lauantai 29. huhtikuuta 2017

Vappufiilistelyä

Kun katson ulos, näkyy ikkunasta lumimyrsky. Aivan normaalia, jos olisi helmikuu. Mutta..huhtikuun loppu, melkein toukokuun alku. On tuo luontoäippä nyt vähän sekaisin!

Tilanne pari tuntia sitten, nyt jo lumisenttejä enemmän kun talvella.


Sattuuhan sitä, kaikille. Huomenna tosiaan vappu, ja vähän droppaa fiilistä, kun lähiomaisen kunto on heikentynyt aika tavalla nopeasti. Kävimme tänään katsomassa häntä ja voi, kun voisin tehdä jotain, mutten voi olla kun tukena.

Meidän vappubiletykset jäävät nyt sitten aika vähälle, mutta jotain pientä sentään teen.

Ostin serpentiniä, joka ehdottomasti paras valinta perheeseen jossa on neljä kissaa ja kaksi koiraa. En tänään avannut pakettia jotta olisin saanut kivoja kuvia kun aamulla koti olisi ollut about noin niinkun pommin jäljeltä. Serpenttiineistä ei tietoakaan!

Sitten ostettiin Mehukatin (ei saa nauraa... :D) simaa, siinä 0% alkomaholia, jos vaikka pitää autoilla.

Sitten teen Donitseja ilman reikää. Eli unohdin totaalisesti, kun kävimme Tokmannilla...miten olenkaan nykyään innostunut siitä kaupasta..hmm..essence...juuh, niin sen donitsipellin. Nyt sitten meinaan tehdä ne muffarivuoalla ja eiköhän maku ole sama, reiällä tai ilman. Kuorrutukseksi oli tarkoitus mansikkatomusokeria osaan, mutta sen laatuinen tomusokeri oli loppu, joten ihan normi tomusokeria siis. Toiseen osaan kinuskikuorrutus ja molempiin koristeeksi suklaaviivoja. Tummalla suklaalla mennään, kun joku söi eilen sen valkosuklaalevyn...en ihan varma, kuna, mutta epäilen sitä samaa joka piilottelee sukkia, kännyköitä ja silmälaseja.

Piti myös grillailla, mutta keli näyttää siltä että jotain uuniruokaa on tarjolla.

Otan myös esille pölystänsä niinkin vanhat shamppanja- lasit kun ovat olleet kihlajaiskilistelyssä mummin ja papan kemuissa. Vuonna siis tosi paljon takasinpäin. Taisi olla ennen sotaa.
Ovat sellaiset vähän margarita- lasin näköiset, vaan pienemmät. Ei perinteiset pitkät ja kapeat. Otan niistäkin kuvia, kun huominen koittaa. Voihan tuolla simallakin skoolailla!

Sitten...kun totesin tuossa jossain tekstissä, että pitänee vielä koklailla onko tuo Essence vielä oikeasti sekä halpa että hyvä. EN minä muuten niitä olisi ostanut. Ja hitsi, olihan ne, vieläkin. 1.99€ ja hylly notkui niin ihania värejä! Oli aivan pakko pari pelastaa kotia, yksi kpl poskipunia testattavaksi ja kynsiviila kaveriksi.

Värit kuin karkit.



Tuota poskipunaa ehdin koklata pikaseen autossa ja hei! On muuten tosi kiva. Väriä tulee hyvin, ja sellainen raikas ilme! Mun on vissiin parempi pitää taukoa tuolta kaupasta, kun kohta raahaan koko hyllyn kotia. 



Koklasin kynsiin väriä: 

Kun ulos katsoo, niin..:D



Kynsiviila on ihan hyvä, lyhentämiseen, muotoiluun, tasoittamiseen ja kiillottamiseen.Toimii niinkuin pitääkin. Ehken enemmän karheutta olisin toivonut tuohon tasoitus- osaan. Muutoin hyvä.

