torstai 22. kesäkuuta 2017

Etsimässä positiivista minääni taas

Kaffea ja seniorikoiruus unessa jalkojen juuressa...ulkona tuulee enteilevästi, ukkostakin on luvattu.
Sain omat ajatukseni kiinni eilen ja huomasin, että ovat menneet muuttumaan piru vie negatiivisempaan suuntaan. Toki, on jonkin verran nyt aihettakin ja rankkaa, mutten silti ole valmis luopumaan siitä ylipositiivasrista, joka sisälläni on aina jopa ärsyttämiseen saakka asunut.

Vaikkakin, elämä muuttuu ja me siinä sivussa niin ehkä kuitenkin se kipu ja ahdistus auttaakin löytämään oman itsensä uudelleen?

Hassu lause ja ajatus, laajennan tuota kun itsekkin ymmärrän sen paremmin.

Mutta nyt, olen kertakaikkiaan vaan päättänyt löytää itsestäni kerran päivässä, joka aamu, jotain hyvää. Olkoonkin se sitten joku ulkokuoreen liittyvä tahi sitten sisimpään. Molemmat kulkevat niin lähellä toisiaan kuitenkin. Sisältähän homma alkaa, eli itsensä hyväksymisestä. Sitten on se vaihe, kun uskaltaa katsoa peilistä ja oikeasti sanoa: olen ihan ok. Äht, olen enemmän: olen yhtä hyvä kun muutkin. Siihen tarvitsee sitä silmää, jolla ei aina vaan kritisoi itseään, joka on muuten yllättävän helppoa.

Itselläni tuli nyt seuraavat pari viikkoa treeneistä ei sentään lepoa, mutta mennään sillä periaateella notta teen juuri sen mitä jaksan. En enempää. Viime viikolla tein vain pari treeniä ja koin siitä sellaista ahdistusta että huh! Ajattelin, että kaikki työ valuu hukkaan ja aheri leviää aivan varmana. Noh maailman paras valmentaja sitten rauhoitteli ja kannusti relaamaan.

Arvatkaas, mitä olen tehnyt parina yönä? Kun uni ei ole tullut? :D Juonut litran maitoa ja puoli pakettia marie- keksejä jyrsinyt kera parin pullanpalan. Tuo on siksi "iso" juttu, sillä aika pitkään olen mennyt niin, että on se tietty ruoka ja that´s it. Ei paljoa ylimääräistä ole suuhun eksynyt. Toki pitää vähän himmailla, ettei sitten olla taas kohta siinä alkupisteessä ja sama duuni edessä. Mutta asteen verran löysemmin seuraavat pari viikkoa.


Vaikkakin läheltä katsottuna kaikki on vähän sumussa vielä, on tulevaisuudessa jo kirkkauttakin. 

Ainiin, se päivän positiivinen ajatus itsestäni! Meinasi jo unohtua.. :D Ok. Silmät. Muutoinkin tykkään tapitella ihmisten silmiin, sillä sieltä voi nähdä kuitenkin enemmän kuin ulkoisesta habituksesta. Itselläni ne vaihtavat väriä kivasti valon ja fiiliksen mukaan. Äitini pystyi todella helposti lukemaan minua pienenä. Jos ne olivat harmaat, väsynyt. Siniset, siinä rajamailla ja vihreät niin täysin pirteä. Yritä siinä sitten huijata, että ei voi mennä kouluun kun kipeä silmät vihreinä.. Tottakai hän siltä aina tsekkasi, että kaikki on ok, mutta ohjenuorana tuo kävi. Muutoinkin olen aika huono huijaamaan, kun puhun paljon silmilläni. 
Muistan joskus pienenä, kun passiin vielä merkatiin silmien väri ruksilla ja eräs virkailija yritti päättää silmieni värin. Lopulta ruksit tulivat: sininen ja vihreä.


Unohdin totaalisesti, ettei ole kuvia koneella! Läppärin vaihto.. Mutta tuosta näkee mielestäni aika hyvin eron. 
Silmät, sielun peilit!


Väsy mutta onnellinen Maarit :D



Ihan mielettömän hyvää Juhannusta kaikille!!!

xoxo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rietas ja onnellinen kuplassaan

Taisin jäädä siihen viimeksi, kun kerroin että siskoni oli täällä kanssamme viikon verran. Toki olemme pitäneet yhteyttä whatsapin yms kautt...