maanantai 28. marraskuuta 2016

strong woman and lost my high heels

Mitä tarvitaan vahvaan naiseen? Lihaksia? Isoja kyynärpäitä? Asennetta! Lempeyttä. Vahvuutta auttaa muitakin.

Välillä tuon vahvan naisen käsitys on mielestäni vähän hakoteillä. Joillakin on se käsitys, että vahvalla tarkoitetaan dominoivaa, kaiken jyräävää henkilöä. Siihen pystyy olematta vahva.
Vahvalla on varaa kannattaa välillä muitakin, Ja vahva nainen on oma itsensä, kantaa oman persoonansa ja uskaltaa myös näyttää se.

Tuosta tulee aina mieleeni se, että pukeutuminen ei ole kiinni merkkivaatteista, suurista rahoista tahi onko ihan muodin harjalla, juuri nyt. Muoti kun muuttuu kokoajan ja sitä kun uusisi kaappiaan joka uuden trendin mukaan, niin konkurssi ainakin minulla.

Itse uskon, että muotia on luottaa omaan juttuunsa. Jonkun mielestä se voi olla aivan älytöntä, mutta itseasiassa se on helpottavaa.

Seuraava vaatetus on kursittu kasaan vanhoista vaatteista kaapista. Pikku probleema meinasi tulla mukaan, kun en löytänyt mustia korkkareitani. Itseasiassa....taisi jäädä vuonna 2013 eräälle kuvauspaikalle ja sillä matkalla ovat. Eli, peruskorkkarit hankitalistalle!

Sitten rupesin koluamaan kaappiani ja löysin vanhat, mutta oikeastaan käyttämättömät avokkaat! Vähän erilaiset, liekeissä näyttävät olevan :). Tuo kuosi on ihanan villi! Ajattelin, että piristää kunnolla tuollaista liituraitalookkia.

Tuo liivi on Ritva Fallan mallistosta, itse ostin kirpparilta muutamalla eurolla. Aika hyvä diili! Se vaan on niin hyvän mallinen päällä ja materiaali on kestävää.

Loput taitaakin olla from H&M. Paitsi kaulakoru, se on jostain tullut mukaani. Muutoin siis olen H&M luomus :D. Aika ylläri varmaan... En ostaisi kyseisestä putiikista, jollei olisi minulle sopivat vaatteet. Materiaalit ovat parantuneet mennestä ja kierrätys on hyvä homma! Hintakin sopiva.




Tiukka treenipäivä tarkoittaa nykyään meikitöntä samalla. 




Ja kengät, aivan liekeissä!!






Päätin tänään jotenkin hemmotella itseäni, sillä viikonloppu(kin)oli aika rankka. Kun seisoo läheisen sairaalasängyn vieressä ja ei oikeastaan voi millään tavalla juuri siinä tilanteessa auttaa...niin avuton olo. Katsoa,kun toinen vaan on jossain muualla välillä.

Laitan valmentajalleni  palautteen joka sunnuntai. Kerron,miten on treenit ja ruokapuoli mennyt. Jostain taisi paistaa läpi tuo väsymys ja pieni lause, jossa tsemppaa pitämään selkärangan tässä asiassa palautti sen verran takaisin että tämä hemmottelu menikin terveelliselle puolelle. Jouluna ehtii taas mässäilemään hallitusti ;).

Eli, tein vahvaa kahvia ja kahvimaitoa vatkasin, pientä vaahtoa sekaan. Kivasti tuo maito valui, vähän raidottaen kahvin!
Propud- suklaaprotsku ja applesiini kaveriksi tarjottimelta ja pieni hemmotteluhetki valmis. Ei se tarvitse sen ihmeempiä. Vain se pieni hetki ja vähän eri kattaus kun normi kahvimuki, niin siinä se.

Aika hölmöä olisikin tuhota kaikki työ, mitä on tullut tehneeksi pari vuotta sen takia, että tunnepuoli on vähän heikommalla välillä. Myöhemmin masentaisi sitten se.




