torstai 30. maaliskuuta 2017

Palohälyttimestä ei päivääkään ja moondustia elämään

Kävi tuossa toissapäivänä pikku juttu. Kerroin edellisessä tekstissä, notta tämä viikko on päivisin "ollaan hiljaa"- viikko, kun mies yövuorossa ja kutakuinkin se on onnistunut.
Toissapäivänä laitoin naudanlihaa sulamaan pannulle ja sitten puuteroimaan nenääni, ajattelin että kyllä se siinä pikkuhiljaa sulaa ja ehdin vallan hyvin takaisin kokkailemaan.

Jep, siis toilettiin menin ja aloin selaamaan H&M alelaaria. Ei oikeastaan mitään käsitystä, kauanko aikaa oli mennyt mutta yht´äkkiä jumalaton PIIP PIIP PIIP ja koirat haukkumaan kaupan päälle. Kun pääsin toiletista ja äkkiä pannua siirtämään syrjään, oli vielä jäljellä tuon, todetusti toimivan, palohälyttimen hiljennys. Minä kiipeämään jakkaralle ja koirat vieläkin säestävät vierellä. En yltänyt siihen nappiin, jolla sen saa hiljaiseksi ja takaraivossa vielä pieni paniikki, että tietty mieskin herää niin nappasin koko väkättimen pois katosta ja patterin irti. Keittiöön mennessäni oli talo täynnä käryä ja pannulla mustaa naudanlihaa...
Mies kömpi makkarista aivan peikonpojan näköisenä, notta mitä ihmettä täällä tapahtuu!? Ei mitään, mä vaan kokkasin...sori...uups. Oli ensimmäinen kerta kun näin käy, ja toivottavasti se viimeinenkin! Vaarallisia nuo ale- myynnit!! :D

Sitten eiliseen meikkikokeiluuni. Ihanaa, että on niin monenlaista meikkaajaa maailma pulloollaan! Toisella on nestemäinen rajaus tärkeää, ehken kunnon räpsyripsetkin. Itselleni tulee noissa jotenkin tukehtunut olo mutta värit taasen ovat mun juttu! Kaikenlaisia yhdistelmiä ja koklailuja.

Eilen oli pieni lämpöpäivä, joten mistään treenistä ei tullut mitään ja olin jo jonkin aikaa miettinyt, miltä pari väriä näyttäisi yhdessä, siitä Urban Decayn moondustista.

Käytin värejä vega ja element.

On siis vain koklailua ja ei millään tavalla viimesteltyä mutta eiköhän tuosta käsityksen saa, Samoin sen, miltä näyttää värit, kun käytin niitä kostutetuin sormin.Aikas ihanan intensiivisiä.


 Eli liikkuvalla luomella kulmissa vegaa, ja kirkkaampi osio kosteutetulla sormella. Keskellä element ja ripsien tyvessä kosteutettuna. Sen verran laiton yläluomelle keskiruskeaa, että näin sen kontrastin. Ruskea vielä korostaa värejä.





Huulipunaksi koklasin iki- ihanaa ja usein käytössä olevaa NYX:in oranssia. Alaluomille sivetimellä pikkaisen vegaa ja siinähän se, kokeilu. Itse jotenkin tykkään taas väreistä, joten eiköhän tuo käyttönkin asti tule.
Asia, josta ehken yllätyin, kun kuvia katselin oli se, että kasvoissa ei ole minkäänlaista meikkiä. Tai siis en siitä yllättynyt, kun en laittanut mitään pohjia tms, vaan siitä, että noin niinkus ei tuo nyt niin kauhealta..tämän ikäiseksi...näytä? :D


Toki, ryppyjä on ja iän tuomaa veltostumista, mutta..hmm...voisi olla kyllä huonomminkin. Jotain onnistunut ihonhoidollisesti!

Sitten vielä kevätfiilareita by Veikko ja Tuikku:

Veikko- vanhus ottaa ilon irti kevään auringosta.

Kaverukset käppäämässä, Veikko ja Tuikku. :) Kuin kissa ja koira?

xoxo

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Kevättä ilmassa

Tässä kun istun ja rustailen, niin tulee bongattua ihan tästä tuoliltakin kevään merkkejä. Kissat ovat HYVIN aktiivisia, ja minä yritän pitää kaikki hiljaisena (onnistumatta siinä) kun mies nukkuu yövuoron jälkeen. Joutsenia lentelee talon ylitse, oikeastaan niillä menee tuosta oma reittinsä, on ollut jokavuotinen hommeli..ja yöllä kuulee heitin pulputuksen tosi hyvin. Pitävät kortteria tuossa naapurin pellolla.
Koiramme, vanhin tapaus, kasvatti ruokahaluansa näin kevään kunniaksi. Huoks. Ovelaa yhteistyötä kissalta ja koiralta: yksi kissa on erikoistunut kaappien avaamiseen ja yksi koira syömiseen. Kun tämä kitekatti sitten raotti kaappia, jossa on roskin ja eläinten ruoat...meni aika läjä roskia ja 1kg kissanruokaa parempiin suihin. Oli aika tynnyri tuo koiruus aamulla! Ja päivän dietti päälle. Plus "pieniä" ilmavaivoja.

