maanantai 23. huhtikuuta 2018

Pientä muuttoa pukkaa

Ei vaan, oikeastaan kotiinpaluuta pukkaa. Olen ainakin toistaiseksi tuolla vanhassa blogissa, jonka näköjään olen aloittanut jo 3.1-12. Joskus se vaan on niin, että vanhassa vara jnejne! 


Jos vaikka kiinnostaa, niin tule moikkailemaan tuonne! --> https://maarituittamo.blogspot.fi/




                                                         Kuvahaun tulos haulle quotes about peace of mind

Ihanaa keväänjatkoa kaikille ja kiitos, kun olitte täällä!


xoxoxoxoxoxoxoxox

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Ja peffkle, nyt loppui valittaminen!

Tämän tekstin jälkeen. 


Nyt pitää oikein keskittyä, että saan asian järkevästi että myös niin ettei sitä ainakaan helposti väärin ymmärretä.

Oikeastaan kaikki alkoi jo pidemmän aikaa sitten. Olen tännekkin kirjoittanut ja parkunut, että mitä sitä saa päällensä laittaa ja ihania kommentteja olen saanut, kiitos niistä! <3

Silti jokin vaan ahdisti kovastikkin, varsinkin sekä blogissa että instassa. Mikä? En saanut siitä ihan kiinni vaikka lähellä olikin, tuo vastaus. Menin eilen pitkästä aikaa paikalliseen kirjastoon ja olipa ihana nähdä, että siellä oikein innosta toivotettiin tervetuloa takaisin, kun aikaa oli mennyt tovi jos toinenkin. He olivat siis aidosti iloisia nähdessään minut, sellaisena kun olen. Vaikkakin olen siellä rymynnyt jos jonkilaisessa luomuksessa. Ihanaa nähdä! Tuli ihan mahti fiilis siitä.
Muutenkin kun menkat ovat juuri niin itkuherkkyys on aika...well, herkkä just nyt, niin ilon kyyneleethän sitä virtasi.

Etsin oikeastaan treenikirjoja ja venyttelyyn jotakin, sitten sain idean: onko jotain hauskaa mutta samalla vakavaa hormonikirjaa? Jep, olihan nuita:


Huh! Sain nämä tutkittavakseni ja mitä en lue niin takaisin sitten. Selailin muutamaa mutta tämä kirja vangitsi katseeni:


Tässä kerrotaan ihan alusta asti, mitä kropalle tapahtuu, fiiliksiä ja ennenkaikkea mitä asialle voi tehdä. Puhun tietty keski- iästä ja sen mukana tulevista jutuista. 
Kaikista hienointa on tähän mennessä (olen sivulla 72 vasta, joten paljon infoa vielä edessä) on se, kun Psykologian professori Ellen Langerin tekemä tutkimus tukee sitä, kuinka oma ajattelumme oikeasti vanhentaa meitä! Omaksumme alitajuisesti muiden ihmisten näkemyksiä vanhenevasta ihmisestä. Näin stereotypiat ja ennakkoluulot toisin sanoen siis myrkyttävät mieltämme ja näin sitten vanhentavat meitä. 

Ihan totta! Kuinka moni on vedonnut johonkin asiaan, mitä ei kehtaa ehken tehdä: olen liian vanha jo tuohon? Miten niin liian vanha. 

Vahvistaessaan stereotyppsiä ennakkoluuloja puheillaan, teoillaan ja uskomuksillaan ihminen vanhentaa itse itseään. Ajatuksen voima on ihan mieletön! Siksi ehken yritin kaivaa sitä kipupistettä, mikä lannistaa itseäni. 

Luin erään ihanan bloggarin mahtavaa kirjoitusta ja jokin kosketti syvältä.
Mietin pitkään, mikä ihme kosketti niin? Rupesin googlettamaan erilaisia keskusteluryhmiä ja yht´äkkiä tajusin: olen se myötähäpeäkamu! 

Eli sekoitus Mariah Careytä ja sinkkuelämän Samanthaa. Aika räväkkä, en omaa sellaista juttua että jokin häiritsee toisissa. Jos joku laittaa paljastavia kuvia, saatan katsoa että onpa kiva paita tahi hyvä kroppa. Siis what??? Joku ruuvi puuttuu!?