Pieni hemmotteluhetki :)

xoxo




sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Inside my bag

Naisen käsilaukku on mysteeri. Suuri, pohjaton mysteeri. Ja se on totta.

Vaihtaessani laukkua lauantaina ajattelin samalla tehdä pienen inventaarion sisällöstä. Tämä sisältö on siis perus, ei vielä pitkän matkan sisältö- se on asia erikeen.

Listasin kaikki tavarat ja toisaalta, eipä siinä omasta mielestäni nyt niin tarpeetonta tavaraa ollut! Koskaan ei tiedä, mihin joutuu ja mitä tarvitsee? Tuon opin isältäni, joka oli rekkakuski, aina valmiina kaikkeen tien päällä.
Ei oppi ojaan ole kaatanut tässäkään asiassa.

Mennään siis katsomaan ne tarpeelliset tavarat:












Vaihdoin siis tuosta ruskeasta lilaan laukkuun.

Inventaarion lopputulos:

- Meikkipussi, isohko
- Sormikkaat jossa kynsikkäät päällä
- Pipo
- Harja
- Vesipullo
- Tupeerausharja
- 3x kuulokkeet
- Pef- mittari
- Silmälasikotelo
- Kylmägeeli x 2
- Taskulamppu
- Kumikäsineet ja pumpulia
- Avaimet
- Vihko ja kynä

Puuttuu vielä aurikolasit ja puhelin. Myös kun kunnolla pakkasta niin pipoja on parikin kappaletta, samoin hanskoja.

Ei tuo nyt niin paha lista ole? Eihän sitä tosiaan tiedä, missä kumikintaitakin tarvitsee....noh ok. Jos vaikka kolari tms tilanne niin mukavampihan se on kumihanskoilla auttaa.
Ja kylmägeeliä tottakai!? Niskat jumissa tai vaikka migreeni nurkan takana. Vesipullo. Ilman sitä en lähde mihinkään. Jollei ole mukana, niin älytön jano isksee! 

Aika perus laukunsisältö..kai. Joskus oli ruuvimeisseli, ihan vaan varmuudeksi. Nyt siitä luopunut, kun miehen jäljiltä työkaluja autoissa. 

Käsilaukku on ihan oma juttunsa, sinne menee koko maailma! :D 

Hyvää sunnuntain jatkoa, kohtahan jo ollaan uuden viikon puolella. Minä hilpasen saunaan, kun ulkona aika lumimyräkkä. Paras paikka olla tuolloin!

xoxo

perjantai 25. marraskuuta 2016

Black Friday- Yogaia

Aivan pikaiseen tulin kertomaan ilosanomaa ja kertomaan supervinkin! Ei pitänyt kirjuutella ja pahoittelut, kun vähän jää lyhyeksi tämä. Mutta hei, itse olen tosi levoton ihminen mieletäni ja rentoutuminen on vaikeaa. Sekä venyminen, venyn liikaakin. Kokeilin jo monta vuotta sitten Yogaiaa ja rakastuin tuohon palveluun.

Se on käytännössä sitä, että voi joogata, rentoutua tahi treenailla livenä kotona. Tuossa live- jutussa on mahtavaa se, että ohjaaja näkee sinut ja voi kannustaa, korjailla ja siis on siellä sinua varten! Tai sitten käyttää tallenteita ja itsekseen joogailla.

En ole edes ihan varma, kuinka paljon siellä on eri tunteja, mutta toosi paljon. Lähetyksiä tulee Saksasta sekä myös Lontoostakin, Suomen lisäksi.

Itselläni oli taukoa, kun tuntuu ettei aikaa vaan ollut. Sinänsä hölmöä, kun tuo aika on suoraa aikaa ja sijoitusta omaan hyvinvointiin.

Sähköpostiin oli tullut mahtitarjous: 2€ ensimmäinen kuukausi, normaalisti 19.90€ Siis 2€?? Ja I`m back in Yogaia!

