maanantai 8. toukokuuta 2017

Ajatuksia painonhallinnasta

Noniin, nyt alkaa olemaan 2.5v valmennusta takana ja meinaan kysäistä, josko vielä puoli vuotta pistetään lisää. Matkana tämä on ollut sekä on, vieläkin, rankka henkisesti, fyysisesti, opettava, silmiä avaava ja itsestään oppimista ollut todella paljon.

Myönnän, en uskonut mahdollisuuksiini , kun aloitin tämän urakkani. Ajattelin, että omaan jonkin ihmeellisen geenin, joka vaan jyllää ja jyllää eikä anna laihtua. Tai...onhan mulla isot luut...jep, tuotakin käytin selittäessäni itselleni, kun farkut eivät menneet päälle. Ja olihan mulla aina jostakin syystä nestettä! Mutta 25kg...aika paljon nestettä ja ne luut! Ne vasta tuohon kilomäärään isot olivat!

Eli olin selityksen tiellä. Toki yritin omin avuin sitä painoa pois, ja sainkin vähän mutta sitten torppasin sen ihan itse. Makkaraa kun vähän treeniä oli, omenapiirakkaa kun kävin lenkillä, niinkuin palkinnoksi. Tai kun ottaa päähän niin suklaalevy auttaa!

Kun ei auttanut. Pahensi vaan oloani. En viihtynyt nahoissani mutta luulin, että olin tuomittu siihen kilomäärään.

Näin Probody- lehdessä tuolloin mainoksen Sensei Markku Tikalta. Ajattelin, että vaan sellaiset, jotka ovat about timmissä kunnossa ja menossa kisalavoille pääsevät valmennukseen. Onneksi olin väärässä. Pääsin ja alkoi tapahtumaan.

Aika simppeli kuvio: ruokavalio uusiksi ja liikuntaa lisää. Se oli kuitenkin niin simppeliä. Missä itse sekosin, oli ne miljoonat dietit, joita lehtien etusivuilla vilahteli: älä syö tuota, tahi tätä. Tai syö vaan tätä ja unohda nuo. Koitin vähän  kaikkea yhtäaikaa ja metsään meni.

Se, mikä oli jo alkuun mahtavaa ja tärkeää, kaloreita ei laskettu missään välissä liian alas. Nälkää en ole joutunut näkemään, kertaakaan. Ja hiilareita syön, nyt jo ihan reilustikkin,mutta koko ajan olen niitä syönyt riittävästi. Oikeastaan, perusruokaa ja lisänä treeneihin protskua. Ei ihmepillereitä tahi miljoonaa jauhepurkkia! Tuolla tiellä olen vieläkin ja  olo on kropassa mieletön! Vahva ja kestävä.

Se duuni. Sitä on ihan oikeasti tullut tehtyä, paljon. Ja tulen tekemään, kun jäin koukkuun painonnostoon....:) voisi olla huonompiakin asioita? Mutta, aika harvoin mitään tulee ilman ahterin nostoa. Ne ekat askeleet, päätös ja tekeminen, psyykkisten esteiden raivaaminen ja toteutus. Piti vaan aloittaa nyt, eikä sitten kun on paremmin, aikaa enemmän, sitä ja tätä.
Puhun siis itsestäni ja omista selityksistäni tässä nyt

Mutta helppoa oli selitella, kun nyt on kiire, on sitä ja tätä. Olihan sitä ihan oikeasti kiire myönnän! Omaishoitaja, koti, iso tontti, ötökät yms. Mutta se ajan tekeminen. Sitä oli pakko tehdä, jos halusin oikeasti tehdä itseni eteen jotain. Itse löysin aikaa skippaamalla facea, sohva- aikaa ja hei, oli sitä aikaa siellä kun oikein halusin. Siitähän se lähti, halusta.

4x salitreeni, 4xaerobinen. Näillä on menty tähän saakka ja lisää haluaa hän! :) Lepopäivät on, ja kevennetyt viikot. Sellainen oma rytmi on rakentunut tämän jutun ympärille jo.

Itselläni se ei toimi niin, että nyt sain painoa pois, ei muuta kun bileet pystyyn! Se on vaan pakko ajatella, että loppuelämän kestää eli elämäntapamuutos on kyseessä. Se suhtautumien on ollut se juttu. Ajattelin, että voih...loppuelämä ilman herkkuja? Siis... mutta ei. Olen syönyt herkkuja ja kotiruokaa, järjen kanssa. Se on ihan tosi iso juttu, oma asenne. Minkä takia syö ja mitä. Itse olin ja olen tunnesyöppö. Oli aina hyvä syy syödä. Opettelua oli muutoin purkaa tuntoja, kohdata asioita ja reagoida niihin. Se oli se hieno juttu, sillä näin ehken vastauksetkin asioihin paremmin kun en piiloutunut lohturuokaan.

Eli....painonhallinta. Sen ympärillä on  paljon asioita, ja osa on herkkiä ja vaikeitakin. itsetunto saattaa polkea kellarin puolella ja itsessä on pakko olla vikaa. EI. :)

Se on valintoja, työtä, itsensä kohtaamista..ainakin itselläni oli. Mutta, se on myös ja oikeastaan onkin, matka itseeni ja omien kapasiteettien löytämiseen. Pinnan alla olikin nainen, joka on vahva ja pystyvä! Arvatkaa, oliko hienoa löytää hänet!

Kirjoitin tämän lukematta ja annoin vaan palaa. Toivon, että JOS painit samojen ajatusten kanssa, löysit jotain tsemppiä tästä!

xoxo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rakas Suomi 100v

*Kaksi lihapiirakkaa, neljä nakkia ja kolme joulutorttua myöhemmin*- ähky. Hups, ihan pienet iltapalat alla :D. Mikrot, makrot ja rasvat sul...