torstai 9. helmikuuta 2017

Kissa altaassa, susi pihalla ja minä ihmeissäni

Siinähän sitä, jutun juurta taasen. Istuskelen tässä maha täynnä, kahvimuki kädessä, koiruudet vieressä, takka päällä ja mies tuossa puuhastelee jotain, eli rauha maassa. Lenkillä kävin jo, tuolla uskomattoman ihanassa ilmassa! Aurinko paistaa ja maisema on kun postikortista!


Ah ihanuutta! :) 

Pieni juttu vain...pihan läheisyydessä ja aitaamattoman osan läpi on jolkotellut susi. Toissapäivänä naapuri soitti, notta tulkaa jeesaamaan, susi heidän pihalla! Heillä kaksi lasta, 2v ja ja juuri syntynyt. Ei kiva tunne ei. 
Mekin käveltiin viereistä peltoa jälkiä katsomassa, ennen kun tiedettiin sen olevan oikeasti susi. Pimeällä, koirien kanssa, tällä mielikuvituksella. Tuolloin ei vielä pelottanut! 

Tänään bongasin tuoreet jäljet, kohti meidän tonttia taasen. Tuo uutta ulottuvuutta kyllä tuohon lenkkeilyyn! Ainakin, jos mielikuvitus on aktiivinen.. Sitä sanotaan, notta ei susi pahaa tee. Tosin, kyllä koiria on ihmisten pihoilta hävinnyt. Hmm..meilläkin on suurin osa pihasta aidattu, mutta sudelle tuo ei ole temppu eikä mikään pinkaista sen yli. Kaksi koiruutta pihalla, toinen meitin seniori ja toinen tytsky. En ole enkä niitä kaksitaan enää pihalle! Sekin, kun tuo sushukka näin lähellä ihmisiä on, pihalla, niin pistää miettimään. Ruokaa meinaan on metsät täynnä: peuratilanne loistava täälläpäin! Joten..miksi siis... noh, siihen varmaan löytyy syy ajan kanssa, tarkkana vaan täytyy olla ja hei: loistava kirittäjä lenkillä! Kyllä tossu nousee jo ajatuksen voimasta. 

Aatu- poika.

Sitten toiseen eläinkunnan edustajaan: yksi meidän kissoista on niin ihmetystä täynnä! 
Ihmetyksen aihe on tiskiallas ja sieltä häviävä vesi.  Hän tulee melkein aina, kun jotain veden kanssa tekee, kahvivettä, tiskiä, juomista...hän tulee tuohon viereen ja yrittää selväsi ratkaista, mihin kaikki se vesi häviää. Kun ei vettä enää päästä, menee hän altaaseen vielä tutkimaan. Siinä hän saattaa nököttää tovin jos toisenkin ja vain katselee, sellainen kysymysmerkki päänsä päällä. Aika ihana kaveri aamuisinkin, kun kahvia keittelee. Siinä hän seurana ihmettelee suurta mysteeriä. 
Ja syy, miksi saapi olla tiskitasolla on simppelisti se, että kissojen ruoat sijaitsevat koira- turvassa korkeammalla :D 

Ja jäljellä viimeinen ihmetyksen aihe: me, myself and I. Olen sitten niin ihmeellinen! No ei, vaan ihan käyn tosissaan läpi jonkinlaista..hmm..itsetunnon...ei..ulkonäköjutun tapaista kriisiä. Tai, liian vahva sana, kriisi. Muodonmuutos, uusi minä, vanhat muistot, vanhat paineet? Ja juurikin niistä päätin eilen päästää irti. 

Vaikkakin olen vissiin fyysisesti ihan ok kunnossa nyt, ja vieläkin tulen olemaan paremmassa...silti sisällä huutelee välilllä ääni: läjä! Ja siis en määritä ihmisyyttä, ihmisiä, ketään sen mukaan, mutta itselläni oli ylipainoisena tosi kurja olla. Eli, itseni takia olen tehnyt töitä. 

Nyt kun olen saavuttamassa vähän sitä kondista, jota olen halunnut...jokin vanha ääni käskee pukeutumaan VIELÄKIN säkkiin. En kiinnittänyt tuohon sen enempiä ajatuksia ennenkun katselin vaatekaappiani ja mietin, mitä kehtaan laittaa päälle? Miten kehtaan..siis WHAT? Yleensä olen ensimmäisenä kannustamassa muita, mutta näköjään se ei ole koskenut itseäni. Sitten kun- ajatus on jossain takaraivossa ollut/on vieläkin ja tuosta haluan päästää irti, nyt. 
Tiedän, se ei ole niin helppoa, mutta kun hoksasin ongelman niin voin tehdä sille myös jotain. 

Eli, kyllä, vaatekuvia tulossa! :D mutta tarkoitus on nähdä itsensä ikäänkun uudessa valossa ja opetella hyväksymään tässä ja nyt. Ja, niinkuin olen sanonut..rakastan kameran edessä olemista.. ;) 

Eilen kiskoin päälleni juurikin ne, mitä halusin. En mitä ajattelin, että ehkä voisin joskus tahi mitä sääntöjä nyt siinä pukeutumisessa olikaan. Siispä matka itsensä hyväksymiseen alkoi näin: 






Takki, joka tuossa kuvassa on, ei mennyt kiinni (lähellekkään) 2v takaperin. Eräänlainen trofee siis! Ja from H&M. :D




Päätin, etten laita mitään shape- alusvaatteita tahi muutakaan, Luonnontilassa siis :D Tuo villamekko, ensimmäisiä kertoja päällä, komeroikä sellainen 2v. Laitoin vielä vyönkin, kun olen ajatellut, että olisipa kiva joskus laittaa...no nyt laitoin! Ja pidän päällä. Oman pään soraäänet, niille annan huutia pikkuhiljaa. 

Meillä oli eilen ihanan romanttinen keskustelu. Aina välillä näitä on. Otin rahkan jääkaapista ja huomasin sen olevan pari päivää vanha. Ajattelin ääneen, notta mahtaako tuo rahka itse tietää olevansa vähän yli päivän vai olisiko vielä syötävää. Mieheni siihen: onhan sulla jo maha muutenkin kipeä, niin menee siinä samalla.... Niinkö kultaseni? :D Siis kovat menkkakivut ja sen takia maha kipeä. Noin niinkun miehinen suora ajatus. Mutta rahka oli ihan jees ja meni hyvään tarkoitukseen.

Seuraava siirto on tuonne ulkoilmaan meno, joten ihanaa päivää kaikille!

xoxo

1 kommentti:

  1. I like your sweater dress Maarit... it looks great on you with the tights... Be careful about wolves, that's pretty scary they are so close while you are walking and jogging around there ... xox

    VastaaPoista

Minä naisena

Nonnii, yritetään taas yhdellä kädellä. Oli pakko pitää taukoa, toivoin että kasi parantuisi...mutta tuossa tuo kiukuttelee vieläkin. En osa...