Tämä ei ole millään lailla maksettu mainos, vaan aivan ihan oikeasti suosittelen tuota Yogaiaa. Ohjaajat ovat ihania , ammattitaitoisia ja helppous on jo oma lukunsa.

Avaat omaan aikaasi läppärin, levität maton ja aloitat. Kotona. Kun valmis, niin matto rullalle ja ei tarvitse suhailla paikasta toiseen. Tietty jollei itse niin halua! Mutta kun asuu maalla, välimatkat on suuria ja aika kortilla niin eipä jää minullekkaan tekosyitä olla venyttelemättä, rentoutumatta tahi joogaamatta.
Ei mulla muuta! :) 

xoxo




torstai 24. marraskuuta 2016

In memory lane

Ok, piti kirjoittamani aivan muuta, mutta yksi kuva toi mieleen vanhoja juttuja. Ilme oli aika sama kun noin parikymmentä vuotta sitten ja aivan pakko jakaa nämä muistot teillekkin. Itse hihittelin niitä ja itseasiassa, aika hyvä läpileikkaus minusta!

Se kuva, joka muistutti vanhoista:
Eli vuonna 2016 tässä ;)

Alkuperäinen idea oli kirjoittaa siitä, kun löysin sellaisia vaatekappaleita joita en ole käyttänyt. Ne ovat maanneet tuolla kaapissa ja koklasin, josko niitä saisi ihmisten ilmoille sopivaksi. Noin niinkun vanha käyttöön- teema. Ja toinen oli se, että huulipuna makes the difference. 
Mutta sitten lipesin siltä tieltä täysin. Tuo oikeanpuoleinen kuva, siinä katson kauhulla kun kissat ja koirat osoittavat mielenkiintoaan kameraa sekä kolmijalkaa kohtaan, taidan huudahtaa HEI;pois sieltä juuri tuossa. (Automaattikuvaus siis päällä, ottaa 5 kuvaa)

Seuraava kuva on, kun juurikin 15v täyttänyt ja laivalla. Alkuun oli hiukset niin nutturalla ja korut järjestyksessä. Tuolloin oli helpompaa ostaa niitä alkkomaholijuomia vaikkei ikääkään ollut.

Tyylinäyte vuodelta -86:

 :D jotain samaa vielä? 

Ja sitten seuraavat kuvat ovat kaikki selvin päin, kun lopetin juomisen about 20 vuotiaana. Pari viskitippaa silloin tällöin ehkä, mutta muuten syntymähumala hoitaa loput. 

Eli, laivalla taas, vuonna..muistaakseni..1992:


Mitä tässä tapahtui, en todellakaan muista, mutta luultavammin hauskaa oli!

Takasin teinivuosiin. SIlloin 80-luvulla meillä oli ihan tosi kova boogie mennä paikkoihin. Varsinkin niihin, mihin ei ikä olisi edellyttänyt. Itseasiassa, helmikorut kaulaan, äidin harmaat housut ja joku paita ja tadaa! Sisälle mentiin sukkana. Eräs suomalainen bändi oli kova motivaattori, tuli seurrattua sitä moneen paikkaan ja kaupunkiin. Oi aikoja. Vieläkin muistavat minut, luultavasti "se hullu! Eikä kyllä pahalla, oli vaan niin hauskaa aina.. 

Joskus sitten kävi niin, että ei vaan päästy selittelyistä huolimatta sisälle. Harvoja kertoja nämä, mutta sitäkin tapahtui. Ei hätää, valeasu päälle! Ja ihan pokkana takaisin.

Ennen maskeerauskoulua tehty pitelemätön valeasu. Mr Pedro, ollos hyvä:

Oreganoa ja kanelia "parrassa". Huomaa miehinen ilme. :D Päästiin sisään säälistä ja haisin mielenkiintoiselle sitten sen reissun. Mutta tanssiessa ei niin nokonuukaa ollut ja kun vähän joi...äht haittaa, lets menoksi! Hohhoijaa, ei kyllä enää jaksaisi. :D
Mutta kekseliäisyyttä oli tuolloin jo havaittavissa.

