sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Ajatuksia pukeutumisesta

Terveiset koiranhakureissulta, tyttö pääsi valjaista ja järkkäsi lisäohjelmaa peuran tms jälkien perässä menemällä. Nyt ollaan kaikki kotona ja kahvia juotu helpotukseen muutama kuppi, kädetkin toimivat ihan ajatuksen voimalla. :D Eläinperheen elämää parhaimmillaan!

Mutta näin sitten taas, tuota aihetta ajatellen. Vaatteita ja pukeutumista. Tämä ajatus tulee aika usein mieleeni, kun astun vaatekaappiini: mitä päälle?

Ensinnäkin, vaatekaappini on täynnä kaikenlaista kivaa. Tapani ostaa vaatteita ei ole missään linjassa järkevyyden kanssa. Jos jokin miellyttää silmää, haluan sen. En käytä oikeastaan hetkeäkään sen miettimiseen, kuinka monen vaatekappaleen kanssa tuo yksittäinen luomus sopii. Sitten täytyy hommata vaatteita, ja laittaa ne sopimaan sen ensimmäisen kanssa, jollei kaapista löydy mitään. Nyt on pakko myöntää, että jos vaan katsoisin ja ottaisin muutakin, kun ne ensimmäiset ns. luottovaatteet niin olisihan kaappi täynnä aarteita, itselleni.

Toinen juttu, oma kroppa. Siinä on omat muhkuransa ja muotonsa. Se on faktaa. Itseasiassa yksi kuva, jonka nappasin toissapäivänä kiteyttää joko ongelman tahi mahdollisuuden vaatetuksessa:

Huono kuvakulma, mutta uskoisin että näkyy se "probleema". Olen lyhyt, muodokas ja yläkroppa aivan eri kokoinen kun alakroppa. Toisaalta, tykkään itse, jollakin tasolla, omista muodoistani, opetellut asiaa mutta sitten se kolmas juttu. Omakuva. 

Kolmas juttu tosiaan on se, etten kuitenkaan näe realisitsesti omaa kokoani. Noin niinkun arvioin sen about 4-6 numeroa isommaksi kun se oikeasti on ja se vaikuttaa psyykkeeseen. Eli näen itseni isompana kun ne vaatteet, jotka menevät päälleni. Voisiko jo sanoa, että asteen verran vääristynyt omakuva? 

Nuo sitten yhdessä vaikuttavat siihen, mitä laitan päälleni. 

En aina..yleensä..laita niitä, mitä haluaisin. Laitan ne. missä olen ikäänkuin piilossa. Kuitenkin. 

Mietin tänään, että miten haluaisin pukeutua, jos voisin? Siis jos kroppa olisi tarpeeksi hyvä ja omakuva, itsetunto kohdillaan? (palaan tuohon ajatukseen myöhemmin omassa postauksessaan) 

Otin kaapista ne, mistä tykkään. Siis jokainen vaatekappale on hommattu kuitenkin ajatuksella, ja jotain niissä yksittäin on, mistä olen tykännyt. Sitten päätin vain kertakaikkiaan laittaa päälleni ja ei kun lumikuurojen välissä pihalle. Siis juu, ollaan aika lopussa huhtikuuta ja lunta on tullut joko rakeena tahi lumena koko päivän. Paitsi kun aurinko paistaa muutaman hetken väliin. Outo keli kaiken kaikkiaan....

Ensin koklasin näin. Kuvakulma aika alhaalta, joten kaikki tuplaleuat yms kyllä mukana! :D seli seli...


Hmm.. ei. Jokin nyt ei napannut tässä versoissa. Tuo toppikin tönötti ihmeellisesti, kun rintavarustus sen nosti noin. Ja vyötärö nousi boleron kanssa korviin. eli, ei ihan näin ole oma olo.

Kengät, niitä rakastan! Ja nuo wannabe- nahkaleggarit. Sellainen käärmekuvio menee kankaassa. 

Ei muuta kun villatakkia päälle väsäämään. 


Helpottaa heti. Kun on tuollainen alaosa, niin taidanpa tykätä rennommasta yläosasta. Johtunee luonteestani, joka haluaa loppupeleissä tuntea olonsa vaatteissaan sekä seksikkääksi että samalla rennoksi. 


Mukava olo. Cozy, sanoisin ja silti pientä särmää.


Happy happy kengissään on hän!


Jotain vähän erikoista lisänä lookkiin on mun juttu. Rakastan näyttäviä kenkiä.....



Grauh!


Voisikohan tähän perään todeta ja myöntää olevansa jonkinasteinen kenkäfriikki?

Mutta asu, jossa on tosi mukava olla. Näyttävyys ja helppous reseptinä.

Jos totta puhutaan, niin olisi ihana laittaa sellaiset 70-luvun farkut ja lyhyt paita...ehkä joskus...

Nyt sitten kanaa syömään, kun tuli nälkä tuota tyttöä metsästäessä. Hohhoijaa, ja me vielä meinataan se kolmas koira hommata lähiaikoina. Onneksi on hyvä kunto pohjalla... ja tietty koira koulutetaan mutta joskus hyvillä riistavieteillä tällaisella hyvällä riista- alueella voi vaistot vaan ottaa haltuunsa kenet tahansa. Ottaahan minutkin yhdistelmä Sokos Emotion ja ale. 

xoxo



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Metsästyksestä vähän juttua

Ensin on pakko vaan ihmetellä...mikä maailmaa vaivaa? Ei voi käsittää ihan vielä, ehkä joku päivä ymmärtää...tai haluanko edes? Miksi näitä...