Näin tämä vappufiilistely meillä, mites teillä? :)

Oli aivan pakko napsaista kuva rekan persuuksista, kun niin lähelle pääsimme ajelemaan rauhassa. Aivan supersöpö iloinen peruna maalattuna! Sivuillakin oli kaikenlaista perunajuttua, taisi siis olla perunarekka... 


Iloinen maisema edessä! Ihana!

Nyt toivottelen hyvää, hauskaa ja maukasta vappua kaikille!

xoxo

torstai 27. huhtikuuta 2017

Voihan kengät ja vaatekaappi!

Fiilistelin tuossa eilen, että Konmaritin vaatehuoneeni. Juuh, Kunnes tulin kenken kohdalle, voi ei! Kengissä on se "vika", notta vaikka oma fyysinen olemus vaihtelisi niin kenkien koko pysyy samana. Eli ei siis mitään sellaista syytä niiden poislaittamiseen.

Menin kaappiin tänään ajatuksella, että nyt ne järjestykseen ja vain about tarpeelliset jää, Mutta mitäs, kun siellä ne tuijottivat ja olivat niin kauniina taas. Jokaiselle parille löytyi tarve, syy, miksi olla kaapissa. Ei vaan voinut, olen heikko. Ja kenkäfriikki.

Eli käytännössä avasin oven, ihailin kenkiä ja kuitenkin sen päätin, että järkkään ne paremmin jossakin välissä.. mutta yhtään paria ei pois lähtenyt. :D



Kesäkengät, sandaalit ja korkkarit ovat vielä piilossa, tuolla toisella sivulla. Mutta, ah, kenkiä! Lisää kenkiä!
Jotenkin tuntuu, etten taida keksiä perusteita ukkokullalle miksi tarvitsisin uudet kengät. Paitsi ne lenkkikengät. Toisaalta, tarvitseeko kaikkeen aina jonkin hyvän syyn? Ei....? :D 

Sama on pädennyt..pätee siis, näköjään asusteisiin. Huomasin tuossa samalla, että niitäkin on tullut kerättyä jonkin asteinen läjä. Kun on kuin harakka, kiiltävä kiinnostaa! Vaikkakin on jonkin verran kullanvärisiä, niin hopea on mun juttu. Mutta...huh. En tiedä, mitä noiden kanssa tekisin! Kun en niin kauheasti käytä, mutta sitten taas jos joskus kuitenkin..


Noissa kuvissa ei näy seinään naputellut naulat, joissa kaulakoruja roikkuu. Tahi narua, joka menee vaatekaapin läpi jossa myös roikkuu kaulakoruja. Rannekoruja on taasen tuolla oikealla.
Näin. En ole ihan varma, missä välissä näin kävi mutta kaaos on tosiasia. 
Toisaalta...onhan nuo niin ihania.

Voi Maarit Maarit. 

Mutta päivä on ainakin ihan perinteinen huhtikuun lopun oloinen! EI niin paljoa lunta tullut kuin eilen.

Kun nyt on tämä kevennetty viikko, siihen päälle iski miniflunssa ja tietty hormonijutut samaan kasaan, niin olo on ihan mahtavin! Päässä viheltää, hengästyttää ja umpijäässä. 

Kaiken näiden olojen keskellä sain pari ideaa: ensin vaihdoin meikkipussukan. Siis sen, joka kulkee aina mukana. 

Tuo liekkikuvioinen vaihtui kirkkaan pinkkiin, jos se vaikka ennustaisi vähän lämpimämpiä säitä samalla. Tämä meikkipakkaus on sellainen, jolla  pärjään missä vaan. Isä opetti aikoinaan, rekkakuskina ollessaan, että pitää olla valmiina aina! No minähän olen.

<3

Toinen idea on, että taidan kokeilla tänä vappuna itsetehtyjä donitseja. Näin niin helponoloisen ohjeen ohjelmassa: mitä tänään syötäisiin. Siinä Harri Syrjänen taikoi niin ihania donitseja että johan kuola täälläkin valui! Bonuksena, ei tarvitse kytätä että sisältääkö pähkinää. Joskus se vaan on niin ärsyttävää kytätä joka paketin kohdalla ja tavailla sitä pientä tekstiä..
 Kuorrutteita en ole sen tarkemmin miettinyt, suklaa on melko vakio ainakin, kaikessa. :) Itselläni. 