 Sitten yövuoron jälkeen on aivan turhaa mennä nukkumaan. Senkin ajan voi käyttää itsensä kehittämiseen.


Päähänpisto kokeilla meikkejä klo 7 aamulla, kun yön ollut töissä. Aika perusmeinikiä. 
Mä oon niinku Gene Simmons? :D 

Mutta hei, on niitä ihan toisenlaisiakin kuvia. Jopa ihan normilla nassulla! 


Ah, vuonna -94. Eräs Sveitsiläinen kuvaaja halusi minut studiolleen ja ottaa kuvia. Suostuin toki, ja tykkään näistä kuvista paljonkin. Niitä on aika paljon jossain, parempiakin. Mutta näistä varmaan saa osviittaa?


Tässä kokeiltiin valoja ja varjoja. Hitsi, kun en löytänyt nyt tähän hätään kuvaa, jossa leukani oli alaspäin. Muistaakseni tosi kiva kuva. Nyt nämä fotot ovat hänen näyttelyssään Sveitsissä ja on aika hyvä fiilis, kun sai olla mukana hänen tarinassaan ihan alkuaikoina.

Seuraavat ovat myös about samalta ajalta, olikohan jälkeen.. noh, sinettipidennykset laitatin ja voin kertoa, ettei ollut sama juttu kun nykyään. Istuin vielä pidempään studiolla, ja ahteri puutui täysin. Lounastakin tilattiin ja meno oli kyllä mahtavaa: musa soi täysiä ja kahvia tuotiin koko ajan. Ihania muistoja nuokin. Kävin pyörähtämässä pari hiusmallikeikkaa noissa hiuksissa. Kun ajattelee, että vuonna- 94 niin mielestäni ihan ok näköiset. 



Lähdin tämän foton ottamisen jälkeen suoraan tanssimaan keskustaan. Päähän tuli vielä sellainen samettilätsä. Tanssiminen oli ja on henkireikäni. Nyt ja aina. :)


Mallikansiokuva vuodelta -94. Kylläpä sitä oli hyvässä kuosissa tolloin! Voihan maan vetovoima... :D


Ja sitten peace and love vuodelta 2016. Tarkemmin sanottuna eilen otettu kuva ja ikää jo 45v.

Joskus sitä miettii, vanhenemista. Kun katsoo noita kuvia niin iho on niin piukea ja ei roiku. 
Mutta, elämäni on nyt kuitenkin mallillaan. Otan nämä rypyt yms iän merkit vastaan (kun ei pakoonkaan pääse) ja toisaalta, kertovat eletystä elämästä. En jaksaisi olla enää se parikymppinen bilehile. Jos saunan jälkeen pienen viskin ja saunamakkaran, niin siinähän sitä. 

Tanssimaan tekisi mieleni kyllä! Olen totetuttanut tuota rakkautta lenkillä, eilen kaupassa hyllyjen välissä..tuli niin hyvä biisi etten vaan voinut mitään! Footloose. Ja minä tomaattimurskaa valitsemassa. Mikä näky, kun jammailin itsekseni. :)

Nyt kokkailemaan, hyvää päivänjatkoa kaikille!

xoxo








tiistai 22. marraskuuta 2016

Got a great tip!

Hyvää päivää kaikille. Lenkiltä ja tuulen tuiskeesta tulleena istun alas, otan kahvimukin ja kerron ihanasta kaupasta.
Itse sain vinkin sähköpostitse tästä ja mielelläni kerron eteenpäin asiasta.

Nordic Health Systems Oy. http://www.nhs.fi/ Kävin kurkkaamassa sivut ja ensimmäistä kertaa jokin paikka iski suoraan sydämmeeni, heti.
Siellä näyttäisi olevan vaikka ja mitä luonnontuotetta kauneudenhoidosta sisäiseen hyvinvointiin.