Eli eli siis, keskustelupalstoilla ruodittiin aika rajuin sanoin naisten pukeutumista. Milloin oli hutsua, milloin huomionhaukua, milloin tyrkkyä ja myötähäpeää kun oli puhe rohkeammasta pukeutumisesta. Purskahdin itkuun täysin! Olen siis kaikkea tuota?

Itse rakastan näyttäviä vaatteita, avonaisiakin ja lyhyitä hameita. Olen sinisilmäisenä pitänyt niitä innoissani ja nyt olen halpa tyrkky!? Kyllä meni matto jalkojen alta ja sattui sydämmeen. Soitin miehelleni ja tenttasin, olenko? Samoin siskolleni Lontooseen, hän kun käyttää huivia ja peittäviä vaatteita, niin ainakin on se puoli ja moraali kunnossa: olenko ihan ala- arvoinen valintojeni kanssa?


Kahvia tähän väliin!

Eli eli.... netin syövereistä olen saanut..oikeastaan antanut luvan tulla epävarmuuden ja muiden mielipieiden vaikuttaa. Itseäni kun oikeasti ei helpolla hätkähdytetä vaatteilla tahi ilman vaatteita.

Jotenkin siis kaikenlainen lukeminen asiasta ei ole ainakaan auttanut, vaan pikkuhiljaa järsinyt aivoissa tilaa: olet huonompi, muutu heti. Ole jotain muuta niin ei tartte hävetä kenekään.

Läheisteni mielestä en ole ja kukaan ei ainakaan ääneen sanonut hävenneensä seurassani. Huh.

Mutta miksi tykkään sellaisista vaatteista? Miksi en? Joku sanoo, että on tyrkyllä tahi muuta. En ainakaan sen takia tykkää. Ei, tykkään miltä ne tuntuvat päälläni ja millaisen olon ne antavat. Siinä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että yritän saada huomiota tahi miellyttää ketään. Ei.
Jotenkin ehkä ajattelen, että tasa- arvon aikana saisin pukeutua miten haluan ilman meteliä ja sitä että joku alkaa puristelemaan. Jota ei muuten ole käynyt kun pari kertaa ja loppui lyhyeen. Oma käytös on taasen ollut se kanava, jota on kunnioitettu. Mutta.... huh. "Uhka" onkin ihan toisenlainen.

Tuli jotenkin petetty fiilis, mua on huijattu! Suvaitsevaisuus on sitä että en vaan ole minä.


Notta huh! Löytyihän se syy tähän fiilikseen lopulta! Ja kun siitä on kirjoitettu kirjassakin enemmänkin, niin tarkoittaa sitä, etten ole yksin tämän ajattelukaavan kanssa.




Aika päästää irti tuosta omasta myrkyllisestä ajattelutavastaan ja unohtaa se, mitä odotukset ovat. Ihana fiilis, kun vihdoin löytää sen syyn juurineen. Siihen kului eilen monta kyyneltä ja pahaa oloa, mutta myös puhdistumista. Seuraava kuva on itseasiassa ihana vaikkakin oli pakko sensuroida :D Kun on avoliitossa, niin ei tarve! Mutta alku on totta.


:D Voihan Samantha. 


Nyt on pakko vetäistä henkeä ja mennä koiruuksen kanssa ulos kaffeilemaan. 

Joskus joku asia johtaa toiseen ja ne väylät vaan löytyvät! 

Ihanaa päivää kaikille!

xoxo

torstai 19. huhtikuuta 2018

Kohti omaa hyvinvointia- stessitasot ja bloggaus

Sain sitten sellaisen ahaa- elämyksen tässä eilen että! Teenkö tämänkin virheen omassa hyvinvoinnissa ja venyttelyssä? Teen. Nimittäin en tee asialle mitään. 

Kohti omaa hyvinvointia on sellainen uusin projektini, jossa otan itseni tosissani enkä vain lue niistä juttuja. Idea ja alkulähde tähän tuli, kun tiedän että kunto taitaa olla kohdallaan ja myös treenimääräkin huitelee jo aikas aktiivisen liikkujan tunnusmerkeissä. Silti, jotain puuttuu?