Lenkillä noita merkkejä vasta huomaakin, kun ei niin keskity musiikkiin ja ravaamiseen. Myönnän, kun yleensä menen lenkille, niin se on se 45min täyttä törinää ilman ihmettelyä, jää vähän merkit valitettavasti varjoon. Pari päivää taaksepäin otin kameran ja ihan rennosti, ilman sykemittaria hiippailin ja katselin. Löysin jopa pari viimevuotista puolukkaakin vielä, olivat kauniin punaisia! :D Miten niin outo talvi....




Karvapallerot puskissa. Onhan tuo pääsiäinenkin jo kohta!

Yksi kevään merkki on itselleni myös se, että kaivan farkkutakin jemmasta. Vielä ei ehken ihan tarkene, mutta tulipahan koklattua! Eli siis juu, tuo seuraava kokonaisuus oli kokeilua ja itseasiassa tykästyin siihen. Linnanneidon mallinen ribbimekko, lenkkarit, farkkutakki ja tietty pilvisenä päivänä arskat (meikit jäi laittamatta) ja hei, yhdessä kuvassa näkyy pitkät sukat, jotka ovat mielestäni ihan tosi pirteät! Vähän tosin kireät, joten ei tule vedettyä ylös saakka. :) 

Mutta kerran vielä...tykkään tuosta mekosta ihan toooosi paljon. Vaikka se on ollut kaapissa ja parissa kuvassakin jo jonkin aikaa, ei ole yleisillä paikoilla vielä ollut. Ajattelin ottaa helmat haltuun ja ei muuta kun paikalliseen Saleen rohkeasti! Onhan sitä siinä? Ei vaan, toki vähän isompiin kyliinkin ajattelin laittaa, kun sellaiseen seuraavan kerran menen,

Tässä tämä viritelmä:





En alkanut sen enempiä mitään muhkuroita sensuroimaan, niitä nyt on ihan livenäkin. Antaa palaa as I am!




Onnea oli löytää samettinen hiusdonitsi, joka vielä samanvärinen kuin mekkokin! En ottanut kuvaa, kun niin koirien karvoissa, pitänee pestä ensin. Mutta vanhan ajan donitsi! Jipii!!!

Ja...hahaa! Huomasin tässä kuvassa....:) selkään on tullut jotain kasvua....Toinen jipii sille!


Kun olin noita kuvia näpsinyt, eli laitoin kameran laulamaan lehtiroskiksen päälle... muutama minuutti ja alkoi satamaan. Siinä sitten päätin hetken istua sateella, arskat päässä ja vaan kuunnella. Joskus sekin on vaan niin rentouttavaa. Ennenkuin hoksaa, että ei ollutkaan ne tavanomaiset verkkarit päällä...


Sukat <3 ja sade <3. 

xoxo

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Pukeutua iän tuomalla arvokkuudella

And that´s all I have to say about it. 

No ei vaineskaan. vaan särähti ihan tosi paljon korviini/ silmiini, kun luin Sam Foxin keikasta Ilta- Sanomista. Olihan juttu vähän negatiiviseen sävyyn kirjuutettu, mutta toki voi olla tottakin tuo tunnelma, senkin uskon. Vaan se, mikä särähti oli kommentti: Odottaisin tasokkaan artistin osaavan pukeutua iän vaatimalla arvokkuudella.


Ehdottomasti. Kun ikää tulee niin heivataan kaikki kiva ja ollaan siis arvokkaita. 

Ok, onhan se tietty eri kun nuori mimmi vetäisee näyttävät kamppeet päälle. Mutta mikä ihmeen ikä ja arvokkuus? Miksei ikä ja ole niinkuin haluat??? Jollei näky miellytä niin eihän tuota tarvitse katsella. Ja ihan pakko todeta, jos pikkua viilataan...ei ne näyttävät kamppeet AINA nuoremmillakaan onnaa, Ei ikäriippuvainen, vaan se, mikä on persoona ja miten itsensä kantaa. 

Mielestäni S. Fox on vieläkin hot ja itseasiassa vain 4v vanhempi. Eli, kun asiaa mietin ja jos uskoisin..en saisi laittaa päälleni niitä, mistä tykkään. 
Minkäs minäkään sille voin, että tykkään tietynlaisesta tyylistä, oli se sitten muotia, tyylitöntä tahi mitä vain. En halua muuttua sellaiseksi, mitä joku muu haluaa. Toisille sopii tosi hyvin, ja näyttää luontevaltakin, esim t- paita, neule ja huivi yhdistettynä istuviin kangashousuihin. Itse, jos laittaisin tuon setin päälleni, tuntuu että voisin kuristua huiviin helpostikkin! Niin oma olo olisi. Kerran erään kaupan töllötin mainoksessa oli jotakuinkin tuollainen setti kera tikkitakin ja voi video... enpä ollut aiemmintuntenut itseäni niin epävarmaksi. 

