perjantai 2. joulukuuta 2016

Romahdus ja täydellinen ribbimekko

Kylmää kahvia ja spotify taustalla, Bon Jovia paukkuu. Itseasiassa kylmä kahvi on hyvää, samoin kuin kylmä spagetti ja pizza. Olenkohan yksin näine ajatukseni... Mieheni katsoo vähän oudosti, kun nappaan kylmää spagettia suoraan kattilasta. Noh,makuja on monia.

Ei pitänyt kirjoittaa mekosta, jonka sain eilen postissa, mieliala oli/on sen verran häkeltyntyt. Toisekseen, kuvat eivät ole kovin hyviä, mutta selvää saa tuotteista. Pahoittelut siitä, olisin voinut ottaa parempiakin, tiedän.

Eilen tuli koettua pitkästä aikaa jonkin sortin romahdus sekä kohtaaminen. Sanonta: jos elämä heittää sitruunoita eteesi, niin tee mehua tms ei vaan aina toimi. Joskus ne pirun sitruunat on pakko vaan syödä ja jatkaa matkaa.
Niinkuin olen kautta rantain kirjoittanut, että hoitotehtäviä on tullut tehtyä, ja kyseessä erittäin läheinen ihminen. Nyt tämä samainen ihminen on sairaalassa, jossain omituisessa tilassa josta emme tiedä, notta palaako tahän todellisuuteen enää..ikinä.

Menin eilen taas katsomaan häntä, ja tämä yksi vahvimmista tuntemistani naisista makaa apaattisena sängyssä, tietämättä oikeastaan tuon taivaallista maailman menosta..ja vähän yli viikko sitten juttelimme kaikesta... tuon hyväksyminen oli ja on vaikeaa. Siinä istuessani tajusin, että ehken sen sijaa, että etsin syitä..olenkin nyt tässä, siinä muodossa kun hän tarvitsee. Vaikka sitten syöttämässä.

Kun menin hoitajille juttelemaan, ohjasivat he lääkärin juttusille. Hän kertoi, miten he yrittävät kaikkensa ja oli aivan ihanan lämmin ihminen. Siellä tapahtui romahdus nro 1. Pato aukesi, samoin todellisuus. Annoin vaan kaiken tulla, kun en oikeastaan estääkkään voinut.

Hetken kuluttua sain kootua itseni ja kävin moikkaamassa vielä mammaa, moikat ja hymy. Siitä sitten autoon istumaan ja romahdus nro 2 parkkipaikalla.

Meikit tietty levisi ja silmät olivat kun sammakolla. Ensin ajattelin, etten mene kauppoihin, kuten olin suunnitellut. Mutta sitten ajattelin, että a) olen ajanut 50km tänne ja kaikki on nyt tuossa lähellä. b)en voi vajota itse syvälle suohon, omaa elämää on koitettava elää. Olin kyllä näky kaupoissa, mutta juuri tuolla hetkellä en jaksanut välittää. Jokaisella on niitä omia juttujaan taustalla ja joskus vaan se näkyy. Leuka pystyyn ja menoksi, aivan sama mitä muut ajattelevat!

Pieni hyvä fiilis tuli Lidlissä. Kun menin protskua ostamaan. edelläni oli pari noin 9v tyttöä ja ostoksena karkkipussit kera joulukalenterien molemmille. Tottakai samiksetkin. Kuulin kassan sanovan, ettei rahat riitä, jotain pitää ottaa pois. Tyttöjen ilmeet oli tosi surkeat, kun olivat valinneet nuo jutut yhdessä kieli keskellä suuta. Katsoin vaivihkaa että 30senttiä puuttui. Sanoin kassalle että ota tästä se summa jotta tytöt saivat karkkinsa ja joulukalenterinsa. Pieni juttu ja pieni summa mutta tyttöjen ilo oli isompi. :) Itselle hyvä fiilis, eli win win.