Kokonaisvaltainen hyvinvointi. Eli käytännössä olen painellut pitkin ja poikin miettimättä miksi teen jotain ja miksi en. Koskee ihan blogia, liikkumista...tai siis ei ihan täysillä, kun suunta löytyi, mutta se toinen puoli siitä eli palautus, menttaalipuoli kun polttaa niitä kynttilöitä koko kopallisen molemmista päistä yhtäaikaa ja keskeltäkin vähän.

                                                     Kuvahaun tulos haulle quotes about burning candles from both ends funny

Totta puhuakseni rupesin kääntämään blogin kelkkaa kohti kaupallisempaa tyyliä ja kävin jopa sellaisen blogi- kurssinkin. (Joka oli kyllä hyvinkin avaava ja hyvä!) Mutta sitten astuin sudenkuoppaan: aloin liittymään niin moneen fb- ryhmään kuin kerkesin, jakamaan somessa ja tapitin google analyticsiä. Oikeastaan koko juttu alkoi pyöriä niiden ympärillä, ja kotiasiat ikäänkuin häiritsivät tuota omaa kuplaani. Päähän siinä tuli kipeäksi ja eilen lepopulssi huiteli 100- 150. Ei hyvä! Ne luvut blogissa määräävät niin paljon, yhteistyökumppanit ja kaikki ihanat kutsut tilaisuuksiin, joista toki haaveilen! Tottakai, olisi ihanaa saada lisää yhteistöitä ja kutsuja kinkereihin!

Sitten mieleeni muistui vanhan blogini juttu, jonka kirjoitin noin 8-9v takaperin. Kysyin siinä, että miten saatte lisää lukijoita (blogi oli niin englanninkielinen ja suurin osa lukijoista muista maista) Eräs henkilö laittoi hyvin: Why want more readers? Why not more friends! Kutakuinkin noin. Muistan tuon vastauksen vieläkin, vaikka aikaa on kulunut paljon. Älyttömän fiksu neuvo!

Eli vaikka kuinka haaveilen nuista jutuista, pitänee pitää tämä oma pää nyt kasassa ja vain nauttia matkasta. Sillä sen takia aikoinaan aloitin bloggauksen: olla yhteydessä ihmisten kanssa ja ehken jakaa jotain fiksuakin välillä :) Jotain, josta voi olla jollekin vaikka apua tahi ideaa.

                                       Kuvahaun tulos haulle quotes about realizing funny

Näin suuri ahaa- elämys ei millään hoidu yhdessä päivässä ja kaikkea ei saa tehtyä kerralla. Nyt otan vihreän teeni ja joogaan mielen rauhalliseksi aamun valjetessa? Unelmahan tuo olisi mutta aamu- unisena ja kahvinjuojana menee hetki jos toinenkin tuohon kuvitelmaan.



Eli askel kerrallaan! Nyt alan nauttia taas siitä, mitä tämän blogin kirjoittaminen itsessään antaa. Jos tähän kelkkaan hyppää vaikka yhteistöitä, en pistä pahakseni! :D Mutta niiden metsästämisen takia en enää voi kirjoittaa. Voipi olla, että ne luvut laskevat kun lehmän häntä, mutta toivottavasti samoin tekee nuo leposykkeetkin.


Nyt alan muutoinkin kiinnittämään huomiota omaan hyvinvointiini ja seuraava askel on mennä vanhanaikaisesti kirjastoon ja napata kehonhuollosta kertova kirja. Olen ollut...aivan auttamattoman surkea venyttelijä ja sen tunnen lonkankoukistajistani että faskiat ovat niin piukeena että viuluakin voisi vinguttaa. Kokoan muutaman täsmäliikkeen ja jos vaikka teitä kiinnostaa, niin kerron sitten tännekkin! Oma probleemani venyttelyssä on se, että muutoinkin venyn liikaa ja se venytys ei siksi tunnu. Tuohon otan nyt niitä täsmäjuttuja käyttöön ja se peilistä katsova neiti on tyytyväinen :).