Voisin ihan hyvin kuvitella laittavani kyseiset vermeet päälle, mitä Foxilla oli keikalla sen enempiä ihmettelemäti. Eli, siis nolaisin itseni. Ilmeisesti. Mutta ainakin olisi oma olo!

Noloa mielestäni on olla suvaitsematta muiden makuja ja sulloa kaikki samaan purkkiin. Ja se arvostelu vasta noloa onkin, vaikka olisi kuinka tyylikäs verrattuna kyseiseen kanssakulkijaan. 

Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että yrittää olla niinkuin jossakin kirjassa käsketään. Arvokkuus tulee mielestäni enempi niistä käytöstavoista, siitä miten ottaa muut huomioon. 

Tiedän parikin esimerkkiä korkeasti koulutetuista henkilöistä, jotka oikein tyylikkäinä kulkevat. Kun suunsa aukaisevat niin katoavaista on tuo tyylikyys. 

Ehken on nyt vähän jäykkä...tiukka teksti ja voi saada sen kuvan, että barrikaadeilla tässä istun jo. En ihan, enkä menekkään. Mutta jotenkin tuo arvostelu, kategorioiminen, yhteen laatikkoon sullominen vaan nostaa nuo niskavillat. Ja olisihan se nyt ihan tosi tylsää, jos ei olisi näitä "erilaisia vanhoja"!

 Live and let live! Kukkii se perunakin..joskus. 

xoxo

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Vuoden kestänyt aivotööt ja mekkokausi korkattu optikolla

Joskus vaan on olo: Miten meni noin niinkun omasta mielestä? Pari päivää taaksepäin istuskelin ruokapöydän ääressä ja lapioin aamupuuroani. Kun ei ollut muutakaan tekemistä niin luin joka aamuisen proteiiniannokseni Sportyfeel- purkkia ja sitten välähti! Tämähän EI ole laktoositonta..ja mulla on laktoosivaiva. Noniin, ja olen vuoden verran ihmetellyn mahakipua ja you know, ilmaa yms. Siis oikeasti,,,todella pitkät piuhat omaava nainen?? :D

Ei muuta kun laktoositonta versiota ostamaan, jota valitettavasti ei ole Sportyfeelillä. Ostin Sports nutritionin protskua, ja ihan pakko kyllä myöntää....Lidl:in sportyfeel maistui niin paljon enemmän suklaalle. Onhan tuo toki hyvää, tuo korvaavakin ja tekee työnsä..mutta se suurin suklaan maku jää pois. Pitänee kokeilla Fastin, muistaakseni siinä oli enempi suklaan makua. Niinkuin sillä nyt olisi mitään väliä, kun se on oikeastaan lihaksiin tarkoitettu juttu. Mutta...kun..suklaata...:/


Aamun haba- kuva. EI ole saliselfie, kun otin kylppärissä, jossa peilikin on vesiroiskeissa, hyvä filtteri? Mutta ajatelin, että ehken pitänee olla jollain tasolla tyytyväinen, kun muutos on tapahtunut kahdessa vuodessa ja kuitenniin se ei ole edes pitkä aika tässä lajissa. Painonpudotus oli se ensimmäinen, nyt niitä lihaksia hakemaan. 

Oikeapuoleinen kaksi vuotta sitten, vasen vuosi taaksepäin. Ehken tämä tästä siis!
Tänään olisi vuorossa 5RM penkissä, ja en usko että mitään ihan mahdottomia tulee nostettua. Tai, olenko ihan liian ankara itselleni...voi olla. Luulisin, että 55kg on se, johon kykenen mutta kun haluaisin 80kg! :D Toki, olenhan "jo" sen pari- kolme vuotta lajia kunnolla harrastanut, josta meni se 2v rasvanpolttoon.... malttamaton!

Eilen tuli sitten käytyä isolla kirkolla optikolla, kun ei oiken näe laseilla ja päätäkin särkee suht useaan. On muuten suurin syy, miksi en hirveästi kommentoi muiden blogeja, kun ei silmät kestä. Luen kyllä, pikaseen mutta yritän välttää mahdollisimman paljon netissä oloa juurikin lasejen takia. 

Nissenille siis matkasimme, ja vähän jopa jännitti miten tuo näkö on muuttunut, kun edellisestä tsekkauksesta on aikaa 7vuotta. Muistan sen niin hyvin siksi, että tuo tyttökoiruus tuli tuolloin ja söi kalliit hengettömät , uudetkin vielä, lasini. 

Nissenillä oli tosi hyvä tarjous: 50% pois lasien hinnasta! Tuli aikas edulliseksi nuo lasit ja on kuitenkin ohennettu linssi kera parin herkkujen. Hintaa jäi 82€, ei paha!

Tämä optikko, mies, ajatteli sitten että kun sinulla tämä ikänäkökin alkaa tulemaan...MIKÄ? Siis mullahan ei vielä ole ikänäköä, siis en todellakaan tarvitse monitehoja! Vastahan täytän....juuh. Jos nyt kuitenkin käyn tämän synttäri- numerokriisin ensin, ja katsellaan sitten joskus niitä ikälisiä linsseihin.....huoks, siis pieni ikäkriisi on vaikkakaan en tunne oloani tämän ikäiseksi. Ota tuosta nyt siis selvää!? 
Muutoin näkö oli onneksi suurin piirtein samana pysynyt, hajataittoa tullut lisää.

