perjantai 30. joulukuuta 2016

Vuosi 2016 kuvina

Alkaa olemaan suht lähellä tuo vuosi 2017 ja ajattelin mietiskellä & muistella vuotta 2016 pikkaisen. Onhan tuo ollut aikamoinen vuosi! Miksi aika menee tietyn iän ylitettyä niin nopeasti...kun nuorena   nuorempana se ei mennyt sitten mihinkään!

Kun mietin artisteja, joita meni tänävuonna yläkertaan niin voin vain todeta, että yläkerran pumppu alkaa olemaan kondiksessa! Ja viime vuonna Lemmy, vähän rockia sekaan...notta bileethän siellä on!
Näinhän se elämä menee, oma aikamme täällä ja sitten matka jatkuu, luulisin.

Itseni kohdalla, well! Alkuvuosi meni treenatessa. Ja hoitohommissa.

Vuoden 2015 lopussa meille tuli myös kasa kissoja kahden vanhan kaveriksi.

Vuosi 2016 alkoi siis aika sutinalla:






Nämä kaksi jäivät meille, nimet ovat Aatu ja Tahvo. Vaikka tuplariiviöt olisi ollut ihan yhtä hyvä....

Vuoden kuluttua.....






Yritän tässä kuvin kertoa vuotta, kun käsi ei kestä kirjoittamista. Vanha työvamma.

Opin itsestäni uusia juttuja. Kuten sen, että en halua otsatukkaa. Ja kyllä..nyt on ja kun omat hiukset kiharat niin vaikea piilottaa. Hyvä Maarit. Onneksi on suoristusrauta, lakkaa, geeliä ja nopeastikasvava pehko!

Myös omaa tyyliä, juttua olen etsinyt kilojen karistua. Tänään tajusin myös sen, että olen kelvannut parisuhteeseeni kaikkine kiloineni. Ei se laihtuminen tuo sitä onnea, se lisää terveyttä. Ja ok, kivempi koklailla vaatteita. Muutakin kun niitä pirun leggareita:






Nuo kengät..varastossa jo! Nilkkaparat! 





Älli ja tälli... :D



Treenit, onnistui.






Ja rakastuin Kardashian beauty- meikkisarjaan:



Perhe on paras, vaatekaappi on ja pysyy kai pommin jäljiltä ja otsista en enää ikuna leikkaa.




Man bag, eli ukkokullan eväät reissuun. Mitä mies tarvitsee ;D

Valokuvaus jäi todella vähäiseen, mutta rakkaus talveen säilyy. 




Siinähän sitä, kun olisin halunnut kirjoittaa enemmän. Mutta ensivuonna sitten! 

Hyvää uuttavuotta 2017 kaikille!!!!

xoxoxo

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Vapaus menneisyydestä

Eilen kivisti päätä niin pirusti. Ihmettelin että miksi. Tänään taisin keksiä- kasvukipuja.

Itselläni oli ystävätär, joka oli mielestäni kaikin puolin täydellinen. Hänellä oli mielestäni myös täydellinen maku. Ja vaikka tämä kuulostaa ehken katellisesta, ja osittain onkin, kärsin siitä. En siksi, että olisin jäänyt jalkoihin. Ei. Vaan siksi, että tuntui, että kaikki mistä pidin oli jollain tavalla väärin. Tai ainakin huonoja valintoja. En osannut pukeutua niinkuin "taso" vaati ja sitten ikäänkuin jättäydyin taka- alalle. Tunsin olevani se siipimies menossa mukana. Eli siis vaikka olen todella itsevarma elämän suhteen, kaiken sen jälkeen mitä olen kokenut...on oma ulkonäkö ja niin tyhmältä kun se kuulostaakin, pukeutuminen ikäänkuin epävarmaa ja itsetunto pohjissa. Ainakin ajoittain. Niinkuin nyt.

Päässäni kuuluu monen vuosikymmenten neuvot, säännöt, piikittelyt. Otsatukka...ei meille. Flair- lahkeet..ei ei ei. Ja kun itse tykkään! Miksi sitten annoin vaikuttaa...noh, pääsin helpommalla pidemmän päälle. Myös se, että en löytänyt paikkaani maailmassa teki asian mahdolliseksi.

Olen aikani kapinoinut sitä näkymätöntä vastaan, ja laittanut päälleni juurikin ne, mistä aikoinaan olen kuullut negatiivista. Tyhmää? Ehken, Mutta ihmisen mieli reagoi niin ihmeellisillä tavoilla vaan tilanteisiin ja vanhoihin, käsittelemättömiin asioihin.

Nyt, juurikin nyt, alan kohtelemaan itseäni myös sisäisesti niinkuin olisi pitänyt jo aikaa sitten tehdä.

Kuuntelemalla. Hyväksymällä. En tuomistse. Kannustan. Annan vapauden olla oma itsensä. Niinkuin haluan siis kohdella muitakin!

Ja tänään, tempaisin sellaisen setin päälle jossa itse viihdyin, hiljensin sen äänen päässäni joka sanoi: et kai tuollaista voi laittaa päällesi? Ei ole jotain muuta? Laitoin päälleni, kun halusin. Ja omaan silmääni sopi. ONNEKSI tänne mahtuu niin monenlaista kulkijaa.... kokeilevaakin.

Jotenkin tykkään eri kuosien sekamelskasta. Satiinin tuntua, villaa...karvaa...

Meikki on niin helppoa, varsinkin kun meikittömyys on iso hitti ensi keväänä! Ja 80-luku. Ah, ajatus siitä poskipunasta pistää jo veren kiehumaan :D . Mutta mikä jottei... ehkä. Tuo huulipuna on se juttu meikissä, muuten pikkaisen kulmia laitoin ja irtopuuteria. Otsis on uusin juttu ja nyt näkyy paremmin kun viime postauksessa. Ei muuta kun kuvat kehiin!





Seison kalliolla kukkulalla ja alhaalta näpsitty kuvat. Yritän siis tuota kaksoisleukaa selitellä ;)







Kengät, joille en ollut keksinyt käyttöä ennen tätä:



Epätäydellisen täydellistä? Ryppyineen päiväneen. 



Kalliolla kukkulalla...




 Sitten varmoin askelin treenaamaan, hyvää illan jatkoa kaikille!

xox




Pienoista ihmettelyä somesta ja mediasta

Huomasin tuossa jonkin aikaa sitten, että itselläni alkoi tulla fyysisiä pahanolon fiiliksiä, kun luin juttuja netistä. Yritän nyt jotenkin ...