tiistai 8. elokuuta 2017

Yöllinen hiihto ja pikku fixit kampaajalla

Ihanaa, kevennetty viikko treeneistä!! :)

Siis oikeasti, mä hiihdin koko yön. Eli näin unta, mutta aivan toden tuntuista! Yleensä näen sellaisia, joissa jahtaan vaikka teepussia tahi hyppään camovaatteissa katolta kera laskuvarjon ja jonkun tykin. Tervettä? Nyt hiihdin.

Unessa taisin olla mieskin vielä, hiihtovaatteista päätellen...ei laaksoa eikä kukkulaa ja pieni parta. Menin johonkin MM- kisoihin oikeastaan puskista, trenaamatta ja edustin Suomea. Oli meitä kaksikin suomalaista, toinen, kokeneempi oli takanapäin ja minä sitten toisena hiihtelin pimeässä metsämaisemassa. Edessäni meni luultavasti Ukranalainen rekkakuski ja höpistiin samalla kun hiihdettiin. Oikeastaan ei edes vauhti hidastunut vaikka oltiin suhailtu jo 20km, yhteensä tuo matka oli 50km. Ihan perinteinen lenkki mulle.

Ihmeteltiin, kun selostajia ei kuullut, että kuinka ihanan rauhallista on sivakoida keskellä metsää...? Ja vähän menin väärille laduille, ei haittaa! Takaisin äkkiä ja vieläkin kakkosena. Tämä rekkakuski oli odotellut siinä sitten, että löydän takaisin.

Sitten sellainen olo, kun olisin leffaa katsellut. Ikäänkuin ilmoitus: puoli tuntia myöhemmin! Puoli tuntia myöhemmin istuimme tämän rekkakuskin kanssa saunassa, 30km takana ja ei jaksettu enempiä. Suklaata sitten syötiin saunassa, minä hiihtovaatteet päällä ja tuo kamuseni pyyhe päällä. Palautumista, tietty?

Katsottiin telkasta, joka oli ruuvattu saunan seinälle, kun porukat saapuivat maalialueelle. Se toinen suomalainen kaatui juuri ennen maalia ja kaatoi pari muutakin mukanaan.

Mietittiin kamun kanssa, että jos voisi mennä puoli tuntia taaksepäin niin jatkettaisiin urakkaa. Eli vähän kadutti, kun hypättiin kelkasta.

Sitten käytävältä, sellaiselta ikäänkuin parkkihallin käytävältä kuului ääniä, puhetta. Kolme miestä käveli ja kirosi samalla: valmentajat! Mikä oli mun syy? Jalat kramppasivat vastasin valkosuklaata kädessäni. Sitten kirosivat, kun tämä toinen suomalainen kaatui. Mehtään meni koko kisat! Äkkiä keksimään jotain lehdistölle. Mun virallinen syy oli: kramppaus. Treeniä jatkettaisiin ja seuraavat kisat sitten onnistuu.

Sitten oikeasti kello soi klo 9.00 ja kampaajalle tunnin kuluttua. Outoa oli, että sääret olivat oikeasti kipeät, niinkuin olisin hiihtänyt tuon lenkin ihan oikeastikkin! Meni tosi pitkään kun toivuin siitä unen fiiliksestä, vähän pettynyt, mutta osaltaan tyytyväinen kun olin vasta ensikertalainen....
Sanoin kampaajallekkin, notta vähän väsyttää, rankka yö. Hiihtänyt niin mahrottomasti!

Jännä, kun jotkut unet tulevat noin vahvana ja niiden fiilis kestää pitkään. Joskus unia ei edes muista mutta itselläni ne tuppaavat olemaan sitten tyyliä tuo. Kun saisi filmille niin muutama leffakin olisi jo valmiina..... :D

Kampaajalla kävin, kun painopiste kiharoissa laski sitten juurikin latvoihin tehden sen pirskatin Prinssi Rohkean. Pientä kevennystä ja pahimmat mokat pois. Pituus jäi about samaksi ja nyt on taas hyvä jonkin aikaa!


Ennen kampaajaa:

Ja kampaajan jälkeen:



Onnea on kampaaja, joka tietää kaikki hassut pyörteet ja laineet. 


Huomaa, että on kevennetty viikko. Kaksi ekaa päivää menee ikäänkuin unessa ja kroppa alkaa palautumaan. Huomaan sen lämmöstä ja uneliaisuudesta. Ihanan raukea fiilis. Huomenna uskoisin virtaa olevan jo vähän ja torstaina heräilee kunnolla. 

Hei, me rentoudutaan! :)

Toivotaan, ettei ensi yö oli noin aktiivinen......

Ihanaa päivää kaikille!

xoxo


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Minä naisena

Nonnii, yritetään taas yhdellä kädellä. Oli pakko pitää taukoa, toivoin että kasi parantuisi...mutta tuossa tuo kiukuttelee vieläkin. En osa...