Itseasiassa piti pitää tänään kirjoitustauko, mutta kun ei vaan pystynyt. Johtunee ehken siitä, että aikaa on vaikka ja kuinka nyt. Toinen juttu varmaan on se, että kun sain puhelun, joka sisälsi huonompia uutisia niin sitä haluaa etsiä jotain kevyttä ja hyvää ajatusta sinne ajatusvirran sekaan. 

Nyt voisin ottaa kahvia ja korppua. Siis oikein "vanhojen" ihmisten korppuja. Eihän ne ole mitenkään ikään sidoksissa, mutta itse miellän ne nopeasti omaan mummuuni ja kahvihetkiin hänen kanssaan. Silloin en ymmärtänyt, miksi pitää naketaa jotain niin kovaa, kun kakkukin on keksitty! Tai vaikka pulla, tuoreena. Nyt ymmärrän tuo jutun, varsinkin kun vielä kastaa sen korpun sinne kahviin...apua, olen tullut mummukseni? :D Ei vaan Töysäläisen korput ovat vaan niin hyviä. 

Ihanaa päivää kaikille!

xoxo

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Energiapiikki ja sen aiheuttamat toimenpiteet

Ihan ensin, kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet lukea sekä tätä blogia mutta eritoten viimeaikaisia itsetunnon ja pukeutumiseen liittyviä hajatelmia. Aika boring, ja omaan napaan keskittynyttä juttua, mutta hei! Tänään vapautunut fiilis, joten auttoi! 
Jos tarvitset kuuntelijaa, täällä ollaan! :) 

Tänään iski jo aamusta ihan ihmeellinen olo. Energiaa oli sen verran, että sohvalla oleminen oli työn ja tuskan takana. Päätin sitten olla vastustamatta tätä  fiilistä ja tartuin kaikenlaisiin toimiin.

Olen tehnyt Konmarit vaatekaapille, kengille ja..eikun asusteet vielä tekemäti. Mutta 5 isoa säkkiä vein kellariin vaatteita, joita en käytä, on väärän kokoisia tahi muuten vaan en tykkää. Hyvä minä! Säilöminen loppui kutakuinkin nyt. Nyt kaapissa on aika paljon tilaa, outoa ja ihmeellistä! Ennenkaikkea vaateita, joita käytän ja joista tykkään. Huh, kun saa happea siellä jo! Samoin tein takeille, niitä iso läjä kaapiin piiloon ja nyt olisikin se hetki, kun pitäisi kierrätykseen viedä. Etten vaan mene pussi kerrallansa hakemaan takaisin, ajatuksella jos kuitenkin joskus....

Imuroinut, pessyt lattiat, tiskit done, kokattu ja syötykkin! Ja hei, me tullaan ensiviikolla sivistykseen mukaan! Liitytään kunnan viemäriin! Miten niin puskissa asutaan?? :D

Onkohan syynä eilinen läpimurto itsensä kanssa, migreeni tulossa (joskus ennen sitä tulee ihmeen aktiivinen olo :D) vai muuten vaan energiat palailee levon kautta. Tai...lakkasin eilen kynnet Essencen gel nailpolishilla ja väri oli true love. Sekin on aika vahva voima.

Olen kyllä korviani myöten rakastunut tuohon merkkiin, Essenceen. Tai korjaus, kynsilakkoihin, kun muita en ole koklannutkaan.

Ihana väri ja tuote. En voi vieläkään uskoa hinta/laatusuhdetta ja pakko mennä perjantaina tarkistamaan Tokmanniin uudestaan, ihan koeostamalla pari väriä lisää. Ei muuten tietty, mutta kun onko totta. ;) 
Mikä on myös hyvää tuossa lakassa, on se että se oikeasti kestää menossa mukana. Minä kastelen tassujani tosi usein päivän aikana ja käsillä muutoinkin teen paljon, rankempaakin hommaa. Se, mikä yleensä on ollut edellisten kynsilakkojen heikkous, tiskaaminen ja keittiössä touhuuminen. 
Vietän muuten yllättävän paljon aikaa keittiön puolella, vaikkei heti uskoisikaan! Kokkaan päivittäin aika tavalla ja tosi harvoin meillä syödään valmisruokia. Joskus kyllä, mutta tosi harvoin. 

