tiistai 25. heinäkuuta 2017

Rietas ja onnellinen kuplassaan

Taisin jäädä siihen viimeksi, kun kerroin että siskoni oli täällä kanssamme viikon verran. Toki olemme pitäneet yhteyttä whatsapin yms kautta koko kaksi vuotta tiiviisti ja hyvinkin perillä toistemme elämänmenosta ja tilanteesta. Kaikilla on omat juttunsa elämässä, ne hyvät ja huonot hommelit. Niitä sitten selvitellään ja katsellaan, mitä seuraavaksi tulloo.

Kuitenkin, näkeminen ja fyysisesti läsnäoleminen on aivan toinen juttu. Sisko ei ollut oikeastaan muuttunut mihinkään ja oli niin tuttua olemista.

Meidän elämämme poikkeavat aika paljon päivittäisissä rutiineissa, tietyllä tavalla elämänkatsomuksissa ja tavoissa toimia. Ihanan raikasta rikkautta! Tuo samanlaisuus kera erilaisuuden. Kun meillä ollaan länsimaisesti ja popsitaan perunoita niin heillä, tietty kun mies on muslimi mutta siskonikin on enemmän ehken sitä uskontoa omakseen aina tuntenut, Tavalla tahi toisella. Niin juu, heillä on aika pitkälle sitten pukeutumisesta lähtien ruokailuun. Heillä on ollut tämä pari vuotta enempi riisiä ja kasviksia.

Täällä ollessaan siskoni otti ilon irti ja uusia pottuja kera grillimakkaran tuli syötyä kiitettävästi! Oli ihanaa nähdä, kun maistui. Ja minähän kokkasin mielelläni! Muutoinkin, kun nykyään ruokavalio on about 2500kcal niin saahan tuohon jo syödä ruokaa, niinkuin oikein kunnolla! :D Leivoin raparperipiirakkaakin, ja sekin katosi meidän kesken aika nopeaa tahtia.

Voipi olla, että kun menee takaisin Lontooseen niin kroppa siskolla taas ihmeissään, tottuu perusolemiseen siellä sitten :). Juttelimme myös jonkin verran naiseudesta, pukeutumisesta ja ylipäätään elämästä.

Huomasin, että vaikka kuinka sitä yrittää olla avarakatseinen niin jokaisella on ympäristön muovaamat omat kuplansa. Näin siis minullakin.

Olen pitänyt itsestäänselvyytenä, että voin pukeutua miten haluan. Koska voin. Koska haluan. Kun siskoni heitti harteilleen neuleen, kun läksimme suhaamaan Somerolle kahville, niin muistin ettei halua hartioitaan näyttää. Pieni juttu mutta kunnioitus hänen päätöstään kohtaan kasvoi. Itse kun suhaan milloin missäkin koltussa tuolla pihalla, ei tullut mieleenikään että en voisi. Ja tämä on siis hänen oma päätöksenä. Jokseenkin tuntuu että tuota pitää korostaa, sillä itselläni on vaikea sisäistää, millaista elämä voi olla kun et kuulu ulkoisesti valtaväestöön. Tällä tarkoitan kaikkea sitä, mitä hän on keronut kommenetista yms asuessaan Englannissa. Siellä hänellä on käytössään huivi ja sellainen kaunis, peittävä mekko.

Kuplani on siis: olen vapaa pitämään mitä haluan ja kaikkien pitää saada olla samanlaisia. Ok, en nyt osaa muotoilla tuota, sillä onhan tuo peittäminenkin sitä vapautta, jota siskoni harjoittaa, Ei kukaan käske minua laittamaan tiukaa toppia sen enempää kun kukaan pakottaa siskoani peittämään. Toinen meistä on siveellisempi? :D En taida ikinä ollut ihan kauhean siveellinen pukeutuja...hmm...

Mutta. Vapautta on niin monenlaista. Kun osaan antaa sen vapauden muille, voin myös antaa vapauden itselleni. Olla niinkuin olen ja päästää irti muiden olettamuksista tahi toiveista. Mielipiteitä on ja tulee olemaan, mutta yhtä ainoaa totuutta ei ikinä.

Meidän piti alunperin lähteä Turkuun kahville ja maisemia katsomaan. Tankilla ajattelimme, notta kun päätä särki, niin jos korkeintaan Saloon...kun olin tankannut niin loppujen lopuksi päädyimme Somerolle :D. 

Jos ikinä eksyt SOmerolle, tsekkaa http://www.rantatupa.fi/Ihanan rento paikka, ruoka- annokset isoja ja hyviä, siisti ja sellainen kantrihenkinen meno. Mahtava paikka mennä vaikka ihan syömään kunnon piffi!

Meidän annos..jäi vähän naftiksi. Ukkosta ilmassa ja kamala päänsärky, joten limu, vesi ja kaffe jota olisi samaan hintaan saanut santsata vaikka kuin monta kuppia. Harmi tuo pää, molemmilla. Oiketa ilmapuntareita! Mutta nuo kaikki, siis iso limu, vesi ja niin paljon kahvia kun olisi jaksanut niin 5€. Harmi, kun tuokin kuppi jäi vähän kesken. Hmm.. uusiksi jossain välissä. 



Ympäristöä pikkaisen Rantatuvan ympäriltä. 


Nyt sitten piffiä kotona ja peruspuuhaa.

Ihanaa päivää kaikille!

xoxo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pienoista ihmettelyä somesta ja mediasta

Huomasin tuossa jonkin aikaa sitten, että itselläni alkoi tulla fyysisiä pahanolon fiiliksiä, kun luin juttuja netistä. Yritän nyt jotenkin ...