Yksi, mikä iski heti silmiin, niin kollageenivedet. Oikeasti, kollageenia!! Tähän ihoon ja ikään sitä tarvitaan! Miksi en ole aiemmin tuollaista huomannut...Siinä tulee olemaan yksi tuote heti, mitä meinaan kokeilla.
Raaputin oikeastaan vasta pintaa tutkimusmatkallani. Kauneudenhoito sekä tietty koko ihmisen hyvinvointi on yhtälailla sisäisen ja ulkoisen hoidon yhteissumma. Pieni lisäapu ei ole koskaan pahitteeksi! Varsinkin, kun oma kollageenin tuotanto vaan faktana hidastuu iän myötä.

Hyvältä ja terveeltä näyttäminen, ainakin sen yrittäminen ei ole millään lailla pinnallista, vaan mielestäni se on jonkinlainen kunnianosoitus omalle keholle, itselleen. Ja mitä tarkoitan tuolla hyvältä näyttämisellä, ei tarkoita että pitää olla kiiltokuva- look vaan se, että itse on tyytyväinen itseensä, peilikuvaansa. Se on kaikenkaikkiaan se tärkein juttu ja vaikuttaa moneen asiaan elämässä.
Tämä ei muuten ole millään lailla sponsoroitu tahi kannustettu kirjoitus. Haluan jakaa hyviä juttuja ja kertoa, jos kuulen jotain mielenkiintoista.


Mutta sähköpostissa oli linkkinä, Black Friday. Ja vinkkinä:


 Kopioin suoraan tekstin tuotteesta, en siksi että laiskotuttaa vaan siksi, että se oli niin hyvin selostettu siinä. Turhaa minä sitä sitten enempiä rustailemaan.
Ihanan valkoiset hampaat luonnollisesti! Black & White hampaidenvalkaisijalla poistat värjäymät hampaista hellävaraisesti. Black & White hampaidenvalkaisija on kookospähkinän kuoresta valmistettua 100% aktiivihiiltä, valmistusprosessissa ei käytetä kemikaaleja. Aktiivihiili imee itseensä jopa tuhatkertaisesti oman massansa verran haitallisia aineita, myrkkyjä, kemikaaleja ja likaa. Esimerkiksi tee, kahvi, tupakointi ja punaviini värjäävät hampaita tummemmiksi ja aktiivihiili poistaakin tehokkaasti värjäymät hampaiden pinnalta.
Tuon on kyllä pakko olla hampaille hellää, hellempää kun kovat aineet. Olen kuullut, että tuo aktiivihiili on tehokas ja alkaa saamaan isoa jalansijaa tässä valkaisussa. Jos kiinnostaa kokeilla niin linkki--> Black & White.
Lisäys: tämä tarjous on myös voimassa Ruohonjuuren myymälöissä!

Sitten se saavutti minutkin, joulufiilis. Oikeasti, ei ole ollut moneen vuoteen sellaista lapsenomaista intoa joulujuttuihin, valoihin, leipomiseen... nyt? Eilen ripustettiin takaterassillekkin jo valot. Etuterassilla on ollut viikon verran jo valot. Ja sitten haluan kynttelikötkin jo. Ja essun. Hei, kaikista maailman asioista shoppailemassa ollessamme halusin kulhoja ja uunivuoan!



Houkuttelee leipomaan, eikö?

Samoin kaupassa oli jouluvaloja, ja minä sitten jäin ihastelemaan niitä. Oikeastaan matelin osaston läpi ja vähän väliä miehelle: Katso, ihana, ihana, mikä toi on, Ihana!! 

Tässä yksi, mielestäni kaunis kokonaisuus. Mitenköhän tuon saisi kotiin ja olisiko se jo vähän liikaa?


