maanantai 21. marraskuuta 2016

thoughts about eating and grooving on

Terveiset treeneistä! Ihanaa päästä taas aloittelemaan treeenit kunnon sutinalla ja nostamaan rautaa. Lenkkikin tuli päivällä heitettyä, joten kunnon sporttinen alku viikolle.

Pieniä ajatuksia ruoasta, syömisestä. Saattaa olla, että tässä astun jonkun varpaille ja varmana on ihmisiä, jotka lyttäävät ajatukseni täysin. Tämä onkin ihan omaa ruokafilosofiaani, joka on toiminut kroppani hyväksi jo pitkään.

Ruoka. Hyvä, paha aine. Lihottaa, laihduttaa, auttaa jaksamaan, väsyttää. Syömisestä on tullut kauhean vaikeaa!

Ruoka on bensaa kropalle, jotta ihminen jaksaa tehdä mitä tarvitsee. Ruokaa tarvitsee, vaikkei tee yhtään mitään. Aivot tarvitsevat ravintoaineita. Sydän, verisuonet, maksa..koko elimistö käyttää jotain ruoasta. Silti se tuntuu olevan kauhean vaikeaa syödä. Lause syödä oikein, se on vaarallinen. Mitä on syödä oikein? Lähtee nälkä. Se on tärkeä tehtävä.

Syödä oikein. Syödä siis mitä, käytännössä? Tässä tulee se ongelma. Kun on niin montaa tyyliä kun on syöjää. Monella on oma vankkumaton mielipide. Hiilareita, ei kiitos. Gluteiinia tai ei. Lihaa, kasviksia, maitoa?? Kääk. Superfood. Onhan näitä... mutta miten sitten toimia, kun ei oikein mitään paranisi syödä?

Sen mukaan, miltä tuntuu. Sen mukaan, mikä on itselle hyväksi. Sen mukaan, miten itse haluaa.

Itselläni on käytössä todella laaja skaala syömisiä.

Syön viisi kertaa päivässä. Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, illallinen.
Lihaa, perunaa, kasviksia, riisiä, hedelmiä, puuroa, kanaa, öljyä.
Ja hei, näillä olen "dietillä".

Monipuolisuus on ollut aina punainen lanka syömisessä, ja luulenkin että monipuolisuus on tullut kotoonta. Äitini oli kokki ja opin itsekkin jo todella nuorena kokkailemaan kaikkea.
Silloin 70-80-luvilla kun vartuin, oli peruskotiruoka in. Tehtiin oikeastaan kaikki kotona itse. Niin teen suurimmaksi osaksi vieläkin.

Toki se suhde oli välillä vähän liiankin kiihkeä, kun painoa tuli ja tuli...olisi varmaan tullut maailman tappiin asti, jollen olisi painanut jarrua!

Kun tämä dietti alkoi, laskettiin kalorimäärä pikkuhiljaa about 1500kcal, mutta tällä viikolla uusi nosto palautti noin 1900kcal. Vähän päällekkin treenipäivinä. Ja kyllä tuntuu, että saa kahmia ruokaa, kunnon ruokaa siis, kaksin käsin. Eli oma suhteeni ruokaan on: se on ystäväni, ei vihollinen.

Tuota asiaa on yrittänyt muuttaa yksi nuoruuden ystävä aikoinaan. Syömiseni olivat ehken suurinta syntiä sitten ilmestyskirjan. Jos ei tullut nainen neljällä pinaattiletulla toimeen päivää ja vieläpä yötä bailatessa niin johan nyt oli kumma!
Kerran lähdettiin Hesperian yökerhoon noilla eväillä ja taju lähti. Silti en olisi saanut syödä. Söin sitten ateriani salaa ja laukussa oli meetwusrtileipiä... fiksua, eikö? Pointtina on se, että ei kannata skipata ruokaa. Varsinkaan, jos joku muu niin sanoo.