Itse suhtaudun aika intohimoisesti ruoanlaittoon, jotenkin se vaan on verissä äidin puolelta. Isältä sain autohulluuden, eli rakastan ajaa kaikenlaisia koneita. Äidiltä tuli vielä tuo tanssijuttu, oli nuorena kilpatanssija ja lattareissa aikoinaan sai jopa suomen mestaruuden, sitten pamahti polvet. 

Mutta juu, pesen siis kattiloita, pannuja, leikkuualustoja yms tosi monta kertaa päivässä. 
Tänään ruokana oli perunoita ja kananfileesuikaleita chili-hunajamausteissa. Ei huonoa!
Syy, miksi en alkanut kokiksi niinkuin äitini nuorempana on aika simppeli. Vaikkakin rakastan kokkailua, en tykkää siitä jälkien siivoamisesta isolla kaavalla. Juuri sopiva, kun kotona puuhailee.

Vähän todisteita kehiin!


En kuvaile hirmusti annoksia kotona, kun kunnioitan miehenikin hermoja. Hän on siitä harvinainen lajike, ettei ole missään somessa. Sähkäri on ja siinä se. Uskon, että missä sitten oltaisikiin, varmana ottaisi hermoon se, että minä pörrään kameran kanssa kun vietetään yhteistä aikaa. Tai vaikka vaan nautitaan kotona yhdessä ruoasta. Siinä olen yrittänyt pitää suurin piirtein rajan. Taasen, kun on seurassa missä muutkin kuvaavat, niin sitten se on ok. 

Ja sitten hankintalistalle pari akuuttia lisäystä.

Cliniquen seerumi, aivan loppu. 

Lenkkikengät. Aivan loppu. 


Oikeasti loppu. :D

On muuten tosi hyvät tossut kesällä juoksemiseen tahi kävelyyn. Ilmastointi toimii ja askel on keveä, kun kengätkin ovat.
Adidaksen ovat, cima cool. Ehken joudun samanlaiset taas hommaamaan. Kun kuuma kesä iskee (ehkä) niin helpottaa kun jalat saavat happea. 

Nyt auto alle ja äkkiä postiin! Joku paketti oli tullut ja en tiedä yhtään, mikä. Rakastan kyllä positiivisia ylläreitä!

Ihanaa päivää!

xoxox



tiistai 25. huhtikuuta 2017

Oman itsensä hyväksymistä

Kevennetty viikko alkoi eilen ja olo on sen mukainen! :D Jos olet nähnyt sen mainoksen Baileykseltä, jossa sohvatyynyjen välistä tulee käsi poppareita hakemaan, niin se kuvaa oloani juuri nyt. Kevennetty viikko tuppaa menemään niin itselläni, että ensimmäisenä päivänä, joka nyt oli poikkeuksellisesti jo sunnuntaina, kroppa ihmettelee että eikö treenata? Oikeasti? Miksi ei? Siitä sitten seuraavat pari päivää olen kuin tuosta mainoksesta: sohvalta kuuluu tuhinaa ja käsi hamuaa jotain ruokaa suuhun, sitten takaisin pää tyynyyn. Sen jälkeen olo on kuin uudestisyntyneellä!

Ja sain enkat tehtyä kaikissa kolmessa liikkeessä: mave, pena ja kyykky! Uusi treeniohjelmakin tulloo tällä viikolla, kelpaa aloitella uusi treeniviikko sitten ensiviikolla.

Mutta mutta, palaan taas tähän aiheeseen: minä ja vaatteet. Ehken pieni yksinpuhelu tulee, toisaalta toivon että joku saa myös voimaa hyväksyä itsensä oman taisteluni kautta.

