keskiviikko 9. marraskuuta 2016

The power of mind

Katselin tänään aamulla vanhoja kuvia, vuodelta 2014. Joskus on ihan kiva katsella taaksepäin, jotta saa boostia taas jatkaa matkaa. Itselläni kävi sellainen "olenko saanut mitään aikaiseksi" ajatus päässä. Kun itseään katselee päivästä toiseen, niin on aika huono hahmottamaan muutoksia.

Mutta, kuvat kertovat omaa tarinaansa. Yksi kuva tilanteesta nyt:


Ja sitten ennen- fotot




Woops. 
Miten tuo muutos tapahtui? Toiseen suuntaan oli helppo: söi tarpeeksi. Toiseen suuntaan? Kovaa duunia ja määrätietoisuutta. Välillä ehken heikkoja hetkiä ja usko meinasi loppua, mutta onneksi ammattitaitoinen valmentaja osasi/osaa motivoida kun se on tarpeen. 
Itsestään lähtee kaikki muutos elämässä, mutta joskus tukikin on tarpeen. Kun mietin, onko mitään tapahtunut...voin sanoa että paljonkin. 

Noissa vanhemmissa kuvissa olin tyytymätön, ja uskoin ajatukseen: en minä pysty, kaikki muut pystyvät. 

Nyt,kun ihan oikeasti hoksaan, että hei! Pystyin ja pystyn vieläkin. Joskus voi hiipiä väsy puseroon ja kaikki tuntuu niin turhalta, mutta juuri silloin joko antaa periksi tai jatkaa taistelua. 

Itse päätin jatkaa, ja ah, viisas valmentaja näki väsymyksen ja ensiviikko kevennetty!

Mutta kun ihminen on kokonaisuus, on, ainakin itselleni, henkinen ja fyysinen hyvä olo tärkeitä. Keventymisen myötä on taas halu kokea olevansa nainen, kaunis, haluttu..kasvanut. Kun olin vanhoissa mitoissani, en tuntenut itseäni naiselliseksi. 

Menttaalipuoli astuu kuvaan. Kukaan ei voinut tehdä työtä puolestani, itse piti treeneihin mennä. Ja pitää huoli, että noudattaa ruokavaliota. Työkalut sain, mutta niiden käyttäminen oli ja on ihan itsestäni kiinni. 

Miksi halusin muutosta elämääni? Elämänlaatu paremmaksi. Pakkohan tuo on myöntää, että omassa nahassaan viihdyn nyt paremmin. 

Mutta ei tuo mielenvoima jää tuohon. Itseasiassa, kun johonkin ensimmäinen reagtio on: en voi. Kysy itseltäsi: miksi en? Toki, aina on juttuja joihin ei vain pysty. Jokin fyysinen este, psyykkinen, sairaus...Mutta yleisesti. Aika monessa asiassa on oma pää se isoin este.

Ja aika usein se on myös esteenä sekä oman kehittymisen näkemisessä, mutta myös kaiken hyvän ja positiivisen näkemisessä ympärillä. 

Joskus vaan on otettava hyppy omaan elämäänsä, ja tehtävä duunia. Sen duunin lisäksi, mitä arki aiheuttaa. 

Arjesta puheenollen, kävin tänään aivan mielettömän ihanassa paikassa teellä. Kahvia olin jo kitannut koko aamupäivän, joten vihreä tee oli ehdottomasti parempi vaihtoehto. Alkoi jo pumppu hakkaamaan siihen malliin, että seuraavan kupillisen jälkeen olisi tullut rinnasta pihalle....

En viitsinyt kauheasti kuvia ottaa, kun oli muitakin ihmisiä ja en halunnut häiritä.. 
Pari kuvaa kuitenkin, sivupöydästä saa osviittaa sisustuksesta.







Tunnelma oli ihan mahtava. Itse juttelin whatsupin kautta siskon kanssa Lontooseen, ja viereiseen pöytään kokoontui eräänlainen marttakerho. Kakkua, kahvia ja kutomista. Oli mukava kuunnella elämän ääniä ympärillä. Tuolla kahvilassa tehdään kaikki itse, ja ne pullat. Ne on isoja ja hyviä! 
Paikka on Koski tl:ssä  Tanjan herkkunurkka.

Pieni perhepotretti vielä ja sitten puhelimesta meditaatiosovellus päälle. Seuraavat 15min rentoutusta!


xoxo




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Minä naisena

Nonnii, yritetään taas yhdellä kädellä. Oli pakko pitää taukoa, toivoin että kasi parantuisi...mutta tuossa tuo kiukuttelee vieläkin. En osa...