Toinen esimerkki on toinen ystäväni .Hän oli anorektikko. Korostan sanaa oli...menehtyi anoreksiaan. Hänelle ruoka oli vihollinen.
Kun aikuinen nainen painaa 37kg niin se on, oli ainakin minulle pelottavaa.
Me asuimme saman katon alla säästösyistä ja näin hänen taisteluaan ruokaa vastaan.
Hyvää ruokaa hän teki kyllä ja tykkäsi kokata! Mutta hän teki sen minulle.....hän  itse joko piilotti tai oksenti. Tai molempia.
Sitten siitä lähdettiin baanalle, useimmiten sellaiseen baariin, joka sijaitsi ennen nykyisen Teatterin tiloissa: Happy Days, jos joku muistaa. Siitä sitten kun joi tyhjään mahaan, ja kun kroppa muutoinkin kärsi niin lopputulos oli kyllä huono. Niinkuin oli taistelu ruokaakin vastaan, valitettavasti. Lopputulos,lopullinen  häviö.

Kaiken tämän hölötyksen keskellä on viesti: ruoka vaan on tärkeä juttu. Jos on huono suhde siihen, niin jos mahdollista..löytää hyvän suhteen, parantaa sitä. Tiedän, ei se niin vain onnistu..mutta jos vaikka.

Miksi sitten kirjoitin tällaista juuri nyt?
Luin Facebookista parin nuoren keskustelua, tuttuja siis. EI uskalla syödä, kun on lihava...painoa varmaan 40kg. Treenaa kovaa ja ihanteena ne kuvat, joita näkee instassa, photoshopattuna.
Väärää infoa kasvavalle..tai miksei vanhemmallekkin ihmiselle. Se kuuluisa minä- kuva saa kolauksen, jollei näytä samalle. Ja kun on käsitelty kuva, niin sen ymmärtäminen ettei se ole totta vaan mielen halu nähdä itsensä tietynlaisena...unohtuu.

Itseasiassa tuo on se syy, miksi en enempää käsittele kuvia. Ok, voisin asetella paremmin, katsoa tausta yms ja siihen pyrinkin lähitulevaisuudessa. Mutta... joku sisälläni estää opettelemasta liikaa tuon photoshopin saloja, jotta saisin pidettyä realiteetit mukana. Voi olla hassu ajatus, ja ehdottoman epäkaupallinen, mutta... ok, itsekkin ihailen kauniita kuvia esim. blogeissa ja kaikki kunnia ihmisille, jotka niitä luovat. Siinä ei ole mitään syntiä. Itselleni se on vaan jotenkin vaikeaa, Tuntuu, kun huijaisin itseäni. Onko ihan älytön ajatus nykyaikana?
Itse etsin jotain...hmm... jotain ehken rosoisuuttakin niihin. Esimerkkinä seuraavat kuvat, kun otin eilen. Rakastuin tuohon villakangashameeseen, jonka hommasin kirpparilta. Harmi, kun melkein kaikki laput oli saksittu pois, merkkiä en siis tiedä. Mutta villaa 40% ja jotain muuta loput.

Kuvissa halusin sellaisen epätäydellisen, luonteen näyttävän, groovaavan fiilarin. Ei pelkkää poseerausta, vaan omaa itseäni mukaan. Eli ovat karkeita, tausta on mikä on, mutta se minä näkyy. Se, että kantaako tuo pitkälle..en tiedä. Seuraan sydäntäni tässä :). Kuvat, ollos hyvä:




Life is adventure, let´s go!





Somewhere in darkness is always also some light.




Nahkatakki Lontoosta/ Laukku H&M/ Saappaat.?/Paita H&M/ Villalippis H&M

Dream big, or dream small. But dream!

xox

2 kommenttia:

  1. Maarit I've finally got to add this blog of yours. .. it's true that food should not be the enemy... it's hard for us sometimes.

    Ever since I got hurt I've gained a lot of weight... I think I'm going to work on gaining muscle before I get cardio going... I think that will help my cardio down the road xox

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hi Launna! So happy to see you here <3 Just so good that even though you have your pain, you are still here. Weight comes and goes, you matter <3. I agree, muscles help so much. Both giving protection to bones and all, also power to walk. Cardio is easier then, that I have noticed..xoxo

      Poista

Minä naisena

Nonnii, yritetään taas yhdellä kädellä. Oli pakko pitää taukoa, toivoin että kasi parantuisi...mutta tuossa tuo kiukuttelee vieläkin. En osa...