Sinänsä ei mitään kauheita itsetunto- ongelmia ole. Siis, monessa asiassa olen vahva henkisesti ja aika harvoin vaikuttaa muiden sanomiset. Vaan yksi vaikuttaa: oma ääneni.

Olen jankuttanut itselleni, monien syiden takia, etten voi käyttää farkkuja ja paitaa vaikkapa farkkujen sisällä. Pitää olla pitkä ja peittää. Noinkin pieni asia, mutta on vaikuttanut itseeni päivittäin. Juurikin siinä, miten näen itseni ja mitä laitan päälleni. Vaikkakin olen sanonut, että minähän laitan mitä haluan, niin ei tuo ole täysin totta.

Kyllä juu, kannan erinomaisesti näyttävät ja aika rohkeatkin vaatteet, mutta en paitaa housujen sisällä. Kun koska makkarat näkyy...siinähän se, syy.

Mietin, millainen haluaisin olla jos pukeutuisin juurikin niin, kun haluan. Siis niin ettei tarvitse miettiä miltä näyttää vaan aika olisi jees- kroppa. Tiedän, etten ole siinä vielä ja jonkin verran matkaa on mutta...jospa nyt jo jotenkin olisin rohkeampi.

Koklasin eilen muutamia versioita ja laitoin kameran laulamaan. Kävin rannalla rauhoittumassa, vesi on itselleni niin rauhoittava elementti. Heitin farkut ja hui, lyhyemmän paidan päälleni. Toki tiedän, että tuo paita on muodoilleni se pahin: resoria, lyhyt ja aika umpinainen kaula- aukko. Mutta jostain se oli aloitettava.



Jokseenkin epävarma olo juuri nyt. Seuraavaksi se paita on housun sisällä ja se on ollut viimeksi vuonna ....well....-95?
Pieni askel monelle, mutta näillä kuvilla kohtaan itseni ja sen, miltä näytän. En sitä, miltä kuvittelen näyttäväni. 

Jaksakaa vielä tämä postaus tätä aihetta, en jankuta enää montaa kertaa!! :D

Vaan, tässä sitten "ne" kuvat, jota olen pelännyt.




Hmm... Jaa, a. Ehkä sheippaavat alusvaatteet olisi jees? :D Vai olenkohan liian ankara itselleni. 

Noin niinkuin normi minä, kotona. Kotona viihdyn kyllä totaalirennosti, mutta pitäisi sen verran päivittää itseään (ja ajatusmaailmaansa) että saisi sen parhaan oman itsensä esille. Vaikkakin puhutaan ulkoisista asioista, vaikuttaa ne, ainakin itselläni, myös vahvasti sisäiseen ääneeni. 

Jotenkin yritän hyväksyä itseni ja löytää hyvää noista kuvista. Pakkohan minun on! En nyt voi olla niin paha, kun kuvittelen! Nuo kuvitelmat ovat todellakin jäänne nuoruuden traumoista ja niistä tässä samalla yritän vapautua. Kyllä näköjään omaan päähänsä voi jäädä kaikenlaisia juttua.
Onkohan muilla tällaisia juttuja käymättä itsensä kanssa? Vai onko käyty ja voitettu? Olisi kiva kuulla, ikäänkuin vertaistukena.

Sitten vielä kuvia, kun oikein koklasin poseerausta kahvikupin kanssa. Tyylin ehkä olisi sopinut shampanja ja meikit..,mutta kahvi on aivan hyvää! ;)




Olipahan sekava postaus, ihan omasta itsestäni. Toivon, että kun painan enteriä ja kaikki kuvat ovat tuolla jossain... ensimmäinen askel rohkeuteen on otettu. 

Ja oma dissaaminen alkaa helpottamaan. 

Puoli tuntia miettimistä ennen Enterin painamista, nyt sen teen ja äkkiä läppäri pois!