Eli ihanaa päivää kaikille!

xoxo



tiistai 17. huhtikuuta 2018

Pari poseerausvinkkiä muoti- tai mihin vaan kuviin

Päätin sitten sotkea lusikkani tähän "soppaan", eli antaa omalta osaltani pari vinkkiä kuviin. Netissä ja ihanissa muotiblogeissa on usein kyllä hyviä, teknisiä ohjeita ja ihan toimivia kylläkin. Lantiota eteenpäin, toinen jalka eteen ja sivuttain pikkasen. Tausta kuntoon jne jne.  Mutta aina pieni mauste lisänä soppaan mahtuu.

Omaa kokemusta on jonkin verran, ja parhaat aikani olivat (onneksi ennen somea...TG!!! Huh..) 90-luvulla. Oikeastaan se ysäri meni tavalla tai toisella jommalla kummalla puolella kameraa. Oli aika villiäkin aikaa, ja eipä siitä sitten sen enempiä. Mutta se, mikä on ollut aina vahva puoleni on poseeraus. Catwalkin on muuten aika luja vieläkin, harmi tuo pituuteni! Rajoittaa niin paljon tuolla alalla. Mutta juu, vieläkin taipuu catwalkiin :).

Olen työskennellyt aika monen kuvaajan kanssa ja näitä kuvia tykkään käyttää eniten esimerkkeinä. Tässä sellainen "aloitteleva" kuvaaja kun Andreas Janett, kyllä juurikin THE Andreas kuvasi omaksi harjoituksekseen näitä ja samalla sain mallikansiooni kuvia, joten oli win-win. Näissä kuvissa on jotenkin ihana tunnelma ja mustavalokuvia joista itse tykkään paljonkin.



Kun haluaa lisämaustetta kuviin, niin kehitä rakkaussuhde kameraan. Kun sulkee kaiken muun pois, ja rakastaa sitä pientä objektia... se näkyy koko kropassa. Kuvittele sen olevan rakkautesi kohde, joka on siinä vain sinua varten. Kuulostaa hullulta, jees mutta se toimii. Niinkuin kaikki muutkin tunteet! Viha, seksikkyys, romanttinen, itsevarma, epävarma... kaikki.

Etsi tunnelma. Jos vaikka on muotiblogi ja esiin tarvitsee saada kokonaisuus...well... kroppa liikkeelle! Ihana romanttinen kukkamekko: kuvittele olevasi jossain vaikka kukkakedolla aurinkoisena päivänä ja liiku niin. Vieläkin täh? Varmaan, mutta niillä saa aitoa tunnelmaa, joka näkyy kameran kautta kaikille. Ne fiilikset näkyy kameran läpi. Joskun poseeraus voi olla ns. oikeaoppinen vaan jos se palo, fiilis puuttuu...tekninen. Ja oikeasti, enemmän saa irti tunnelmalla! Joskus se antaa anteeksi sen ääliömäisen taustankin, joita itse pruukkaan käyttää ihan tuolla omalla pihalla juostessani tuon omatekemän kolmijalan kanssa :D.




Flirttaileva, leikkisä ja vallaton.

Nämä ovat on oikeastaan vaan otettu. Niin simppeliä. Ja sarjalaukauksella, eli tahtiin räpsräpsräspräps. Pikkaisen muutin ilmettä, moodia ja käsien paikkaa. Elävyyttä kuviin liikkumalla ja koklaamalla! Joskus se teknisen vastakohta toimii parhaiten!




Vähän vakavempana. Ilme silmissä vahvempi, huomaa hyvin!



Eri kuvaaja, mutta ilme toimii. 


Ja enempi strike a pose- jäykkä. Mallikansioon vähän jäykähköä kokokuvaa. 

Vaan, pienikin kropan rentous ja pieni asenne näkyy. Eri asia tietty jos tekee kuvia mallin työnä, asiakas määrää tahdin. Samoin se, onko päänäkyvyys koko asussa/ihmisessä vai jossain muussa. Kengät, ah oma lukunsa, hatut yms... ei muuta kun mielikuvitusta, vapautta ja rohkeutta. 

Silmillä voi puhua paljonkin, samoin jo pään asennennolla. Vaikkapa varma, voimakas ilme: leukaa vähän ylöspäin. Romanttinen/ flirtti yms: vähän leukaa alaspäin ja pieni hymy. 