Kehykset ovat about mallia fiftari- Kekkonen. Miehen mielestä yhtä isot kun mikroaaltouunit ja oikeastaan TPS- maalivahti ei muuta tarvitsisikaan, kun laittaisi nuo tulevat kakkulani naamalleen. Jotka siis joutuu pyörökuormaajalla nostamaan nokalle. Ja näin sanoo mies, kenen mielestä hengettömätkin ovat liian näkyvät.... ;)

Laitoin eilen sitten mekon. Ihan ihmisten ilmoille. Ja jännitti! Oikeasti, se että kiskoin mekon päälleni pitkästä aikaa, noin niinkuin ihan isompaa kaupunkiin jossa on enempi ihmisiä. En tiedä miksi, kun ennen olen käyttänyt ilman edes ajattelmiseta moista vaatekappaletta. Nyt ihmettelin peilin edessä ja en oikein tiennyt, mitä ajattelen kuvajaisesta. Mutta laitoin kuitenkin. Kun tykkään tuosta mekosta kotona, ja muutoinkin, kivan pehmeää että hvvin laskeutuvaa materiaalia. Jokin vain jännitti. Kelpaanko? Noh, näillä mentiin:



Vähän väsy ja alakantista otettu kuva..yms jne seli seli. 

Mutta ei ainakaan kuvaan tullut mitään sanomaan, joten ei kai sitten niin huono. Tuo laukku on ainakin ihan superkiva! :)

Itsensä haastamista aina välillä. 

Nyt kokkailemaan loppuun, kanaa ja makaroniriisiä. Mitä se on? Noh, sitä kun kumpaakin on jämät jäljellä ja heittää kaikki samaan kattilaan...tadaa! Makaroniriisiä! 

xoxo




tiistai 21. maaliskuuta 2017

Ajatuksia ennen puuroa

Noniin, pitkästä aikaa taas! Oli tuossa sellainen pikainen oman pään kriisi. Voisin kuvitella, että en ole yksin..I hope. Kaikilla tulee joskus? Siihen liittyi 2kg painonnousu, ok, ikä ja sen lisääntymien, läheisen sairauden seuraaminen, I hate peili- hetki ja sellaista pientä.

Laitoin tuossa yksi ilta youtubesta vanhoja videoita KISS: ltä soimaan ja ihme tapahtui! Sain jotain omaa itseäni takaisin. Siis, kun kuuntelin niitä (kuuntelen nytkin) vanhoja biisejä ja jokin muistijälki palautti aikaan, jolloin elämä oli vielä huoletonta ja hauskanpitoa. Ei sillä, että kaipaisin pätkääkään niitä aikoja, olen ihan tyytyväinen tähän aikaan ja paikkaan, mutta jokin oli hetkellisesti lukossa sisälläni. Se oli se hullumpi, villimpi puoli joka vissiin on huudellut apua jo jonkin aikaa.

Musiikki voi tosiaan tehdä ihmeitä! Itse olen ollut KISS- fani jo 35 vuotta ja bändillä on iso rooli elämässäni, hyvässä ja pahassa. Yksi mitä saan siitä aina on voimaa. Vaikkakin itse bändin jäsenistä voi olla montaa mieltä ja ehken Gene Simmons on rahan perään...silti, ovat oman polun kulkijoita olleet aina. Tehneet hommaa niinkuin haluavat, suurella intohimolla. Ja jos jollakin on mielipide heistä, tarkoittaa se että on kuulluut kyseisestä pumpusta! Eli ovat tehneet jotain todella oikein.

Siitä sitten aiheeseen: julkimot nykyisin. Mun on ihan pakko (häpeäksenikö?) myöntää, että en tunne meidän nykyisiä julkkiksia at all. On hottikset, tempparit. ampparit? Ööh...idolsit, voicet yms. Jos luen lehdestä, että kohujulkkis teki sitä tahi tätä taikka vaikka käytti avonaista pukua..kuka tuo on ja mitä hän tekee?

Voin mennä metsään nyt ja pahasti eikä tarkoitus ole loukata mutta. Nykyään väylät ovat todella helpot julkisuuteen pääsyn kanssa. Se taas tekee sen että meillä on julkkisia pilvin pimein..ilman että se ihan tosi kova duuni jää taustalle. Se taasen tekee sen, että kehitystä ei voi seurata, eli jää se nouseva stara- reagtio pois, jolloin moni on rakentanut imagoaan, brändiään aikoinaan. Aloittanut about autotallissa ja vienyt kasetteja eri paikkoihin, tehnyt kaikkensa jotta huomataan. Kyky, sitä etsittiin.

Jos nyt sanon tämän ääneen, luultavasti sataa kiviä niskaan mutta mutta...omaan silmään näyttää siltä, että tietynlainen kroppa kera lisäkkeiden riittääpi julkimoksi tulemisesksi. Siihen vähän sekoilua tavalla tahi toisella niin kohujulkkis. Toki sen kropankin rakentamiseen tarvitsee tehdä töitä, mutta sitten...kyky? Niinkuin tanssi, laulu, runot tms???  Tai sitten olen todella dinosaurus... voi olla.

