tiistai 25. huhtikuuta 2017

Oman itsensä hyväksymistä

Kevennetty viikko alkoi eilen ja olo on sen mukainen! :D Jos olet nähnyt sen mainoksen Baileykseltä, jossa sohvatyynyjen välistä tulee käsi poppareita hakemaan, niin se kuvaa oloani juuri nyt. Kevennetty viikko tuppaa menemään niin itselläni, että ensimmäisenä päivänä, joka nyt oli poikkeuksellisesti jo sunnuntaina, kroppa ihmettelee että eikö treenata? Oikeasti? Miksi ei? Siitä sitten seuraavat pari päivää olen kuin tuosta mainoksesta: sohvalta kuuluu tuhinaa ja käsi hamuaa jotain ruokaa suuhun, sitten takaisin pää tyynyyn. Sen jälkeen olo on kuin uudestisyntyneellä!

Ja sain enkat tehtyä kaikissa kolmessa liikkeessä: mave, pena ja kyykky! Uusi treeniohjelmakin tulloo tällä viikolla, kelpaa aloitella uusi treeniviikko sitten ensiviikolla.

Mutta mutta, palaan taas tähän aiheeseen: minä ja vaatteet. Ehken pieni yksinpuhelu tulee, toisaalta toivon että joku saa myös voimaa hyväksyä itsensä oman taisteluni kautta.

Sinänsä ei mitään kauheita itsetunto- ongelmia ole. Siis, monessa asiassa olen vahva henkisesti ja aika harvoin vaikuttaa muiden sanomiset. Vaan yksi vaikuttaa: oma ääneni.

Olen jankuttanut itselleni, monien syiden takia, etten voi käyttää farkkuja ja paitaa vaikkapa farkkujen sisällä. Pitää olla pitkä ja peittää. Noinkin pieni asia, mutta on vaikuttanut itseeni päivittäin. Juurikin siinä, miten näen itseni ja mitä laitan päälleni. Vaikkakin olen sanonut, että minähän laitan mitä haluan, niin ei tuo ole täysin totta.

Kyllä juu, kannan erinomaisesti näyttävät ja aika rohkeatkin vaatteet, mutta en paitaa housujen sisällä. Kun koska makkarat näkyy...siinähän se, syy.

Mietin, millainen haluaisin olla jos pukeutuisin juurikin niin, kun haluan. Siis niin ettei tarvitse miettiä miltä näyttää vaan aika olisi jees- kroppa. Tiedän, etten ole siinä vielä ja jonkin verran matkaa on mutta...jospa nyt jo jotenkin olisin rohkeampi.

Koklasin eilen muutamia versioita ja laitoin kameran laulamaan. Kävin rannalla rauhoittumassa, vesi on itselleni niin rauhoittava elementti. Heitin farkut ja hui, lyhyemmän paidan päälleni. Toki tiedän, että tuo paita on muodoilleni se pahin: resoria, lyhyt ja aika umpinainen kaula- aukko. Mutta jostain se oli aloitettava.



Jokseenkin epävarma olo juuri nyt. Seuraavaksi se paita on housun sisällä ja se on ollut viimeksi vuonna ....well....-95?
Pieni askel monelle, mutta näillä kuvilla kohtaan itseni ja sen, miltä näytän. En sitä, miltä kuvittelen näyttäväni. 

Jaksakaa vielä tämä postaus tätä aihetta, en jankuta enää montaa kertaa!! :D

Vaan, tässä sitten "ne" kuvat, jota olen pelännyt.




Hmm... Jaa, a. Ehkä sheippaavat alusvaatteet olisi jees? :D Vai olenkohan liian ankara itselleni. 

Noin niinkuin normi minä, kotona. Kotona viihdyn kyllä totaalirennosti, mutta pitäisi sen verran päivittää itseään (ja ajatusmaailmaansa) että saisi sen parhaan oman itsensä esille. Vaikkakin puhutaan ulkoisista asioista, vaikuttaa ne, ainakin itselläni, myös vahvasti sisäiseen ääneeni. 

Jotenkin yritän hyväksyä itseni ja löytää hyvää noista kuvista. Pakkohan minun on! En nyt voi olla niin paha, kun kuvittelen! Nuo kuvitelmat ovat todellakin jäänne nuoruuden traumoista ja niistä tässä samalla yritän vapautua. Kyllä näköjään omaan päähänsä voi jäädä kaikenlaisia juttua.
Onkohan muilla tällaisia juttuja käymättä itsensä kanssa? Vai onko käyty ja voitettu? Olisi kiva kuulla, ikäänkuin vertaistukena.

Sitten vielä kuvia, kun oikein koklasin poseerausta kahvikupin kanssa. Tyylin ehkä olisi sopinut shampanja ja meikit..,mutta kahvi on aivan hyvää! ;)




Olipahan sekava postaus, ihan omasta itsestäni. Toivon, että kun painan enteriä ja kaikki kuvat ovat tuolla jossain... ensimmäinen askel rohkeuteen on otettu. 

Ja oma dissaaminen alkaa helpottamaan. 

Puoli tuntia miettimistä ennen Enterin painamista, nyt sen teen ja äkkiä läppäri pois!

Ihanaa päivää kaikille!
xoxo 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Etsimässä positiivista minääni taas

Kaffea ja seniorikoiruus unessa jalkojen juuressa...ulkona tuulee enteilevästi, ukkostakin on luvattu. Sain omat ajatukseni kiinni eilen ja...