torstai 10. elokuuta 2017

Kun Maarit Troijan katsoi ja idean sai, olen muuten pätkä

Ihana elokuu! Kaikki aistit nauttii luonnosta juuri nyt! Luonto tuoksuu makealle, voimakkaammalle kun pitkään aikaan. Marjat odottavat poimijaansa, saa taas lisää vitamiiniä talvelle, omput tulossa valmiiksi ja illat pimenevät. Kynttilöitä, lämmin torkkupeitto... ja värit puissa alkavat vaihtumaan punertavaan suuntaan. Ah, syksy <3

Tuosta voisi päätellä, että taidan oikeasti digata syksystä? :) Kyllä, ihanaa aikaa.

Aikas lämmin on päivisin ollut ja taitaa ainakin tämä viikko olla, joten pääsin toteuttamaan ideaani, joka iski tajuntaan kun taas katsoimme Troijan. Sen, missä Brad Bitt on pääsankarina.

Jotain niissä naisten tyyleissä vaan oli niin ihanan... sekä seksikästä että romanttista samaan aikaan.

Ok, oma lookkini ei sisällä sitä ihanaa valkoista mekkoa tahi kampausta ajan mukaan. Mutta itselleni edistysaskel oli laittaa näyttävät käsikorut. Painin parin kenkäehdokkaan kanssa, toisissa kiilakorot ja toiset simppelit kullan väriset sandaalit.

Kerroinko muuten, että hoksasin munapääkammoni syyn? Ja sen, miksi vaatteita on vaikea löytää sopivan kokoisena? Mä olen pakattu vielä kompaktimpaan kokoon kun luulin! Olen kuvitellut olevani 163,5cm pitkä, en itseasiassa edes muista mistä tuo luku on tullut. Mutta mieheni testaili mittanauhaansa ja piru vie, olenkin 161,5cm lyhyt. Hetken mutusteltuani tuota aloin itseasiassa tykkäämään tuosta pituudesta. Jotenkin vaan näppärä pituus? Ja olen silti pidempi kuin äitini oli, hänellä pituutta oli 157cm.

Hiusten pörröttämisellä olen vissiin hakenut pituutta lisää, näyttäähän se pidemmältä kun tukka sojottaa kohti kattoa! Vaatteet...aht, tappijalka, rintava ja muodokas. Siinä sitten yrittää saada niitä monen sivun mainostamia nappiostoksia ja omaa kokoaan, kun eipä sellaista juurikaan löydy. Mutta ei hätä ole tämän näköinen! Vähän nips housunpuntista, niinkuin näissäkin housuissa napsasin tyynesti, ilman ompelemista ja hyvät tuli! Oli vielä sellainen 10cm pala lahkeissa, mutta sopivasti valmiit saumat lahkeissa, joten toimii. Toppi oli se ostos, jonka kohdalla ajattelin, notta ei varmaan päädy käyttöön, maksoikin muutaman euron. 5€, jos oikein muistan. Mutta...kerta kerran jälkeen jotenkin vaan rakastun tuohon "verhoon"( mieheni reagtio, kun kassissa sen näki) enemmän. Siinä vaan on jotain, josta tykkään. Se on paria kokoa liian iso, mutta nyt ei oikeastaan edes haittaa. Ei nouse rintojen kohdalta ylös ja jää törröttämään menosuuntaan helmasta. Ei kyllä korosta vyötäröäkään, mutta ei sitä vissiin aina tarvitsekkaan korostaa. Päällä tämä kokonaisuus oli yllätyksekseni tosi rennon ja fiksun tuntuinen.

Kiilakorko-sandaleteilla. Tuikku the cat taasen mukana menossa.

(Mie pyörryn kohta, koirat saivat peuranlihaa eilen ja jaloissa makaileva seniori päästelee ilmaa pihalle...huh!)

Tykkään nuista hiuksista nyt toosi paljon!


Sandaletit edestäpäin. 

Sitten niissä lättänöissä kullanvärisissä sandaaleissa, johon enempi kuitenkin taidan kallistua. 



En tosiaan uskonut, että tuo väri ja tyyli tuntuu omalta, mutta näin se vaan teki.

Kultaversiot.

Itseasiassa, sopivat hyvin, kun kullan väriä ovat asusteetkin:


:D kameran fokus oli sitten suoraan roskikseen, joten epäselvä kuva. Mutta näkee edes vähän!
Olen vannonut olevani hopea- ihminen, joten kultaa...hmm... uutta taas. 

Yllätin itseni näillä. 


Housut ja toppi...ja sandaalitkin from H&M, kiilakorkoiset Citymarket vuonna jotain.
Rengaskoru from H&M, toinen...en muista. Joku basaari jossainpäin maailmaa ehken. 

Nyt sitten puurolle ja tuuletus päälle, haisee tuo koiruus niin hyvälle :D

Ihanaa päivää kaikille!

xoxo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arjen harmaissa, koroilla keikkuen ja meikkivimmaa

Ensin, luin tuon edellisen tekstin ja kun sen kirjuutin vähän niinkuin migreenin auravaiheessa niin siitä tuli töksähtelevä ja ei ihan sella...