Ja itselläni on aika sumeista ennen aamupalaa. Verensokerikin heittelee.... vaan tuo on se, mitä näen lehdistä ja sen perusteella ajatukset ovat muovautuneet.

Jospa sitä puuroa kauhomaan ja odottelemaan kello 16.00 tulevan. Silloin tämä mamma menee näöntarkastukseen ja se taasen tarkoittaa uusia laseja x2! Eli normit ja arskat. Katselin jo netistä vähän tarjontaa ja löysin pinkin arskat...:D voi olla että aivan pakko saada sellaiset! Voihan sitä maailmaa välillä kiikaroida niiden kuuluisien ruusunpunaisten lasien läpikin...Ei varmaan haittaa tee!


Oli muuten tosi hyvää tuo ylläoleva tuote!!!

Ja juu, eilen oli treenikierrossa vko 7, joka tarkoitta että 5RM kokeillaan kolmesta liikkeestä. 

En nyt ole varma, josko olen maastavetoon tyytyväinen. Kroppa ei ollut niin hereillä ja ei vaan noussut...plaah. Tiedän, että olisi voinut saada paremminkin, mutta.. 72.5kgx5 . Parannettavaa ja paljon! Hatuttaa pikkaisen, mutta onneksi voin treenata lisää ja kyllähän tuo lukema vielä paranee tuosta.

xoxo

torstai 16. maaliskuuta 2017

Ikäänsä nähden hyvässä kunnossa?

Tämä pomppasi tänään iltasanomista silmilleni. Kyseessä on Markiisin tytär Victoria, joka on ikäänsä nähden hyvässä kunnossa, ja ikää hänellä on 40v. 40v??? Miten niin ikäänsä nähden??? Mä vaan kysyn! Onhan hän hyvässä kunnossa, juu, mutta ikäänsä nähden!?

Tämän luettuani tunsin hetken olevani dinosaurus, jäännös menneiltä ajoilta. Tuleehan ikää kuukauden kuluttua 46v. Toinen jalka siis montun reunalla?

Sitten alkoi ärsyttämään ihan hitosti. Kuka sanoi, että vain ja ainoastaan alle 40v voi olla upea? Ja millä perusteilla? Toki tähän ikään mennessä iho venyy, menettää elastaattisuuttaan, ryppyjäkin on...mutta miksi se pirun sileä iho ja tietynlainen look on ainoa oikea wow???
Hitokseen, itselläni on ollut pari viikkoa joku ihmeellinen itsetuntodroppaus- vaihe, itseasiassa juoksin kameran kanssa eilen pihalla ja yritin miettiä että voinko pitää ribbimekkoa ihmisten ilmoilla.

Nyt, tuon jutun luettuani ja hetken pureskeltuani päätin että hitot! Pidän, vaikka muut eivät siitä pitäisikään. Oikeasti. Mä en nyt jaksa enää kuunnella ja lukea "ikäsekseen hyvä" Ikäiselleen sopivaa" "ei tuossa iässä", en!

Olen Maarit, 45 (ihan kohta 46) ja ihan jees.. ok, menee hetki kun saan tuon itsetunnon kokonaan takaisin ;). Mutta piru vie, en anna iän kyllä pistää itseäni matalaksi! Prkles...

Noniin, päällä on ja pysyy. Ugh! :D 

Samaan syssyyn sitten voisin laittaa asukuvankin. Tuo baby blue paita, turkoosi, on ostettu vuonna 2000 Jumbosta, Lindex taisi olla kauppa. Eli 17vuotta vanha, ja bongasin samaa väriä tulevissa kevään muotijutuissa. Hahaa, oli valmiina varastossa siis! Itseasiassa olin unohtanut tuon paidan totaalisesti, kun aikas myötäilevä.. nyt, kun siivoilin komeroa ja koklasi tuota paitaa niin avot! Kun olisi uuden paidan hommannut. En muista, että olisin tuota paitaa oikeastaan ikinä käyttänytkään. Se siitä säännöstä, että jollet ole vuoteen jotain käyttänyt niin et käytäkkään--> heivaa  pois. Onneksi on vähän keräilijä- luonne:)




Stetsoni on aito matkoiltani. From Arizona, Tombstone, samoin villatakki. Yiihaa!

Ihanaa päivää kaikille, ollaan upeita kaikki!

xoxox

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Kevätsutinaa ja vyöhulluus

Kevennetty viikko takana, jonka kyllä otin ihan tosi kevyesti, kirjaimellisesti. En tehnyt oikeastaan mitään liikunnallista, pari pientä jumppaa ja lönkyttelyä pikkaisen, siinä se. Nyt sitten uusin voimin aurinkoiseen viikkoon! Ainakin toistaiseksi ikkunasta näkyy moinen valopilkku, ja sen verran tiputkin ovat kevään korvalla että muuta ääntä ei ulkoonta kuulekkaan.

