sunnuntai 13. elokuuta 2017

Turun linnassa, tarte tatin ja to the bone



Ihan ensin pakko kehua leffaa: To the bone. Todella hyvin käsikirjoitettu, harvinaisen realistinen ja uskottava. En kerro juonesta sen enempää, jollet ole nähnyt sitä ja vaikka haluaisit.


Kuvahaun tulos haulle to the bone

Se, mitä siitä kerrotaan ihan infossakin on nuoren naisen taistelusta anoriksian kanssa/ vastaan. On ihan älyttöman helppoa sanoa toiselle että syö. Mutta kun eihän tuo olisikaan ongelma nimelta anoreksia jos se olisi niin helppoa.
Itselläni ei ole tuota laihuushäiriötä ei ole ollut, mutta ystäväni menehtyi vuosia sitten tuohon häiriöön. Hän asui kanssani ja seurasin tuota taistelua vierestä voimattomana.

Joten, jos haluaa ymmärtää lisää niin suosittelen katsomaan tuon leffan, Netfilxistä itse sen bongasin.

Sitten linnaan! Kävimme kesälomalla Turun linnassa, itse olen siellä aiemminkin käynyt koluamassa paikkoja, mutta miehelleni oli ensimmäinen kerta. Vaikka hän on asunut suht lähellä koko elämänsä...:) Mutta sain houkuteltua mukaani ja hän oikein innostui paikasta ja sen historiasta! Joskus täytyy tietää vaan, mistä narusta vetäisee kun yhteisiä paikkoja suunnitellaan. ;D

Aamupala oli oikein terveellinen: aloitimme Liedon Hesburgerin kerrosaterialla. On sen verran harvinaista, että käy jo melkein parisuhdeajan paremmasta pöperöstä.

Ja onhan nuo hampparit joskus vaan niin hyviä.


Ruokaympyrän kaikki ainekset? Hyvää oli.

Siitä sitten linnaan niin että heilahti!


Linnoissa on itselleni aina jotenkin niin oma tunnelmansa. Mitä täällä on tapahtunut? Keitä kulkenut? Mitä seinät voisivat kertoa, jos voisivat. Rankkoja aikoja, hyviä hetkiä...elämää.

Tuo linna on saanut alkunsa 1200-luvulla, jolloin vanhempi osa oli toiminnassa. Alun perin se oli Ruotsin kruunun hallinnassa, mutta myöhemmin aateliset pitivät majapaikkaansa siellä. 


Esilinnan seinämää. Aika saavutus, rakennettu 1400-luvulla kun tuota päälinnaakin laajennettiin. Voi melkein nähdä hevosia laukkaamassa portista sisään, sotilaista, työntekijöitä..kaikenlaista kulkijaa. Muistaakseni työväkeäkin oli sellaise 600 hlöä. Aika porukka!


Wow. Ei mulla tuosta muuta. :) Historiaa!


Ketäköhän kaikkia tästä samasta akkunasta on katsellut...






Oma kummitukseni. Vankityrmään ollaan matkalla :)

Nuo rappuset...taas ajatus, keitä kaikkia ja missä olosuhteissa on tuostakin kulkenut!



Nunnien sali. Tuo katto ja nuo pylväät! Ja kun ajattelee, että keskiaikaan mennään niin aika käsityötä.





Kuninkaan sali. Ei pöllömpi paikka.




Tuo valo tuli vaan niin kauniisti ja pehmeästi ikkunasta. Tosi rauhottava ja jotenkin niin ylhäinen.

Tuollainen miekka löytyi sellaisesta pienestä kolosta, ja äkkiä kuva ja karkuun. Ei ollut suljettu, mutta oli vaan niin piilossa.

Pienten poikien huoneessa. Harmi, kun en hoksannut ottaa seinästä kuvaa! Tuossa takana oli tuohon seinään painettu märkään...hmm...sementtiin..jonkin pojan koiran tassut. Ollut vissiin tärkeä jollekkin pojalle :)





Sitten oltiinkin jo Kuningattaren huoneessa.


Ylhäistöä :) Nuo ikkunan edessä olevat isumaosat olivat niin ihania istuskella. Taasen, ketä kaikkia tässä onkaan istuskellut ja mitä kaikkea nähnyt.


Kirjurin huone. Ah nuo kirjoitukset ja vanhat aakkoset! Voih, rakastan vieläkin kaunokirjoitusta vaikkei sitä enää taida tarvita osata, virallisesti. 

Kun vissiin lokakuussa on se kummituskierros niin tämä huone on vissiin yksi paikka, missä on ollut sutinaa. On kuultu lehtien selailun ääniä yms...jippiii, can´t wait!





Linnan kirkkoa. Uskomattoman hienoa, taas, käsityötä!

Vankitornin asukas. Let me out from here!

 Ja ihan alhaalla vankityrmässä. Tuosta ovesta ei ihan heti lähdetty omin luvin.


On ollut aika kohtalo joutua tuonne ja kahleisiin. 

En viitsinyt kauheasti kuvailla, kun muitakin ihmisiä oli aika paljon. Oli kyllä karu paikka tuo vankityrmä!


Pidot vaan paranee! 

Oli ihan tosi mahtava reissu mennä ja kun koko linnan, esilinnankin, ramppasi niin aikaa meni muutama tunti ja hampparin kalorit tippuvat tuonne käytäville. 

Lokakuussa aavejahtiin sitten.

Kaupan kautta kotio. Löysin Citymarketista niin aromirikkaan paketin kahvipapuja että!


Pehmeää ja täyteläistä papukahvia tarjolla.... <3

Sitten väsäsin Tarte tatinin lepoviikon kunniaksi. Tai olisiko totuus...teki mieli ihan pirusti makeaa :D Ja tuo oli! Huom oli. Saatiin tuhottua tuo kokonaisuus kahdestaan muutamassa tunnissa eikä tarvinnut päivällistä/iltapalaakaan tehdä! Kätevää. Pohjasta unohtui kananmuna, joten todella muruinen pohja, mutta törkeän hyvää. Laitoin vähän extra kardemummaa ja toimi hyvin pohjassa.


 Mä en enää ikinä syö herkkuja...ennen seuraavaa kertaa. Eli sokerihumala ja ähkyhän tuosta seurasi. Onneksi treeniviikko alkaa huomenna!

(Jos ohje kiinnostaa niin laita infoa, rustaan sen sitten)

Nyt hyvää Sunnuntain loppua ja uuden viikon alkua kaikille!

xoxo









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Metsästyksestä vähän juttua

Ensin on pakko vaan ihmetellä...mikä maailmaa vaivaa? Ei voi käsittää ihan vielä, ehkä joku päivä ymmärtää...tai haluanko edes? Miksi näitä...