Miten nämä sitten toimivat asukuvissa vaikka? No tietty, tuo sitä hehkua itsesi ympärille, lisää mielenkiintoa kuvaan ja antaa katsojalle hyvän fiiliksen. 

Mutta se kaiken pohja: rakasta sitä kameraa. Ei ketään sielä takana...paitsi jos se on oma rakas tietty :D. Niinkuin ammattikuvaajatkin sanovat, että sillä hetkellä kun he ottavat kuvia, ja vaikka malli olisi kuinka hot...se kameran käyttö ja ne kuvat ovat se isompi rakkaus. Siitä tunnistaa hyvän kuvaajan. Palosta kuvaamiseen. Sama toimii siis molemmin puolin kameraa. 



Syy, miksi nyt juuri mietin enemmän tätä aihetta on se, että tämä kuva joka on yllä..well, on mallikansiossakin. Oma kroppani ja hiukset, nassu on muuttunut. Mietin, satsaanko uuteen kansioon kun saan muutaman viimeisen  kilon pois, josta olen haaveillut ja nyt toteuttamassa. Ne kilot siis.

 Tuota mallikansiota vielä mietin, kun ikääkin...pahkat! Syksyllä viimeistään menen uusimaan sen tuon saman kuvaaja luona! :D On kuvannut edellisetkin, ja oikkee hyvä kuvaaja onkin. 


Joten eikun rohkeasti poseeraamaan! Ei niin vakavaa puuhaa, ja oikealla fiilarilla mukavaakin...ok, ihanaa puuhaa!

Minkälaiset kuvat muuten puhuttelevat teitä? Teknisesti oikeaoppiset vai puhtaasti persoonalliset?


Ihanaa iltaa kaikille!

xoxo

Linssilude

Ps. siksi ehkä tykkäään asukuvista, kun saa olla kameran edessä? Hmm.....

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Mekkopäivä ja sukkahousut, päivän piristys

Hahaa, pitkästä aikaa inspiraatiota asukuviin! Vähän on mennyt painiessa oman ajatustensa kanssa ja selkeyttäminen oli avainsanana. Oikeastaan ajatusten vaihto mahtavien mimmien kanssa vahvisti omia ajatuksia ja taas mennään eteenpäin. Välillä jokainen tarvitsee pikkaisen tukea, vai mitä? :) Ja kuvia on paljon, kun oikein innostuin poseeraamaan! Mahdoton linssilude :D

Omat pick me up- jutut on aika pitkälti joko meikissä tai sitten vaatteissa. Yleensä ei tarvitse kuin kuin toinen, niin olo piristyy huomattavasti. Voisin todeta, että pukeutuminen on itselleni sellaista postitiivista terapiaa ja samalla kun kuvastaa omaa fiilistäni, niin saan joidenkin vaatteiden kanssa sellaista extra-boostia päivään.




Mies totesi näistä vaatteista, että kontrastia ainakin on ja oikeastaan se on se juttukin itselläni näköjään. Pehmeää ja jotain sutinaa, tässä oli tuo pikkumusta ja herrainkengät. Samaan juttuun sopii hempeän rosan värinen takki, jossa nuo napit tekevät sellaisen shaprin jutun. Muuten voisi värinä olla itselleni vähän plaah.



Kuitenkin aika söpö väri, ja silittämätön takki. :D 


Mekko taas on aika yö- elämään suunniteltu systeemi mutta hei, miksei päivämenoonkin! Tämän juuri maadoittaa nuo kengät ja sukkikset, jotka ovat vuodelta kivi ja kenkä jostain ostettu, muistaakseni aika halvallakin.




Mekko on toista kertaa päällä, ja ensimmäinen oli muutaman kuvan tähden. Huomaa hyvin nuo viikausjäljet vielä kankaassa. Ahkera käyttäjä! Vaan olen ehken enemmän miettinyt, missä tuota pitäisi kun aina ajattelee, että pitäisi olla jokin tilaisuus mihin mennä. Eihän tuota tulisi sitten ollenkaan pidettyä, jos näillä ajatuksilla menisi! Joten päiväkäyttöön siis! Ihan hyvä syy jo itsessään!
Oli muuten aika löytö: maksoi 3.95€ Halensin loppuunmyynnistä, joku oli hereillä! Loving the price ;) https://www.zalando.fi/pikkumustat/ tuolla oli muuten laidasta laitaan pikkumustia ja näin yhden ihanan! Hintalappukin oli ihana, joten odotellaan :D tämä mekko iski silmää, mutta niinkuin sanoin, flirtiksi jäi nyt ainakin toistaiseksi. Pahus.