Ihanaa päivää kaikille!
xoxo 



sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Ajatuksia pukeutumisesta

Terveiset koiranhakureissulta, tyttö pääsi valjaista ja järkkäsi lisäohjelmaa peuran tms jälkien perässä menemällä. Nyt ollaan kaikki kotona ja kahvia juotu helpotukseen muutama kuppi, kädetkin toimivat ihan ajatuksen voimalla. :D Eläinperheen elämää parhaimmillaan!

Mutta näin sitten taas, tuota aihetta ajatellen. Vaatteita ja pukeutumista. Tämä ajatus tulee aika usein mieleeni, kun astun vaatekaappiini: mitä päälle?

Ensinnäkin, vaatekaappini on täynnä kaikenlaista kivaa. Tapani ostaa vaatteita ei ole missään linjassa järkevyyden kanssa. Jos jokin miellyttää silmää, haluan sen. En käytä oikeastaan hetkeäkään sen miettimiseen, kuinka monen vaatekappaleen kanssa tuo yksittäinen luomus sopii. Sitten täytyy hommata vaatteita, ja laittaa ne sopimaan sen ensimmäisen kanssa, jollei kaapista löydy mitään. Nyt on pakko myöntää, että jos vaan katsoisin ja ottaisin muutakin, kun ne ensimmäiset ns. luottovaatteet niin olisihan kaappi täynnä aarteita, itselleni.

Toinen juttu, oma kroppa. Siinä on omat muhkuransa ja muotonsa. Se on faktaa. Itseasiassa yksi kuva, jonka nappasin toissapäivänä kiteyttää joko ongelman tahi mahdollisuuden vaatetuksessa:

Huono kuvakulma, mutta uskoisin että näkyy se "probleema". Olen lyhyt, muodokas ja yläkroppa aivan eri kokoinen kun alakroppa. Toisaalta, tykkään itse, jollakin tasolla, omista muodoistani, opetellut asiaa mutta sitten se kolmas juttu. Omakuva. 

Kolmas juttu tosiaan on se, etten kuitenkaan näe realisitsesti omaa kokoani. Noin niinkun arvioin sen about 4-6 numeroa isommaksi kun se oikeasti on ja se vaikuttaa psyykkeeseen. Eli näen itseni isompana kun ne vaatteet, jotka menevät päälleni. Voisiko jo sanoa, että asteen verran vääristynyt omakuva? 

Nuo sitten yhdessä vaikuttavat siihen, mitä laitan päälleni. 

En aina..yleensä..laita niitä, mitä haluaisin. Laitan ne. missä olen ikäänkuin piilossa. Kuitenkin. 

Mietin tänään, että miten haluaisin pukeutua, jos voisin? Siis jos kroppa olisi tarpeeksi hyvä ja omakuva, itsetunto kohdillaan? (palaan tuohon ajatukseen myöhemmin omassa postauksessaan) 

Otin kaapista ne, mistä tykkään. Siis jokainen vaatekappale on hommattu kuitenkin ajatuksella, ja jotain niissä yksittäin on, mistä olen tykännyt. Sitten päätin vain kertakaikkiaan laittaa päälleni ja ei kun lumikuurojen välissä pihalle. Siis juu, ollaan aika lopussa huhtikuuta ja lunta on tullut joko rakeena tahi lumena koko päivän. Paitsi kun aurinko paistaa muutaman hetken väliin. Outo keli kaiken kaikkiaan....

Ensin koklasin näin. Kuvakulma aika alhaalta, joten kaikki tuplaleuat yms kyllä mukana! :D seli seli...


Hmm.. ei. Jokin nyt ei napannut tässä versoissa. Tuo toppikin tönötti ihmeellisesti, kun rintavarustus sen nosti noin. Ja vyötärö nousi boleron kanssa korviin. eli, ei ihan näin ole oma olo.

Kengät, niitä rakastan! Ja nuo wannabe- nahkaleggarit. Sellainen käärmekuvio menee kankaassa. 

Ei muuta kun villatakkia päälle väsäämään. 


Helpottaa heti. Kun on tuollainen alaosa, niin taidanpa tykätä rennommasta yläosasta. Johtunee luonteestani, joka haluaa loppupeleissä tuntea olonsa vaatteissaan sekä seksikkääksi että samalla rennoksi. 