Ehkä vähän liikaa. Noin niinkun kotiin. Tai...miksi ei? :D 

Suunnittelin, että alan leipomaan näin alkuun muffinsseja. Ne ovat helppoja ja nopeita. Mielikuvitus on melkein ainoa, kun rajoittaa makuja. Itselläni on kolme lempparia: tuplasuklaa, laku ja appelsiini.


Tämä kuva on vuoden takainen, mutta vähän osviittaa. Perus muffaritaikina, Van Houtenin kaakaota sekaan taikinaan ja jokaisen muffinsiin sisälle pala valkoista suklaata. Ihan syntisen hvyää!

Taidanpa kertoa lisää ensi kerralla, kun muutoin tulee niin pitkä juttu jo. 

Ja nälkäkin meinaa iskeä, eli kokkailemaan suunta siis.

xoxo




maanantai 21. marraskuuta 2016

thoughts about eating and grooving on

Terveiset treeneistä! Ihanaa päästä taas aloittelemaan treeenit kunnon sutinalla ja nostamaan rautaa. Lenkkikin tuli päivällä heitettyä, joten kunnon sporttinen alku viikolle.

Pieniä ajatuksia ruoasta, syömisestä. Saattaa olla, että tässä astun jonkun varpaille ja varmana on ihmisiä, jotka lyttäävät ajatukseni täysin. Tämä onkin ihan omaa ruokafilosofiaani, joka on toiminut kroppani hyväksi jo pitkään.

Ruoka. Hyvä, paha aine. Lihottaa, laihduttaa, auttaa jaksamaan, väsyttää. Syömisestä on tullut kauhean vaikeaa!

Ruoka on bensaa kropalle, jotta ihminen jaksaa tehdä mitä tarvitsee. Ruokaa tarvitsee, vaikkei tee yhtään mitään. Aivot tarvitsevat ravintoaineita. Sydän, verisuonet, maksa..koko elimistö käyttää jotain ruoasta. Silti se tuntuu olevan kauhean vaikeaa syödä. Lause syödä oikein, se on vaarallinen. Mitä on syödä oikein? Lähtee nälkä. Se on tärkeä tehtävä.

Syödä oikein. Syödä siis mitä, käytännössä? Tässä tulee se ongelma. Kun on niin montaa tyyliä kun on syöjää. Monella on oma vankkumaton mielipide. Hiilareita, ei kiitos. Gluteiinia tai ei. Lihaa, kasviksia, maitoa?? Kääk. Superfood. Onhan näitä... mutta miten sitten toimia, kun ei oikein mitään paranisi syödä?

Sen mukaan, miltä tuntuu. Sen mukaan, mikä on itselle hyväksi. Sen mukaan, miten itse haluaa.

Itselläni on käytössä todella laaja skaala syömisiä.

Syön viisi kertaa päivässä. Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, illallinen.
Lihaa, perunaa, kasviksia, riisiä, hedelmiä, puuroa, kanaa, öljyä.
Ja hei, näillä olen "dietillä".

Monipuolisuus on ollut aina punainen lanka syömisessä, ja luulenkin että monipuolisuus on tullut kotoonta. Äitini oli kokki ja opin itsekkin jo todella nuorena kokkailemaan kaikkea.
Silloin 70-80-luvilla kun vartuin, oli peruskotiruoka in. Tehtiin oikeastaan kaikki kotona itse. Niin teen suurimmaksi osaksi vieläkin.

Toki se suhde oli välillä vähän liiankin kiihkeä, kun painoa tuli ja tuli...olisi varmaan tullut maailman tappiin asti, jollen olisi painanut jarrua!

Kun tämä dietti alkoi, laskettiin kalorimäärä pikkuhiljaa about 1500kcal, mutta tällä viikolla uusi nosto palautti noin 1900kcal. Vähän päällekkin treenipäivinä. Ja kyllä tuntuu, että saa kahmia ruokaa, kunnon ruokaa siis, kaksin käsin. Eli oma suhteeni ruokaan on: se on ystäväni, ei vihollinen.