Kevät hiipii pikkuhiljaa, antaen aina pieniä vinkkejä tulostaan. Seuraan noita merkkejä luonnossa, ja kun niitä on tarpeeksi syntyy säpinää.

Merkkejä toistaiseksi, joita olen bongaillut: koirien karvanlähtö, kissojen karvanlähtö, eläimet ylipäätään aktiivisempiä, silmuja parissa puskassa, lämpö, lumen ja jäiden sulaminen, linnut hölpöttävät enemmän...riittävät merkit, jotta pihahommiin jo pääsee!

Kun tämä kausi alkaa, ei oikeastaan olekkaan vapaa- ajan ongelmia sitten kun vasta tulevan  syksyn saapuessa. Marjapuskien fiksaus odottelee tuolla, ja kun niitä puskia on paljon ja eri laatujakin niin johan siinä saa aikansa kulumaan helposti! Meillä kasvaa perinteiset musta- ja punaviinimarjat, tyrnejä, mustikkapuskia, karhunvadelmaa ja paria laatua karviaisia.
Ihana luonnonläheinen fiilis, kun heitä alkaa jelppailemaan parhaaseen kuosiin! Hellää herättelyä heillekin. Ja uudet kehikot.
Ylimääräiset vadelmarisut, jotka ovat niin ärsyttävän sitkeitä, pois. Muutoinkin risut, parit vaahteran taimet yms pois.

Kun nämä alkavat olla hallinnassa, on jo aika pikkuhiljaa lannoittaa, oikeastaan enempikin tuhkata, kasvimaa. Sinne tulee perunoita, sipulia, salaattia...hmm..mitä sitten innostun noiden lisäksi laittamaan.

Kukat! Noniin, sen jälkeen kukkien miettiminen! Yhteen paikkaan yksivuotisia, toisesta katsomaan, josko tulppaanit heräilevät, kolmannen paikan räjäytys ja uudelleen rakentaminen... etupihan kukkien miettiminen, mullan haku, kädet multaan....se tuoksu ja tunne!

Sitten jo voi varmaan laittaa uimapaljun pihalle ja kohta alkaa ruohonleikkuumaratoni. Kun sitä lääniä on isosti, niin yhdestä päästä kun lopettaa, toisesta voikin taas aloittaa.

Siinähän sitä, näin alkuun. Ihanaa!

Olen kyllä näky tuolla pihalla, kun painelen lippis vinossa, miehen vanhat työhaalarit päällä ja kulahtaneet pihakengät jalassa. Naamassa multaa ja hanskat aivan..sontaiset. Love it! :)
Kuva viimevuodelta, mutta rakas työkaverini joka kevät.

Sitten vyöhulluuteen. Olen yllättänyt itseni nyt aika useastikkin pitämästä vyötä. Siis ihan näkyvillä, vaatteiden päällä. Jonkin aikaa taaksepäin en edes voinut kuvitella pistäväni sellaista..makkarat, you know..ainakin omassa päässäni. Mutta nyt! Isompia ja enemmän, kiitos!

Itseasiassa tulee mieleeni 90- luku, jolloin käytin samamtapaista vyötä, kun nyt laitan tähän kuvan, niin oikeastaan joka paikassa. Kyllä kyllä, pitkä t- paita ja tuo vyö kera tennareiden on jo koettu. Oli muistaakseni kiva päälläkin, tuo lookki! Näin se muoti ja tyylit kiertää... :)

Tämän löysin Zaran nettikaupasta ja on niin samanlainen, kun itse omistin vuonna -94. Saattaa olla että tilaukseen laitan.



Pyysin miestäni ottamaan kuvan eilen, kun olimme lähdössä liikkeelle. Tykkäsin kovasti nuista vaatteista yhdessä vaan myönnettävä on.. liian ohut paita näille keleille vielä :D. Tuo karvaturri- liivi vähän pelasti tilannetta. Ja lämmin auto. 

Onks sulla se kamera jo päällä- poseeraus.

Mutta vyö on tässäkin. Mieleeni aivan liian kapea, mutta juuri nyt ei leveämpää löytynyt. Itseni tuntien niitä on kohta montaa kokoa, väriä ja materiaalia. Kun oikein innostun jostain niin hups..Eipä siitä vahikoakaan ole kellään, notta antaa palaa siis! Itsenä yllättäminen on melkein aina kivaa, vähän mennä sinne taajudelle, missä ei ollut niin hyvä olla..ja huomata, että onkin ihan jees. 

Liian usein miettii, mitä joku ajattelee jos laitan näin. Tahi tällä iällä. 

Parempi unohtaa tuo ajattelu ja antaa palaa! :)

Ihanaa viikon alkua kaikille,

xoxo





perjantai 10. maaliskuuta 2017

Urban Decay ja meikkileikki (love it)

Noniin, vihdoin pääsen vähän kirjuuttamaan tuosta paletista. Odottavan aika oli pikä, mutta sen arvoinen!

Tilasin sen Moondustin ja uuden meikkivoiteen Max Factorilta. Molemmat..iso peukku!

Ah, pakkauskin jo niin syntisen mystinen!