Mukava olo. Cozy, sanoisin ja silti pientä särmää.


Happy happy kengissään on hän!


Jotain vähän erikoista lisänä lookkiin on mun juttu. Rakastan näyttäviä kenkiä.....



Grauh!


Voisikohan tähän perään todeta ja myöntää olevansa jonkinasteinen kenkäfriikki?

Mutta asu, jossa on tosi mukava olla. Näyttävyys ja helppous reseptinä.

Jos totta puhutaan, niin olisi ihana laittaa sellaiset 70-luvun farkut ja lyhyt paita...ehkä joskus...

Nyt sitten kanaa syömään, kun tuli nälkä tuota tyttöä metsästäessä. Hohhoijaa, ja me vielä meinataan se kolmas koira hommata lähiaikoina. Onneksi on hyvä kunto pohjalla... ja tietty koira koulutetaan mutta joskus hyvillä riistavieteillä tällaisella hyvällä riista- alueella voi vaistot vaan ottaa haltuunsa kenet tahansa. Ottaahan minutkin yhdistelmä Sokos Emotion ja ale. 

xoxo



lauantai 22. huhtikuuta 2017

Lumenen kulmakarvakynä

Wow. Olen vakuuttunut, vihdoinkin ja pitkästä aikaa. Luulisin, että aika moni meistä menee päästään pyörälle kun kosmetiikkaa ostetaan. On niin älyttömän montaa merkkiä, lajia, tapaa, tarkoitusta yhdelle tuotteelle. Itselleni tuo päänhuimaus iski, kun tajusin että kulmakarvakynä olisi vissiin aihetta päivittää. Edellinen oli vuosimallia- 13..hups.

Ok, ei paha. Joku kynä mukaan ja homma hoidossa! Vai? Seisoin kirjaimellisesti suu auki hyllyjen välissä ja tuijotin valikoimaa: geeliä, kynää, pidentää, tuuhentaa, siloittaa....kulmakarvat. Eli toisin sanoen tuo juna oli eittämättä ajanut minun ohi ja en todellakaan ollut enää ajan tasalla what´s hot and what´s not. 

Itselleni nuo kulmakarvat ovat sinänsä pieni haaste, kun löytyy pari arpea (pienenä takkaanpäin juoksin) ja en voi väriallergian takia värjätä ikäänkuin pohjia, joka kyllä helpottaisi kovastikkin tuota hommaa. 

Aiemmin olen käyttänyt paria, välillä kolmeakin tuotetta. Lopputulos oli kuitenkin aina jotenkin...suttuinen. Himmeä...ei terävä. Voipi olla sekin, kun kynä oli jo suht vanhakin. Mutta, jokin simppeli tuote olisi tosi jees. 

Kaikesta tarjonnasta pölkyllä päähän nuijuttuna päätin ottaa itselleni tutun brändin tuotteen: Lumenen. Mainoksissa on vilahtanut nuita pohjoisen kauneuden- mainosia ja olin kyllä jo kiinnostunut tuotteista aiemminkin, mystisyys tehoaa minuun. 

Kopsasin pikkaisen Lumenen sivuilta tekstiä, kuvaa niin hyvän tuotetta. Voidemainen matta koostumus. 

Juuri tuo yhdistelmä tekee kyllä juurikin sen, että se sekä kestää että on TOSI helppo laittaa. 

Siis itseltäni meni pari minuuttia kulmakarvoissa. Yleensä saan aikaa tuhraantumaan sellaiset 10min. Juurikin noiden kolojen ja värittömyyden takia. 


Voi käsi sydämmellä suositella tätä tuotetta. Ihan oikeasti. Tämä vakuutti kerrasta.
Tuo harjapääkin on todella hyvä, harja on tehokas eikä vaan siloita päälimmäisiä. Voisi varmaan hiuksiakin jo harjailla!


Hui kun suurena...näkyy omaan silmään virheet. Hmm.. noh, näkyy sekin, että miten tuo kynä piirtyy. Tosi helposti ja peittää ne kolot samantien yhdellä vedolla. 