Tuota asiaa on yrittänyt muuttaa yksi nuoruuden ystävä aikoinaan. Syömiseni olivat ehken suurinta syntiä sitten ilmestyskirjan. Jos ei tullut nainen neljällä pinaattiletulla toimeen päivää ja vieläpä yötä bailatessa niin johan nyt oli kumma!
Kerran lähdettiin Hesperian yökerhoon noilla eväillä ja taju lähti. Silti en olisi saanut syödä. Söin sitten ateriani salaa ja laukussa oli meetwusrtileipiä... fiksua, eikö? Pointtina on se, että ei kannata skipata ruokaa. Varsinkaan, jos joku muu niin sanoo.

Toinen esimerkki on toinen ystäväni .Hän oli anorektikko. Korostan sanaa oli...menehtyi anoreksiaan. Hänelle ruoka oli vihollinen.
Kun aikuinen nainen painaa 37kg niin se on, oli ainakin minulle pelottavaa.
Me asuimme saman katon alla säästösyistä ja näin hänen taisteluaan ruokaa vastaan.
Hyvää ruokaa hän teki kyllä ja tykkäsi kokata! Mutta hän teki sen minulle.....hän  itse joko piilotti tai oksenti. Tai molempia.
Sitten siitä lähdettiin baanalle, useimmiten sellaiseen baariin, joka sijaitsi ennen nykyisen Teatterin tiloissa: Happy Days, jos joku muistaa. Siitä sitten kun joi tyhjään mahaan, ja kun kroppa muutoinkin kärsi niin lopputulos oli kyllä huono. Niinkuin oli taistelu ruokaakin vastaan, valitettavasti. Lopputulos,lopullinen  häviö.

Kaiken tämän hölötyksen keskellä on viesti: ruoka vaan on tärkeä juttu. Jos on huono suhde siihen, niin jos mahdollista..löytää hyvän suhteen, parantaa sitä. Tiedän, ei se niin vain onnistu..mutta jos vaikka.

Miksi sitten kirjoitin tällaista juuri nyt?
Luin Facebookista parin nuoren keskustelua, tuttuja siis. EI uskalla syödä, kun on lihava...painoa varmaan 40kg. Treenaa kovaa ja ihanteena ne kuvat, joita näkee instassa, photoshopattuna.
Väärää infoa kasvavalle..tai miksei vanhemmallekkin ihmiselle. Se kuuluisa minä- kuva saa kolauksen, jollei näytä samalle. Ja kun on käsitelty kuva, niin sen ymmärtäminen ettei se ole totta vaan mielen halu nähdä itsensä tietynlaisena...unohtuu.

Itseasiassa tuo on se syy, miksi en enempää käsittele kuvia. Ok, voisin asetella paremmin, katsoa tausta yms ja siihen pyrinkin lähitulevaisuudessa. Mutta... joku sisälläni estää opettelemasta liikaa tuon photoshopin saloja, jotta saisin pidettyä realiteetit mukana. Voi olla hassu ajatus, ja ehdottoman epäkaupallinen, mutta... ok, itsekkin ihailen kauniita kuvia esim. blogeissa ja kaikki kunnia ihmisille, jotka niitä luovat. Siinä ei ole mitään syntiä. Itselleni se on vaan jotenkin vaikeaa, Tuntuu, kun huijaisin itseäni. Onko ihan älytön ajatus nykyaikana?
Itse etsin jotain...hmm... jotain ehken rosoisuuttakin niihin. Esimerkkinä seuraavat kuvat, kun otin eilen. Rakastuin tuohon villakangashameeseen, jonka hommasin kirpparilta. Harmi, kun melkein kaikki laput oli saksittu pois, merkkiä en siis tiedä. Mutta villaa 40% ja jotain muuta loput.