Ja värit, uskomattoman intensiivisiä! 


Ensin tuo meikkivoide. Jokin vaihe minulla menossa, jossa haluan vähän kalpeahkon ihon mattana. Varsinkin, kun silmät tulee korostettua oikein kunnolla, niin enemmän vielä kalpenee nassu. Tai sitten meidän Twilight- maratooni jäi vaan päälle ;). 

Ennen tätä oli sellainen vaihe, että natural ja vielä vähän kimallepuuteria päälle. Meikeissä on se ihanuus, että voi vaihdella tyyliään juuri niin kuin itse haluaa, ja toteuttaa itseään. Onhan se eräänlainen taiteen laji mielestäni! 

Tuo meikkivoide muuten todellakin pysyi hyvin, niinkuin luvattiin ja levittäminen oli helppoa. Käytin sormitekniikkaa ilman mitään ihmeempiä pensseleitä, ja kuvissa, joita lisään alle, ei ole kun tuota meikkivoidetta. Primeriä tippa silmäpussien päällä. Muutoinkin tein meikin aika pikaseen, ideana saada yksi väri Moondustia esille, eli ei millään tavalla viimeistelty eikä siloiteltu meikki. Idea ja pointti tosiaan luomivärissä. 

Sen verran tuosta paletista, että muistuttaa kovasti erästä toista merkkiä sekä intensiivisyydeltään että käytöltään: Grimasinia. Käytin Grimasinia maskeerausaikoinani ihan sen takia, että se todella näkyi, pysyi ja oli riitoisa. Tuossa Urbaissa on "vakavasti" samoja ominaisuuksia. 

Isolla luomella (sanon sitä tilaa, joka jää liikkuvan luomen ja kulmakarvojen väliin siksi) on hitunen Lorealin nude- paletin suklaanruskeaa, (Neljäs vasemmalta oleva väri) samoin vetäisin sitä pensselillä alaluomiinkin. Ikäänkuin maadottamaan tuota meikkiä, sillä noin kimaltelevalla meikillä saa äkkiä sellaiset säihkeet notta näkyy yölläkin! Päiväkäyttöön vähän tvistiä, silti hallittu. 

Ja toki, kun on glitteriä niin aina varisee jonkin verran, mutta yllättävän vähän tällä tuotteella!

Kuvat, ollos hyvät:


 Väri on Element siitä paletista. Ihana väri! 
Tuo hyvin silmät esiin, aika hyvinkin, sanoisin!

Sen verran muuten valkoista kajalia käytin että sisärajauksen alauomelle ja ennen kun laitoin luomiväriä niin ripsien tyveen. Itse laitan näin, kun vähän "raskaampi" koko liikkuvan luomen väri tulee laitettua, keventää ilmettä. Ei näy oikeastaan, mutta kirkastaa kivasti.

Pikkaisen näkyy tuossa yläluomella valkoista, ja sisärajausta.


Oh my! :)

Tykkään ihan tosi paljon, ja vielä seitsemän väriä jäljellä koklaamatta! 

Tuo nassu on tosiaan sivelty vain sillä Maxin meikkivoiteella. Ei puuteria tahi muutakaan. Siihen kun lisää vähän varjoja ja pikkaisen poskipunaa niin eipä tuo muuta tarvitsekkaan!


Grrnau, kun saa silmät säihkymään! :)

Hyvää päivänjatkoa kaikille! Ja oho, viikonloppukin taitaa alkaa!

xoxox


torstai 9. maaliskuuta 2017

hempeilyä, rankempaa asiaa ja mustikkakanaa

Heräsin tänään mielenkiintoiseen ääneen: wiik wiik raps wiik... hiljaisuudesta kuului siis niin mielenkiinoinen vikinä, outo ääni ja ajattelin että joku aivan ihmeellinen tipu on herännyt talviuniltansa. Totuus oli tarua ihmeellisempää, kun ukkokultani oli yövuoron jälkeen tullut kotia, ottanut vähän purtavaa ja ajatteli aamutöllöä katsella. Siitä sitten asia johti toiseen ja jotenkin vaan huomasi, että yksi kaiuttimista ei toiminut niinkuin muut. Taisi, jos oikein muistan, diskantti, puuttua. Tämä näky siis kohtasi minua, kun makkarista kömmin:


Aivan varmaan omaa sukua Pelle Pelottomalle? :) On hän vaan ihq. Nyt toimii kajarit taas 100%.


Itselläni on ollut muutama päivä vähän hattarapää-fiilis. Unohdellut kaikenlaista, kahvipannua yrittänyt tunkea mukitelineeseen, väärä koira väärään naruun, jonka seurauksena olisi voinut tuo metsävietit omaava tyttis hyvinkin hypätä aidan yli ja kadota, siis ihmeellisiä kohelluksia.

Varmaan vaikuttaa, kun tyyny oli huono ja niskat aivan jumissa. Sitten toinen, mitä nyt vähän epäilen.. olen laittanut itseni liian tiukille henkisesti. 
Kroppa ja pää alkoivat kapinoimaan ja herättelemään notta hei! Vähän voi hellittää, jonka seurauksena eilen sitten iski migreeni. Hmm..