Vertailuksi edellisen kynän ja parin muun tuotteen versio.

Ero on aika suuri ja aikaa meni 8min vähemmän. 

Suosittelen siis oikkee kovasti!

T. Nordic Chic kera harmaiden hiusten, jotka näkyvät tosi hyvin näköjään tässä kuvassa. 
Väri se on harmaakin!

xoxo


torstai 20. huhtikuuta 2017

Onnistuneet silmäpussit ja kesän tuoksua

Aamulla herätessäni ja peiliin vilkaistessani ei voinut kun todeta: onnistuneet silmäpussit! Taitavat näkyä kulman takaa jo ennen kuin itse ilmestyn kuvaan.

Miten tämä lookki toteutetaan?
Ensin hyvä perimä asiaan äidin puolelta. Se on hyvä pohja asialle. Sitten illalla läträtään silmänympärysvoidetta oikein urakalla silmien ympärille ja syödään oikein suolaista ruokaa vielä illalla. Siihen päälle 12h unet niin avot! Silmäpussit ovat hyvinkin nousseena.
Onneksi ei ole mitään tapaamisia tälle päivälle, lenkki metsässä yksinään ja ukkokultakin jo tottunut tässä..oho..yli vuosikymmenen aikana kaikenlaiseen, joten ei mitään stressiä asiasta. Antaa niiden roikkua nyt valtoimenaan tuulessa ja huomenna sitten kutistetaan ne taas!


Tadaa!

Sain muuten napattua eilen kauppaan ajaessani aivan uskomattoman kauniin näyn! Kello oli kutakuinkin 20.00 ja ajelin meitin hiekkatietä kauppaa kohden, kun huomasin ensin pienen kulman sateenkaaresta. Aukealle ajaessani tämä näky oli silmieni edessä:


Muutama kurkikin lenteli juuri tuosta päältä, hetki kun sielu ja mieli lepäsivät. 

Juuri nyt ulkona tuulee ja lenkillä totesin, ettei kovin lämminkään ole. Kuitenkin, mieli jo jollain tasolla vaeltelee lämpimään fiilikseen, mullan tuoksuun ja kesän fiilareihin muutoinkin. 

Terassille aamukahville, tassuttelemaan nurmikolle, varpaat veteen. Ja kuinka helppoa on heittää vaan jokin hellemekko kera sandaalien päälle! Arskat nokalle ja menoksi. Kyllä sitä näköjään vaan kaipalee jo lämpöä, varsinkin kun pari päivää taaksepäin sai raekuuron niskaansa. Huhtikuussa. Pääsiäislumikuuro, tottakai!? :)

Seuraavat kuvat ovat viimevuodelta ja jokaisessa oli vaan niin ihana fiilis. Lähetän sitä hvyää fiilistä ja kesän tuoksua... ainakin yritän..sinne teillekkin. Eiköhän se kesäkin sieltä tule joku hetki!





Pientä kesäherkkuakin tuli nautittua. Tein muffinsseja ja kun mielestäni tuli vähän kuivia, niin: Minikakkuja! Kostutin maidolla ja mansikkahilloa kera kermavaahdon väliin. 

Oman maan masikat eivät olleet ihan vielä valmiita, mutta pitihän näitä siis tehdä uudemman kerran, kun omat mansikit olivat valmiita. Tuohon päälle se mansikka ja oli....kuola valuu..hyviä.

Sain yhteistyöstä Leather Heavenista nämä farkut. Kelejä vähän jo odotellessa, että tarkenee. Ja platform pinkit sandaalit! 

 Kesäyöt täynnä taikaa..
Illat lämpöä..

Ja pala sinistä pilvitaivasta!

Näihin kuviin ja tunnelmiin...

xoxox




Etsimässä positiivista minääni taas

Kaffea ja seniorikoiruus unessa jalkojen juuressa...ulkona tuulee enteilevästi, ukkostakin on luvattu. Sain omat ajatukseni kiinni eilen ja...