Kuvissa halusin sellaisen epätäydellisen, luonteen näyttävän, groovaavan fiilarin. Ei pelkkää poseerausta, vaan omaa itseäni mukaan. Eli ovat karkeita, tausta on mikä on, mutta se minä näkyy. Se, että kantaako tuo pitkälle..en tiedä. Seuraan sydäntäni tässä :). Kuvat, ollos hyvä:




Life is adventure, let´s go!





Somewhere in darkness is always also some light.




Nahkatakki Lontoosta/ Laukku H&M/ Saappaat.?/Paita H&M/ Villalippis H&M

Dream big, or dream small. But dream!

xox

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Real blur for lazy/busy mornings

Hyvää sunnuntaita kaikille. Iltaa alkaa kello näyttämään, ja myös kevennetyn viikon loppua. Toisaalta ihanaa taas päästä treenaamaan uusin voimin. Tulihan tuota myös lisää ruokaa, taasen, ensiviikolle jotta jaksaa! Ihan oikeasti, taidan koko ajan olla syömässä jo! Ei huono homma ollenkaan. Syö, treenaa, duunia ja unta. Kuuluuhan tuohon elämääni kyllä muutakin :).

Tänään en jaksanut millään laittaa nassua sen enempiä, kun kaupoille lähdettiin. Eilen, saunan yhteydessä kasvohoidotkin tuli tehtyä, niin antaa ihon hengitellä. Toisaalta, jotain piti tehdä, ettei ihan pelästytä kaikkia. Eli. Pohjalle tosi hyvät ja itselleni sopivat voiteet.


Clarinsin tuotteet ovat kulkeneet matkassa jo pitkään, ja niihin luotan. Samoin Cliniquen tuotteisiin.

Pesun jälkeen ensin tuota nro 2, silmänympärys- seerumia.
Sitten sekoitan nro 1 ja nro 3 kämmenellä keskenään ja sitä sitten nassuun. Tekee jo itsessään pajon. 
Ja kaikki liftaavia tuotteita ;).

Tuo nro 4 on aivan mahtituote, ei lätistä hiuksia ja kiillottaa kuin photoshopin siveltimet. Varsinkin, kun ei voi värjätä niin kiiltoa kaipaa enemmän.


Siihen päälle sitten Kardashian beauty- Incandecent lightbox- korostuspuuteria ja kulmiin pikkaisen muotoa.
Korostusväripaletti, jolla saat kauniit poskipäät ja hehkua iholle. Monikäyttöinen tuote niin kasvoille kuin vartalollekin. Voit käyttää paletin sävyjä myös erikseen pienemmällä siveltimellä luomivärin tapaan tai huulilla huulikiilteen alla.



Tosi helppo meikki, tai pikemminkin blurraus. 1, kulmat. 2 hehkua. 3 Huulikiiltoa ja done.

Tuo lightbox, ostin sen jo kesällä ja en oikein tiedä, miten sitä kehuisin. Se vaan on aivan mieletön tuote! Olen kokeillut muutamaa muutakin, mutta tuo ei tee vahamaiseksi, mutta tekee ihon kauniiksi. Suosittelen ennakkoluuloista huolimatta. 
Sudin huoletta koko nassulle sekä luomiin tuolla isolla siveltimellä. 

Hiuksiin suihkaisut sim sensitive star shine ja blurraus on valmis. Kuviakin on todisteeksi!

Huomenta!


Ja menoksi. Kiharsin latvat suoristimella, helppo kampaus.


Lähikuvaa, jos vaikka näkyisi paremmin. Aika vaikea saada tuon tuotteen oikea teho kuviin, mutta yritys hyvä! 

Aamun pelastukset! Selviytymisbägi.


Tuttu tyyppikin tuli tavattua, aika kiireinen oli jo.
Onneksi vähän edes fiksasin nassua!

xoxo


Arjen harmaissa, koroilla keikkuen ja meikkivimmaa

Ensin, luin tuon edellisen tekstin ja kun sen kirjuutin vähän niinkuin migreenin auravaiheessa niin siitä tuli töksähtelevä ja ei ihan sella...