Itse tykkään erilaisista sukkiksista, värikkäistä, kuviollisista, kaikenlaisista. Aika rajallinen aika pitää niitä kuitenkin, syksyllä ennen lumia ja keväällä juuri nyt. Kohta taas lämmin niin jäävät kaappiin odottelemaan.. raasut. Mahtaisiko niitä voida muutamat päällekkäin laittaa niin saisivat ulkoilu- aikaa kaikki. Nykyään on ihanaa, kun netistä saa kaikenlaisia kuoseja sukkisia, vain taivas on rajana! Hintakin vähän määrittyy sen mukaan, mistä ostaa. Itse tykkään ihan H&M, perus ok ja hintakin perus ok. Mutta sitten löysin tällaisen mahtavan paikan: pinkmonkey oih, ihan mielettömiä sukkiksia ja kokoja riittää XXXXL:ään. Hinnatkin näyttäisivät olevan kohdillaan, joten arvatkaa mistä hommaan seuraavat sukkikset? Tadaa!



Jotenkin tämä asu teki oman fiiliksen hyväksi, rohkeammaksi ja naiselliseksi. 

Onko teillä jonkinlainen filosofia pukeutumisessa, voimavaatteita tahi muuta? Jos on, niin please do tell! Olisi kiva kuulla niitä :)


Ihanaa päivää kaikille!

xoxo


perjantai 13. huhtikuuta 2018

Inspiraationa sex and the city- 2

Noniin, edellisen postauksen jälkeen mulle jäi olo kun pitbullilla tai bulldogilla! Ihania koiria ovat, mutta jotenkin nainen ja voimannosto..tuo voimannosto...kuulostaa (ja ei pahalla, rakastan sitä) kuulantyöntäjältä! :D Vaikka sisälläni elää se  pieni ja hentoinen Carrie..lihaksilla, massalla ja rintavarustuksella.

Mikä tekee Carriestä Carrien, on tietty Sarahin persoonallinen look. Kasvot, silmät ja ulkoisesti vaatteiden osalta (sarja&leffa) stylisti ja merkkivaatteet. Ah kun olisikin joku, joka jeesaisi, laittaisi hiukset ja meikkaisi! Ihan oikeasti nauttisin! Oma sisäinen Carrieni/Samanthani on kuitenkin aina jossain siellä.

Katsoin eilen taasen Sex and the City 2 ja aloin ajattelemaan. Mitäs jos, unohtaisi oikeasti kaikki neuvot, omat rajoituksensa ja sen, että ei ole sellaisia rahoja laittaa merkkivaatteisiin. ( I wish!)

Vaihtoehto a) jään murehtimaan ja haaveilemaan b) toteutan itseäni. Hmm... ok, nyt on pakko ottaa sellainen pieni reality- check tähän siltä kannalta, että korkkareissa tuolla meidän pihalla..ei. Mutaa ja muutoinkin ruoho- pohja eli ei kiinteää edes kuivalla kelillä. Vaihtokengät autoon! Mutta kuvittelen itseni raahaamassa eläintarhamme ruokia tokmannilta jossain ihanassa luomuksessa korkkareissa. Hmm..taas ei. Mutta, voihan farkkutyyliäkin stailata mielenkiintoisemmaksi.

Kotokaupassa, siis täällä meittii on sellanen 2500 ehkä ja paikalliseen kauppaan Carrie- tyylillä. Ehkä, jonkin asteinen kyläkahelikin olen jo? :D Vaan, ei sillä että ilmeet haittaisi ja en muuten tiedä, vaikka niitä katseita edes tulisikaan! Mistäs minä sen tiedän? Mutta jotenkin ehkä jännittäisi.. miksi? Täällä on se ihanuus, että kauppaan voi mennä ole niinkuin olet- tyylillä. Aika usein olen hilpassut koiranhoitovaatteissa (karvaiset, mutaiset kera kumppareiden) kun muistan että maito loppu. Kukaan ei katso pahalla eikä muutenkaan <3.

