tiistai 1. marraskuuta 2016

Looking tired? Well...

Tänä aamuna ei vain olisi halunnut nousta. Ei sitten millään. Tyynynkuva poskessa laahustin kahvia keittämään ja aamupesulle. Peilistä tuijotti väsynyt nainen, jolla on näköjään harmaata KULMAKARVOISSAKIN?? Oikeasti..nekin näkyvät jo harmaantuvan. Ei auta asiaa se, että pirun väriaineallergia on tosiasia.
Mahtaakohan ripset harmaantua..

Sitten peili eteen ja yritys näyttää freshiltä. Valokynää sipaisten, hehkuvaa pinkkiä hipaisten poskille, pakastevihannespussi naaman päälle...ei auta.
Tässä vaiheessa luovutin ja pistin pois valkoisen kajalin, jolla olisin voinut piirtää ympyrää koko silmän ympäri lopputuloksen ollessa sama: väsynyt. Ainoa, joka olisi voinut häivyttää sekä iän tuomat merkit että väsyneen ilmeen olisi ollut säkki päähän, johon olisin lekannut varoivaisesti pari reikää. Ei liian isoa, vaan sellaista tosi pientä....

Sitten ajattelin, notta pahkat. Miulla on oikeus olla väsynyt ja näyttää siltä. Miksi ihmeessä aina pitäisi olla niin pirun pirtsakan näköinen? Paitsi jos tapaa asiakkaita, pomon tms....

Eli, ole rohkeasti väsyneen näköinen. Haukoittele ihan rohkeasti, myös yleisillä paikoilla. Käsi suun edessä tietty.. Juhlista oikeuttasi olla myös väsynyt!

Näillä ajatuksilla keräsin silmäpussini, kamani ja lähdin ajelemaan Somerolle. Oli parikin syytä mennä sinne: Lidl, protskua ja S-market propud, makua suklaa. Se oli loppu joten puolet siis sain, mitä lähdin hakemaan.
Kuvahaun tulos haulle propudLoppu. Slut. Finoto.:( Seuraavaan kauppaan, josta noita saisi olisi ollut matkaa 30km lisää. Somerollekkin jo  27km... Noi ovat vaan NIIIIN hyviä!!!!

Kun olin kaupat käynyt, niin ajelin ABC:lle kahville. Yleensä kävelen sillain verkkaiseen, rytmikkäästi ja selkä suorana. Nyt, laahustin ihan omalla luvalla, ryhti vaan pysyi loppuun asti. Se on varmaan kirjoitettu mun DNA:n, että jollei muuta hyvää, niin tällä pysyy ryhti hyvänä aina.

Otin kahvikupin ja laahustin sellaiselle sohvajutulle. Jalat suoriksi ja tuijotus yhteen pisteeseen seinällä. Röhnötin kuin teininä aikoinaan, hyvällä ryhdillä tietty.
Se hyvä näistä lyhyistä jaloista on, että ne voi tosiaankin suoristaa ilman, että häiritsee ketään. Eipä silti, yksin istuinkin siinä pöydässä.

Selfietä en viitisnyt napata, kun viereisessä pöydässä oli raksamiehiä ja toisella puolella eläkeläisiä. Liian noloa, ehken, alkaa selfietä ottelemaan. Ainoa liike oli se, kun käsi tarrasi välillä kahvikuppiin, toi sen huulille ja takasin pöydälle. Vähän kuin Homer Simpson. Mutta hei,oli ihan tosi vapauttavaa röhnöttää oikein kunnolla! Sellainen todellinen olo, ei mitään feikatttua tahi liikaa yrittämistä. Kyllä olen väsynyt ja näytän myös sen. Koska mä voin. Ja olen sen arvoinen.



Tämän räpsäsin vaivihkaa... mustaa nektaria. Vain käsi liikkuu.

Ole ylpeästi väsynyt, jos siltä tuntuu- se vapauttaa. ;D

Nyt vähän joogailua ja ehken rentoutus joogamatolla..parin tunnin kuluttua on jo hyvä herätä.

xox

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Minä naisena

Nonnii, yritetään taas yhdellä kädellä. Oli pakko pitää taukoa, toivoin että kasi parantuisi...mutta tuossa tuo kiukuttelee vieläkin. En osa...