tiistai 17. tammikuuta 2017

Hetki, kun lopetin täydellisyyden tavoittelemisen

Tämä kirjoitus on enempi muodossa dear diary. Pohdin sekä sitä, mikä estää tänä päivänä yrittämästä enemmän että myös voisinko yrittää siltikin enemmän. Myös SOME:n täydellisyyden tavoittelun raadollisuudesta ajatuksia. 



Tuo kuva. Otettu vuonna -94. Kelpasi mallitston tarkoitukseen. Tein itse meikin. Ja olin itse tyytyväinen.

Olin elänyt "täydellistä" elämää bilemaailmassa jo vuosia, mutta sairastuin -91 paniikkihäiriöön ja tipuin siitä maailmasta.
Sitä ennen oli elämäni ystäväni kanssa täydellisyyden tavoittelua. Meikkiä tehtiin tuntikausia ja "taso" oli kova- sekä miehissä että kaikessa muussakin. Kuulostaa todella tyhmältä ja sitä se olikin, mutta kun oli mukana siinä elämässä, poispääseminen tai riman laskeminen ei ollut vaihtoehto. Kun oli status saatu, siitä pidettiin kiinni. Vaikkakin henkisesti olo oli ahterista. Ja monta hyvää ihmissuhdetta tuli pilattua ja jopa estettyä.

Voisin kuvitella, että nykyään somemaailma on sitä samaa: täydellinen kuva, pakko saada. Muutoin maine menee, ja seuraajat. Pakko olla täydellinen. 

Raskasta. Ja voipi kantaa oireita myös myöhemmälle iälle, niinkuin itselläni kävi. 

Tuo kuva siis. Siitä se lähti, romahdus. 
Ystäväni, joka tiesi hyvin että kärsin laaja- alaisesta paniikkihäiriöstä sekä masennuksesta (olin juuri vuonna -91 tehnyt saattohoidon äidilleni, syöpä vei) 
Hän todella tiesi, että kun minulta pyydettiin tämä kuva, tein henkisesti töitä sen eteen. Se, että pääsin kuvauspaikalle, sain pidettyä paniikin kurissa, kun meikkasin...ja olin vielä 2h kuvattavana..iso duuni ja olin todella onnellinen kun suoriuduin.
 Kommentti: ihan jees kuva, huulipuna toiselta puolelta päin piip. .......Kyllä. Näin sen itsekkin kun kuvat oli kehitetty. Mutta, se pointti! Olin ensin onnellinen, että a) jaksoin b) mallitsto oli tyytyväinen. Mutta...pakko sanoa. Ei sitä onnellisuutta toisen puolesta, ei arvostusta että hyvä kun tsemppasit. Ei, kun toinen puoli huulipunasta on väärin. Voihan PIIP! Antaa olla, ajattelin. 

En halunnut enää yrittää. jos lähin ystävä sai pudotettua näin, miten muu maailma saa sitten?


Nyt. Tiedän, että saisin parempia kuvia otettua. Saisin paremmin meikit kuviin. Ja oikeasti, ideoitakin olisi vaikka kuinka ja paljon, Mutta mikä estää? Sisällä oleva taistelu. Meneekö sitten taas siihen kun joskus oli? Jos annan pikkusormen, viekö koko käden?
Siksi kuvani ovat niinkuin ovat. 

Luin erään nuoren naisen haastattelun, joka myönsi että some vie sekä aikaa ihan tosi paljon, että myös huonontaa oloa. Uskon. Itselläni sen teki jostain syystä facebook.
Parhaimmillaan some voisi olla iloinen juttu, mutta niin kovaa tasoa jo tämä harrastuspohjalta suoritettava juttu, että suurin osa on ammattilaisia! Ja hienoa, että voi toteuttaa itseään, päästä eteenpäin. Koska on vaan liikaa? Ja liian vähän...

Tämän tasapainon löytäminen on nyt hakusessa. Itselläni. Haluan luoda, toteuttaa itseäni, mutta samalla voida olla se rento minä ilman paineita. 
Muistissa liian hyvin vieläkin vaatimukset täydellisyydestä....se tie ei ollut hyvä. 

En tiedä, saako tästä kukaan sitä punaista lankaa kiinni, se on siellä kyllä. Vieläkin kirjoitan yhdellä kädellä, joten... ja mietin, haluanko kokeilla tosissaan siipiäni. Uskallanko, itseni takia. 

Sitten pari ei- täydellistä kuvaa lemppareista :)

 Yllä olevat kynsilakat ostin jo syksyllä, mutta jotenkin rakastuin nuihin väreihin. En ole muita ostanutkaan, kylmä ja lämmin väri. Nyt ehken pieni himo johonkin tumman siniseen jo, ja tummaan luumuun... 

Nam ja simmpeli tehdä:

2 kananmunaa
Banaani 
Protskua(itselläni suklaata, määrä about 15g)

Sekaisin ja pannulle. Päälle hunajaa ja jäisiä marjoja. Itselläni mustikoita tuossa. Täyttävää, vie makeanhimon ja tosi hyvää. :)

Nyt käsi vaatii taukoa, joten hyvää päiväjatkoa kaikille.

xox



2 kommenttia:

  1. I think once we stop striving for perfection, we get about the business of living. There is nothing wrong with striving to be better each day but we need to give ourselves a break every now and then xox ((HUGS))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Launna dear,you are so right. So so right! :) you said it well here...HUGS xoxoxoox

      Poista

Metsästyksestä vähän juttua

Ensin on pakko vaan ihmetellä...mikä maailmaa vaivaa? Ei voi käsittää ihan vielä, ehkä joku päivä ymmärtää...tai haluanko edes? Miksi näitä...