torstai 24. marraskuuta 2016

In memory lane

Ok, piti kirjoittamani aivan muuta, mutta yksi kuva toi mieleen vanhoja juttuja. Ilme oli aika sama kun noin parikymmentä vuotta sitten ja aivan pakko jakaa nämä muistot teillekkin. Itse hihittelin niitä ja itseasiassa, aika hyvä läpileikkaus minusta!

Se kuva, joka muistutti vanhoista:
Eli vuonna 2016 tässä ;)

Alkuperäinen idea oli kirjoittaa siitä, kun löysin sellaisia vaatekappaleita joita en ole käyttänyt. Ne ovat maanneet tuolla kaapissa ja koklasin, josko niitä saisi ihmisten ilmoille sopivaksi. Noin niinkun vanha käyttöön- teema. Ja toinen oli se, että huulipuna makes the difference. 
Mutta sitten lipesin siltä tieltä täysin. Tuo oikeanpuoleinen kuva, siinä katson kauhulla kun kissat ja koirat osoittavat mielenkiintoaan kameraa sekä kolmijalkaa kohtaan, taidan huudahtaa HEI;pois sieltä juuri tuossa. (Automaattikuvaus siis päällä, ottaa 5 kuvaa)

Seuraava kuva on, kun juurikin 15v täyttänyt ja laivalla. Alkuun oli hiukset niin nutturalla ja korut järjestyksessä. Tuolloin oli helpompaa ostaa niitä alkkomaholijuomia vaikkei ikääkään ollut.

Tyylinäyte vuodelta -86:

 :D jotain samaa vielä? 

Ja sitten seuraavat kuvat ovat kaikki selvin päin, kun lopetin juomisen about 20 vuotiaana. Pari viskitippaa silloin tällöin ehkä, mutta muuten syntymähumala hoitaa loput. 

Eli, laivalla taas, vuonna..muistaakseni..1992:


Mitä tässä tapahtui, en todellakaan muista, mutta luultavammin hauskaa oli!

Takasin teinivuosiin. SIlloin 80-luvulla meillä oli ihan tosi kova boogie mennä paikkoihin. Varsinkin niihin, mihin ei ikä olisi edellyttänyt. Itseasiassa, helmikorut kaulaan, äidin harmaat housut ja joku paita ja tadaa! Sisälle mentiin sukkana. Eräs suomalainen bändi oli kova motivaattori, tuli seurrattua sitä moneen paikkaan ja kaupunkiin. Oi aikoja. Vieläkin muistavat minut, luultavasti "se hullu! Eikä kyllä pahalla, oli vaan niin hauskaa aina.. 

Joskus sitten kävi niin, että ei vaan päästy selittelyistä huolimatta sisälle. Harvoja kertoja nämä, mutta sitäkin tapahtui. Ei hätää, valeasu päälle! Ja ihan pokkana takaisin.

Ennen maskeerauskoulua tehty pitelemätön valeasu. Mr Pedro, ollos hyvä:

Oreganoa ja kanelia "parrassa". Huomaa miehinen ilme. :D Päästiin sisään säälistä ja haisin mielenkiintoiselle sitten sen reissun. Mutta tanssiessa ei niin nokonuukaa ollut ja kun vähän joi...äht haittaa, lets menoksi! Hohhoijaa, ei kyllä enää jaksaisi. :D
Mutta kekseliäisyyttä oli tuolloin jo havaittavissa.

 Sitten yövuoron jälkeen on aivan turhaa mennä nukkumaan. Senkin ajan voi käyttää itsensä kehittämiseen.


Päähänpisto kokeilla meikkejä klo 7 aamulla, kun yön ollut töissä. Aika perusmeinikiä. 
Mä oon niinku Gene Simmons? :D 

Mutta hei, on niitä ihan toisenlaisiakin kuvia. Jopa ihan normilla nassulla! 


Ah, vuonna -94. Eräs Sveitsiläinen kuvaaja halusi minut studiolleen ja ottaa kuvia. Suostuin toki, ja tykkään näistä kuvista paljonkin. Niitä on aika paljon jossain, parempiakin. Mutta näistä varmaan saa osviittaa?


Tässä kokeiltiin valoja ja varjoja. Hitsi, kun en löytänyt nyt tähän hätään kuvaa, jossa leukani oli alaspäin. Muistaakseni tosi kiva kuva. Nyt nämä fotot ovat hänen näyttelyssään Sveitsissä ja on aika hyvä fiilis, kun sai olla mukana hänen tarinassaan ihan alkuaikoina.

Seuraavat ovat myös about samalta ajalta, olikohan jälkeen.. noh, sinettipidennykset laitatin ja voin kertoa, ettei ollut sama juttu kun nykyään. Istuin vielä pidempään studiolla, ja ahteri puutui täysin. Lounastakin tilattiin ja meno oli kyllä mahtavaa: musa soi täysiä ja kahvia tuotiin koko ajan. Ihania muistoja nuokin. Kävin pyörähtämässä pari hiusmallikeikkaa noissa hiuksissa. Kun ajattelee, että vuonna- 94 niin mielestäni ihan ok näköiset. 



Lähdin tämän foton ottamisen jälkeen suoraan tanssimaan keskustaan. Päähän tuli vielä sellainen samettilätsä. Tanssiminen oli ja on henkireikäni. Nyt ja aina. :)


Mallikansiokuva vuodelta -94. Kylläpä sitä oli hyvässä kuosissa tolloin! Voihan maan vetovoima... :D


Ja sitten peace and love vuodelta 2016. Tarkemmin sanottuna eilen otettu kuva ja ikää jo 45v.

Joskus sitä miettii, vanhenemista. Kun katsoo noita kuvia niin iho on niin piukea ja ei roiku. 
Mutta, elämäni on nyt kuitenkin mallillaan. Otan nämä rypyt yms iän merkit vastaan (kun ei pakoonkaan pääse) ja toisaalta, kertovat eletystä elämästä. En jaksaisi olla enää se parikymppinen bilehile. Jos saunan jälkeen pienen viskin ja saunamakkaran, niin siinähän sitä. 

Tanssimaan tekisi mieleni kyllä! Olen totetuttanut tuota rakkautta lenkillä, eilen kaupassa hyllyjen välissä..tuli niin hyvä biisi etten vaan voinut mitään! Footloose. Ja minä tomaattimurskaa valitsemassa. Mikä näky, kun jammailin itsekseni. :)

Nyt kokkailemaan, hyvää päivänjatkoa kaikille!

xoxo








2 kommenttia:

  1. It''s amazing how quickly our lives pass us by Maarit ... we may have youthful skin when we are younger but I wouldn't change it now because I'd rather have the knowledge and wisdom xox

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. It is Launna..just thought that and I agree: better now. :) Just thought that if I could say few things to younger me...you know? Those things that I wrote in that other blog...well, I have learned, as did you :) xoxo

      Poista

Metsästyksestä vähän juttua

Ensin on pakko vaan ihmetellä...mikä maailmaa vaivaa? Ei voi käsittää ihan vielä, ehkä joku päivä ymmärtää...tai haluanko edes? Miksi näitä...