torstai 22. syyskuuta 2016

Red passion

Istun etuterassilla pienessä lämpöilyssä ja katselen, kun koiran syövät hirven luita, mies ajelee viimeisiä kertoja nurmikkoa (toivottavasti) ja haaveilen tulevasta.
Takaterassin sohvalla on terkkuja yhdeltä kissalta, talitintin saanut saaliiksi ja meille sitten tuliaisiksi toi. Jaiks... eli etuterassilla siksi. Aurinkotuolilla syyskuun yli puolenvälin. Ei huono!

Lenkille piti meneväni, mutta 37.2c pistää kyllä ahterin paikalleen ja toipuminen alkaa.

Minun mukanani on seurannut kaikenlaisia vaatteita, ja aika ajoin nuo vanhat vetimet ovat taas muodin korkeimmalla harjalla. Sametti. Ah, velvet!

Entinen mekko, eilisestä lähtien hame...eli siis poikkasin tuon mekon, ompelin kuminauhakujan, laitoin kuminauhan ja tadaa! Uusi vanha hame. Niin siis on vanha...noin... 15v. Ostin sen joskus, en edes tiedä miksi. Mutta rakastuin siihen väriin sillon jo. Eikä tuo rakkaus ole vähentynyt pätkääkään! Nyt on vaan käytännöllisempi.











Tuo väri.... 


Eli oli mekkona about tämän näköinen:
Hei, salama tuo värin vielä paremmin esille!! On sellainen pinkin punainen..

Sitten sakset käteen ja hamehan siitä tuli!

Iltapalaa...ja haju tulee olemaan aivan mahtava yöllä... kaasunaamaria päähän!

Tuossa kun saatiin ulkohommat pakettiin niin ihana mieheni päätti yllättää. Näin eräällä pihalla (kyylä?) tuontapaisen virityksen. Kehuin sitä ja vinkkasin, ettei olisi huonompi meilläkään. No nyt hän sitten oli väsnnyt tuon, ja minä intoa piukassa odottelen seuraavaa kauppareissua, notta saa ison lyhdyn tuohon roikkumaan. Valaisee pitkälle ja tuo tunnelmaa. 
Tässä kun oikein mietin, niin meillä taidetaan tehdä kaikki mitä voidaan, itse. Loput ostetaan. Jos ostetaan. 





Kanervia, callunoita, jäkälää....syksy <3!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Etsimässä positiivista minääni taas

Kaffea ja seniorikoiruus unessa jalkojen juuressa...ulkona tuulee enteilevästi, ukkostakin on luvattu. Sain omat ajatukseni kiinni eilen ja...