Mutta missä sitten niitä omia koklailujani pitäisin? Siinä se, ihmettelyni. Omaksi ilokseni juuh, voisin laittaa (useasti  muuten laitankin kotona, koklailen) ja voisi ottaa ohjelmistoon jossain käymisen aina silloin tällöin. Itsessäni on muuten sinkkuelämää- termeillä aika tavalla Samanthaa myös :D aina ollut ja aina tulee olemaan.

Aiheeseen liittyvä kuva

Tämäkin look- jotain niin ihanaa tässä vaan on! Sitten, jos itse saisin tämän kasaan niin huh! Ensireagtio on no way, mutta aion koklata  ilman merkkivaatteita, johtuen edellämainituista syistä.

Loppujen lopuksi simppeli, kekseliäs ja kuitenkin omalla tavallan rento.
(Ylläoleva kuva siis, en saanut jostain syystä muutettua kuvan paikkaa)



Kuvahaun tulos haulle sex and the city 2

Ja tämä tietty! On vaan niin wow! Wow...wow!


Kuvahaun tulos haulle sex and the city 2

Hahaa!!! Rikotut farkut ja Uggit! :) Tämä on helppo, molemmat löytyy!

Sitten mietin itseäni alla olevaan tyyliin:

Aiheeseen liittyvä kuva

Hmm....tuo näyttää niin simppeliltä ja totta kai- lookilta tuossa, mutta omaan niskaan? Ei kai muuta kun koklaamaan jossain välissä.

Aiheeseen liittyvä kuva


Ja alla look alike:



Mun tavoite ja ikuisuusprokkis on ollut järkeistää tämä kaappini jo vuodesta -15, vielä onnistumatta. Alempi kuva on viimeisin versio: värien mukaan. 

Onko kellään muulla vaatekaapin järkeistäminen näin vaikeaa? Ja kaapissa aika paljon niitä ei käytännöllisiä vaateita? Onhan? 


Ja sitten lähempänä Carrieta. :D  Ei vaan, en halua olla kuin oma itseni, mutta mikä niissä hahmossa viehättää on se itsevarmuus ja heittäytyminen. Kyllä sielä se hymykin aika usein tulee. 

Eli:
- Hiukset
- Tumma meikki
- Hymy
- Ryhti

Ja ennenkaikkea oma tyyli. 

Syy, miksi kirjoitin tämän postauksen, on se että muistutan samalla itseäni..noh, omasta itsestäni. Siitä naisesta, joka sisälläni on ja kuka haluaa päästää vapauteen. Samalla muistutan, että piru vie, ei se ikä! Se ei ole este...ei, ei ole syy luopua omasta itsestään ja tyylistään. Vaikkakin olisi sitten mikä!

Kuvahaun tulos haulle sex and the city 2

Go Samantha!


Onkohan tämä pohdiskelu jotain keski- iän kriisiä, vai puperteetti pukkaa päälle, en tiedä. Mutta ehkä kuitenkin jotain tekemistä on sillä, että ajatuksen tasolla tulevat synttärit herättävät jotain tunteita, ja kieltämättä nämä tyhmät ajatukset ovat pörräänneet päässäni. 

Oikeastaan en oikein tykkääkkään niistä, sillä niillä tuntuu olevan jonkin sortin yliote nyt. Mitä kehtaan laittaa päälle, hiukset, apua yms. Ei ole minua, ikinä ollutkaan. Pah, pitänee päästä niistä eroon!

Toinen kysymys: onko siellä kenelläkään ollut/päällä juuri nyt samanlaista "vaihetta? Jos on, mitä olette tehneet asialle? 

Nyt tämä Sam...Maarit menee puurolle ja valmistuu taas päivän muihin hommeleihin.