Sitten oikeastaan pakotin itseni avaamaan postin paketin ja kurkkaamaan tuota mekkoa, jota kuolasin jo netin kautta. Samoin laukkua. Koklasin eri juhlatyylejä aikaisemmin ja eipä niistä mikään oikein kolahtanut itseeni. Halusin kuitenkin jotain ihan erilaista kun yleensä. Yleensä=avonaista. Eli tämä poikkeaa joka suhteessa aiemmista. On peittävää, ei hilejuttuja ja pitkä mekko.
Olen jo pitkään halunnut kokeillä tuollaista mekkoa, mutta en ole uskaltanut. Ajattelin, ettei näihin muotoihin pysty tuollaista kiskomaan. Itseasiassa yllätyin tosi paljon siitä, ettei näyttänytkään niin pahalta kun luulin! Riskillä menin, ja kannatti, omasta mielestäni. Pyydän siis ymmärrystä kuvien laatuun ja focus kokonaiskuvaan ;)




Nuo hihat tekevät jo vähän sutinaa mekkoon.

Takaanta avonainen selkä, ja se tekee sellaisen oman seksikkyytensä muutoin niin umpinaiseen mekkoon.


Vähän asettelu liiveissä vaiheessa, pitää ommella sellaiset avonaisen selän liivit äkkiä itse.


Ihana takaapäin tuo mekko, rakastuin siihen heti!



Tuo taikapallo. Moukari, niinkuin mieheni kuvasi laukkua, Se vaan on niin ihana. 



Jos täyttää kvillä, niin toimii myös itsepuolustuksessa.... :) Ei vaan, tosi jees ja tuollaiseen mekkoon antaa oman potkunsa.

Yksi karvaliivikin eksyi mukaan, kun vanhat ovat auttamattomasti liian isoja. 


Pieni hakanen edessä, jolla saa kiinni. Sisältä tekokarvaa, ulkopinta mokan tuntuinen. 

Sisältä: 

Lämmin on!

Ja pakkohan tuo on nyt myötää, ettei tuollaista raskaampaa ribbikangasta voi pitää ilman apua. Oma salaisuuteni:

Ei pursua makkarat! Pieni apu ei ole häpeä ;)

Nyt pitäisi mennä taas kaappin, tavoitteena viimeinen kerta: ylimääräiset pois. Olen raahannut edestakaisin vaatteita ajatuksella jos kumminkin pidän? Kun en pidä. Ja kaappi pursuaa jo liitoksistaan... johtunee vain siitä, että on llian pieni? Vaatteitahan ei ole koskaan liikaa...

xoxox




4 kommenttia:

  1. Maarit, I'm sorry you had such a rough day.. you're right, some days we have to eat the lemons instead of making the lemonade... it's tougher to do but sometimes needed xox ♡♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you dear Launna.... It is, for now, rough time.. But gonna eat those lemons. And stand as strong as I need :) <3 xoxox <3

      Poista
  2. Kuules nyt, näytät aivan mielettömän naiselliselta ja upeata mekossa eli hyvä ostos, kannattaa pitää. Pahoillani lähisukulaisesi puolesta. Täällä mies taistelee samojen asioiden äärellä äidillä pitkälle edennyt alzheimer ja isällä mittava sydänvika ja vaskulaarinen dementia. Erittäin surullista, kuluttavaa ja ahdistavaakin.

    Ihana tuo Lidl teko, jetsulleen, kuin se ylimääräinen pala kakkua. Sain kunnian liittyä ensimmäisenä lukijaksi ja instassakin aloin stalkkaamaan nimellä koivusalo. ;) Laitoin blogisi lukijalistalle ja sieltä löydän uudet postauksesi ja omatkin lukinani löytävät tien tänne. <3

    Sydämellistä viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Tiia- ihanuus, kiitos! :) Tulipa niin hyvä mieli!!! Mekko jääpi siis kotiin ja käyttöön.
      Voimia sinne teille myös, nämä on niin rankkoja juttuja. Täällä syynä on aivoinfarktit. Vaikka onkin rankkaa ja kuluttavaa aikaa, myös siellä miehelläsi ja tietty myös sinulla, niin niitä pieniä ilon hetkiä elämään. Nekin ovat joskus pienestä kiinni, niinkuin minulle tämä kommenttisi kokonaisuudessaan!

      Ja kiitos...kun laitoit blogini lukijalistallesi <3 ja olet lukija nro 1 ;) Stalkkaan jo takaisin kirjoittaessani tätä, siellä instassa ;)

      Ihanaa viikonloppua sinulle myös <3

      Poista

Vastarannan kiiski muodin maailmassa (ja asu, johon rakastuin)

Olen mietiskellyt, että miksi suhtaudun niin oudosti kaikkeen trendijuttuihin, neuvoihin lehdissä, korosta ja piilota- juttuihin, näin näytä...