Sain sitten naistenpäivän kunniaksi uuden tyynyn mieheltäni, joka tuli enemmän kun tarpeeseen ja oli isompi ylläri kun kukat. Nukutun yön perusteella jotain tekemistä tyynyllä oli, kun pääkin kääntyy jo!

Kerroinko jo, että kevennetty viikko liikunnasta? Jollen niin ah, sattui niin hyvälle viikolle juurikin kaiken paineen jälkeen. 

Kokonaisvaltainen lepo, päälle, kropalle...vähän Yogaiaa tänään, pieni löntystelylenkki..ei varmaan ainakaan pahenna oloa.
Nyt siis kolme päivää levännyt, oikeastaan kokoajan. Vähän kokkausta yms mutta ei mitään isoa. 

Pari päivää sitten kokkailin ajatuksissani, vähän poissa tästä hetkestä. Kananfileitä ja makaronia, aika simppeliä arkiruokaa. Ajattelin sen verran kuitenkin, että lorautan pikkaisen kermaa ja perään kasviksia pakkasesta. Sipulia, cayannepippuria, valkosipulia ja mustikkaa. MUSTIKKAA?? Väärä pussi... siinä sitten katselin, kun koko komeus muuttui nätin pinkiksi ja siitä oikein kunnon tumman lilaksi. Makua ei kyllä haitannut yhtään, oikeastaan aika jännä tvisti, mutta en olisi ajatellut sitä ihan ensimmäisenä sinne tunkea ilman tätä vahinkoa.

Oli sitten ainakin värillä paiskattu tämä kokonaisuus:





Noin niinkuin jollei epäluuloja omaa niin ei huono! Taidan laittaa "vahingossa" joskus muulloinkin! 

Sitten hempeilyyn. Se H&M:än paketti, kun vähän aikaa sitten kerroin tilauksestani. Tuli alkuviikosta ja kolme asiaa sisälsi: kahdet kengät ja laukun. Itse ihmettelen vieläkin, miten ikäänkuin romanttista tavaraa tuli tilattua! En ole oikeastaan ikinä ollut prinsessa- tyylinen, päinvastoin.

Varsinainen rimpsrenssa? :D

 Juuri siksi nämä välinnat olivat niin jänniä omaan mieleen, mutta niin ihania. Ballerinat. Koklasin joskus balettiakin, nuorena, ja tyrmäys tuli: rintavarustus ja kroppa liian isokokoinen. Siihen jäi mun Joutenlammet. Mutta nämä ballerinat vaan vetivät puoleensa:





Niitä olisi ollut myös mustana, mutta bling! Minä otan sitten hopeana, sekin on uutta itselleni. Farkkujen kanssa vähän suunnittelin, mutta kun sain ne laatikosta ulos niin nehän käyvät oikeastaan kaiken kanssa! Herttaiset ja jotenkin romanttiset popot, vai? :)


Kaikki on vinksin vonksin... laukku ja kengät kaik samas koos. 



Hempeä rosa värinä, hmm. Taas ihmettelen itseäni, toisaalta..ihanathan nuo ovat!
Jalassa hyvät, kevyet ja kesällä niin moneen menevät! 



Laukkukin, jankutan, itselleni uusi valinta. Rosahtava nude. Karvapörrö koristeena tuola sivussa, vanha kamu jo. Laukussa on hyvin tilaa. Ainoa, jota mietin, oli se, että vain yksi suljettu osa, muutoin avonainen päältä. Mutta ehken annan vähän luottoa ihmiskunnalle ja uskon, ettei kaikki ole varastamassa meikkipussukkaani. Väri on aika pliisu, ja siksi ihana? Hassu lause, mutta sopii ajatukseeni tuosta, siihen miksi sen halusin.

Materiaali on 100% polyuretaania, joten helppo pyyhkiä puhtaaksi. Tämänkin prinsessan. 

Hauska tuo loppu, 99..voisi olla samantein 40€, mutta taitaa olla psykologinen juttu. Näkee tuon 39 ja jotain niin ei niin kallis kun jos alkaisi numerolla 4. Mainontaa mainontaa, ja sen uhri. :)


On ne vaan söpöt!

Nyt voisin jotain lenkkivaatetta laittaa päälle ja mennä löntystelemään pikkaisen. Ihan ilman sykemittaria tahi mitään, vaan nauttimaan! Kamerakin olisi kiva ottaa mukaan, mutta tiet niin jäässä että voisi tapahtua vahinko jos ahterilleen menee. Toisaalta, ilman mitään tekniikkaa voi olla aika aivoja rentouttavaa mennä! 

Ihanaa päivää kaikille,

xoxo

Ps. Tuli mun Urban Decay myös postissa, siitä lisää seuraavalla kerralla. 
Pakko myöntää..on se ihana. 

Rietas ja onnellinen kuplassaan

Taisin jäädä siihen viimeksi, kun kerroin että siskoni oli täällä kanssamme viikon verran. Toki olemme pitäneet yhteyttä whatsapin yms kautt...