Ihanaa päivää kaikille!

xoxo


torstai 12. huhtikuuta 2018

Voimailua ja tavoitteita sen suhteen

Noniih, keksin sitten tosi hyvän idean: alan voimanostajaksi! :D Eli siis ihan tältä pohjalta aletaan rakentamaan parempaa lihaskuntoa ja voimaa. Miten tässä näin kävi? Jaa, a. Mutta kun valmentajankaan mielestä ei ole todellakaan huono idea, niin ei muuta kun menoksi!

Eli uusi päämärä ja tavoite: saada mahdollisimman hyvät tulokset voimannostossa luokassa tämä ikä ja naiset. Ja paino tietty. Tämä taasen tarkoittaa, että kun uusi focus ja uudet innot niin astetta vakavammin että tarkemmin kaikki. Ruoka, treenit, palautuminen, lepo. Itseasiassa tämä on niinkin tuore juttu, että sunnuntaina viikkoraportissani kysyin mielipidettä, ja maanantaina näytettiin vihreää valoa. Eli vasta tällä viikolla siis tuli kuvioihin. Nyt vähän jänskättää!



Onneksi on tuo kotisali tuossa 10m päässä, niin ei ole ainakaan matkasta kiinni. 

Aika simppeleillä jutuilla saa yllättävän hyvin oman salin: pari isompaa tankoa, käsipainoja, painokiekkoja ja penkki. Nämä meillä oli alkuun ja näillä päästiin jo pitkälle! Liikkeet kun ovat hallussa ja tarpeeksi monipuolisia sekä tässä myös se luovuus että sitoutuneisuus vaikuttaa paljon! Helpommalla voisi päästä koneissa ihan "oikealla" salilla..tai pikemminkin sellaisella isolla salilla, jossa on kaikki pelit ja vehkeet. Mutta näin on jotenkin ihanan askeettista ja sellainen eye of the tiger- fiilis. 




Meillä nämä painot on hommattu oikeastaan sekä Wrangelta että Gorillasportilta, niinkuin oikeastaan muutkin "romppeet". Loput on mies tehnyt eli kyykkyteline, vatsalihaslauta, t- tankoteline yms, paljon siis! Allaolevassa kuvassa vanha penkki sain vahvistusta, hitsiä ja rautaa vähän.





Ruokapuoli on helppo: senkun syö :D Ruokaympyrää hyväksi käyttäen, protskua lisänä treenin jälkeen. Sen verran muutosta tai oikeastaan lisää meinaan tuohon hommata, että vitamiineja ja paria lajia rentouttavaa teetä. Oli jotain muutakin, mutta mietin vielä.
On muuten kiva etsiä laktoositonta, pähkinätöntä ja whey- protskua! Monta purkkia ja vain pari käy. Saa silmät sirrillään lukea sisällysluetteloa ja toivoa parasta.




Yksi hyvä puoli on se, että tykkään kokkailla. Ei ole tuo ruokajuttu pakkopullaa eikä eineksiä. Jotain poikkeuksia lukuunottamatta, kun aina ei vaan jaksa. Mutta suurimmaksi osaksi tulee kokkailtua pari kertaa päivässä. Vaikka olenkin sanonut, että en ole mikään keittiön hengetär, niin taidan kuitenkin olla? :D Se siivoamispuoli on vaan nihkeämpi juttu.




Lepo ja kehonhuolto. Ok, noissa on vähän petrattavaa. Enempi vielä tuon venyttelyn saralla, kun siitä on tullut jotenkin...plaah- juttu. Vaikkakin aivot sanoo että tärkeää niin kroppa meinaa: huomenna sitten. Sinänsä kun on yliliikkuva muutenkin ja siitä johtuen vähän eri vaivoja milloin missäkin niin ei ehken se järkevin tapa ajatella, huomenna. Tähän siis focus lisää!



Ei muuta kun suurempia painoja kohti siis!


Onko siellä kenelläkään tullut ihan puskista joku intohimo, ja sitäkautta sielä suurempi nälkä siihen hommaan? Joku sellainen juttu, jota et olisi voinut kuvitellakkan että se iskee täysillä päälle?


Nyt taidan toteuttaa tuon lepo- osuuden ja mennä kiikkustuoliin hetkeksi :D

Ihanaa päivää kaikille!

xoxo

Add Me ON

Latest Pin

Follow