maanantai 31. lokakuuta 2016

What is Perfect life

Tässä sitä istutaan, vielä pyjamassa, kahvimuki kädessä ja kirjoitellaan. Takana on herätys, koirien hoito (onnistuu todella hyvin ja helposti, kun puolet pihasta, 1500neliötä on aidattuna) (eli ovi auki ja koirat pihalle) (laiskuus) kissat hoidetaan=annetaan ruokaa ja yksi haluaa pihalle, samalla koirat sisälle ja ruokaa. Kahvin keittoa, puntarille meno ja kahvimukin kanssa läppärille, iltasanomat. Siinähän tämä aamuni pähkinänkuoressa.
Joskus lisänä vahinkojen korjaus, eli kissat ovat olleen aktiivisia yöllä ja tavarat pitkin lattioita. Tai koirat ovat onnistuneet avaamaan keittiössä roskiksen ja sisältö leviänä..

Rakastan hitaita aamuja, saada rauhassa heräillä ja sitten siitä sutinaa päivään.

Viime aikoina pieni ahdistus on hiipinyt aamuihini. Mietin pitkään, että miksi. Syy ja seuraus oli aika yllättävä: tilaamani lehdet. Tilasin pitkästä aikaa naisten lehtiä, muutoin on lukeminen ollut joko Probody tahi erälehti. Me Naiset ja tuon erälehden kaupanpäällisiksi tuli muutama numero Annaa.

Ihanan täydellisiä koteja, hymyileviä ihmisiä, kauniita vaatteita ja kokkauksetkin ah, niin esteettisiä. Siinä sitten annoin valtaa kuville ja katselin peilistä itseäni. Kulahtanut vanha pyjama, tukka pystyssä, silmäpussit yön jäljiltä, ei hehkusta tietoakaan. Kotona elämisen merkkejä, gourmee- ateria on mikrovihanneksia, perunaa ja piffi. (ei aina, mutta arkena).

Sitten menin vielä lukemaan, notta mitä kaikkea pitäisi tehdä! Lukea, kirjoittaa päiväkirjaa (sitä olen tehnyt kyllä jo 20vuotta) meditoida, rakastaa itseään, olla oma itsensä, kulttuuria, somea, töitä, perhe, kauneusrutiinit, rentoutua, olla aktiivinen, toimelias, järkätä illanistujaisia, ottaa omaa aikaa...what????

Tässä välissä kävin hätistelemässä jo kissoja kaapista. Miksi, silloin kun pitäisi ollan hiljaa..kaikki räjähtää? Mies oli yövuorossa ja nukkuu, yritetään olla hissukseen.. iso kolaus, kissa tiputti metallivadin. Huoks.

Palatakseni aiheeseen. Riittämätön olo iski. En ehdi lukea kun säännöllisesti Aku Ankkaa, kulttuuri rajoittuu juuri nyt George Gentley- sarjaan, kauneusrutiinit..noh ne ovat tärkeitä. Illanistujasisia..well..ei nyt. Eli tuntuu, että koko lista, mitä pitäisi olla on pershiillään täällä! Pikkumustakin puuttuu, kun ilmeisesti pikkujoulutkin pukkaavat päälle.

Eilen pussitimme romanttisesti 18kg hirvenlihaa, meni muutama tunti. Siinä suhattiin kumihanskat kädessä lihamyllyn huutaessa armoa. Hiki pinnassa saimme kaikki valmiiksi juuri ennen kun mies lähti töihin. Sunnuntaibrunssia kerrakseen.

Olenko siis millään standardilla yhteiskunnassa vakavasti otettava nainen? Olen. Nyt sen tajuan.
Myönnän, en viihdy ihan kauheasti tilassa, jossa on paljon saman sukupuolen edustajia, kun en oikeasti osaa höpötellä niitä näitä. Kuunnella voin sujuvasti ja kantaa ottaa, mutta koko ilta? Olen se, joka on se norsu posliinikaupassa.... viihdyn oikein hyvin autotallissa. Rakastan rentoutta, syvällisyyttä, ja ryppyvoiteita. Ota siitä sitten selvää.

Toisaalta, tämä elämä on minulle täydellinen,vikoineen päivineen. Joku toinen voisi saada slaakin jo eteisessä. Eli... täydellinen elämä on sellaista, jossa saa olla oma itsensä? Kyllä. Oma itsensä. Tehdä niitä asioita joita rakastaa. Oli se sitten lihan käsittelyä tahi illanistujaisia. Itselleni muistutus: lehtiä voi selailla ilman pakkoa olla niinkuin kirjoitetaan.....



Eilistä lihaa, sunnuntain romantiikkaa:

Aivan tosi hyvää lihaa, luomua ja läheltä. Rasvaa ei juurikaan ja kannanhoito hanskassa. Win- win. 

En se ollut minä....

Näin, puuroa kohden ja viivyttelemällä sain sitten kiireenkin aiheutettua itselleni. Taito tuokin.

xox



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Etsimässä positiivista minääni taas

Kaffea ja seniorikoiruus unessa jalkojen juuressa...ulkona tuulee enteilevästi, ukkostakin on luvattu. Sain omat ajatukseni kiinni eilen ja...