept well, without hitting myself. I think, that Yoga is a big help. And I think, that because I have had this things in my back for so long that I should be dead, if there was something  bad.. yet, there will be this cold feeling before I meet that doc. 

But, about those shoes and skirt. (Keeping things positive here) I bought those shoes in Sunday, skirt is from packet from H&M, that came a week ago. Havent took too much pictures about those yet, but I will. My photographer (My man) is in night shift after his holiday, so I let the poor guy sleep. 

I think that those new things will show, that I truly love Autumn. Colder air, colors, fireplace, hot drink..soft and warm clothes. I´m so happy, that there´s a real signs of Fall now: leafs are getting more yellow&red..In night I can see those stars again.. I just love it now! :)

xox and have a nice day all!



tiistai 2. elokuuta 2016

kuoritaan minä esiin

Noniin, tässä sitä istuskellaan ja olen kelaillut itseäni (itserakas?) jonkin aikaa. En tiedä, onko ikäkriisiä vai ihan rehellistä kasvun paikkaa. Huomasin, että vaikka kuinka julistan että kaikki on kaniita, en laske itseäni siihen. Vaatekaappi on täynnä isoja vaatteita, toki siksi että laihtunut paljon..mutta osaksi siksi, että pääsen "piiloon" niiden taakse.
Sama koskee hiuksia. Olen halunnut piilotua ison tukan alle, mielummin kun olen näyttänyt kasvoni. Miksi? Syy---->



Vaikka kuinka ja paljon olen kuullut laihtuneeni, oma pää on pitänyt tuota mielikuvaa vallassaan. Nyt, silläkin uhalla että näytän älyttömältä niin käytän oikean kokoisia vaatteita ja yritän pitää hiuksiani vähän enemmän maanvetovoiman mukaan.. Onko joku muu huomannut, että huumorin taakse on älyttömän helppo piiloutua??? Heittää lekkeriksi itsensä niin piilottaa sisimppänsä, itseltäänkin. Noihin asioihin on muuten isoja syitä menneisyydestä. Voisin kert

Eilen otin jo askeleen asian eteen ja pukeuduin niinkuin olen haaveillut. En ihan vielä niin, kun haluaisin totaalisesti mutta ensiaskeleet.

Tässä, eilen tosiaan "ensiesiintyminen" MELKEIN itsenäni. Ilman piiloutumista. Hui..













Mä niin rakastan noita kenkiä. Samettia ja sähäkän väriset... :)


Siinähän tuota, alkua takaisin minuksi. Epävarmuuten vaikuttaa niin monet syyt, jotkut voivat tulla jo nuoruudesta, jossa ystävä on sanonnut jotain..joka vaikuttaa omaan ajatteluun, huomaamattaan... 

Ainiin, henkkamaukan paketti tuli eilen!! <3 Koitan saada mahdollisimman nopeasti kuvaa..ihania! Paitsi valkoinen kauluspaita, joka ei mennyt edes hauiksista päälle :D

xox


Arjen harmaissa, koroilla keikkuen ja meikkivimmaa

Ensin, luin tuon edellisen tekstin ja kun sen kirjuutin vähän niinkuin migreenin auravaiheessa niin siitä tuli töksähtelevä ja ei ihan sella...